Maastoja, maastoja ja maastoja

Äitienpäivänä kävin ratsastamassa ensin Lennillä ja sen jälkeen vielä kaverin luona Omppu-issikalla.

Ja kuten kuvasta näkyy, niin Omppu oli tosi innokkaana lähdössä maastoilemaan...
Tästä kun sai hevosvoimat starttailtua, niin Omppu oli kyllä tosi kiva maastomopo. Tasaisella dieselmoottorilla porskutti menemään läpi ihan mistä vaan. Muut menkööt mistä pääsevät, Omppu menee mistä haluaa. Piti sitten vähän suostutella, että mentäis kuitenki polkuja pitkin, eikä oikaistais silleen suoraan metsien poikki.
------

Kuva-arsenaali on sangen toistuvaa ja tylsää. Pahoittelen. Mutta se on joko näitä tai ei kuvia ollenkaan. :D
Mutta siis yhtenä iltana käytin Lennin kanssa tuolla moottoritien laidassa käppäilemässä. Siellä on tuollainen mahtava huoltotie ja on tuossa hirviaitakin välissä, niin aika turvallisilla vesillä, vaikka näinkin lähellä moottoritietä.

Lenni kulki ihan hienosti. Vähän piti katella ohi ajavia autoja ja rekkoja, mutta ihan lunkisti Lennartti meni. Täytyy olla tyytyväinen tähän rautahermoiseen poniin.

Ja meidän aukioreitti on taas kuosissaan. Tai no, on siellä vielä semmonen aika moinen vesialue, mutta siitä pääsee jo.

Sitten ollaan edelleen käyty koluamassa noita metsäkoneen tekemiä reittejä ja niitä on ihan kilometritolkulla tuolla.

Myös muita uusia reittejä ollaan koluttu ja löydetty tosi kivoja polkuja. Muutama polku jäi vielä odottelemaan kuivumista, että käydään sitten paremmin tutkimassa.
Eipä me Piskon kanssa olla kuljettu kuin noita muutamia tuttuja polkuja. Nyt onkin siten mahtavaa päästä tutkimaan reittejä paremmin. Vissiin sen reilut 12 vuotta vasta tässä asunu ja nyt etsii maastoreittejä... Pöljä..

Eilen illalla käppäiltiin maastosta kotiakohti pitkällä ohjalla, kun aloin kuulostelemaan, että sieltä varmaan jonkinmoinen mopedipeli on tulossa ja melkoisen lujaa.

Keräilin ohjat kasaan. Olenkin vähän jänskättäny tuota, että kun tuolla kulkee noita jonkinmoisia mopedeja ja melkoisen lujaakin välillä, että koska se sitten sieltä tupsahtaa vauhdilla eteen. Huoli oli ihan turha. Mopedipoika kun näki meidät, hän pysäytti ja sammutti pärinävermeen. Lenni sai käydä lähempää tutkailemassa, että mikäs laitos se semmonen onkaan. Aivan mahtavia asiallisia ja fiksuja mopedipoikia! Ihan huippua!

Kotia kun tultiin ja riisuin Lenniltä varusteet, niin Lennikin päätti pelata vähän palloa tuolla meidän heinäverkolla. Täytyy vissiin alkaa tosissaan virittelemään näille jonkinmoinen verkkosysteemi tuonne, kun kumpikin tykkää kauheasti tästä heinäverkkoruokinnasta.