Kesä ja moottoritie on kuuma?

Viime viikonlopun toinen valmennustuntihan ei sitten enää mennyt niin hyvin. Edellinen päivä oli selvästi Lennin kipeyttänyt, niin aika kevyesti tyydyttiin sitten höntsäilemään. Mutta huolehdin, että Lenni kuitenkin käveli siten, että se toinen takajalka pysyy mukana ja tekee töitä sekin.
Tuolla ollessa testattiinsitten samalla, miten Lenni menee sillan. Ja hyvinhän tuo menee. Onhan tuota tavallaan tuossa junaradan ylityksessä treenattu.

Sitten käytiin vähän kiipeilemässä. Mutta se tienpätkän tölttäilyt jouduttiin jättämään pois kuvioista tällä kertaa.

Sitten me saatiin testattavaksi yksi satula. Oiskohan ensimmäinen lännensatula, joka vaikutti jo lupaavalta.
Näytti tosi kivasti asettuvan selkään.

Ja sitten ei kuitenkaan

Ja Erkin kohdalla näytti kivalta

Ja ei sitten kuitenkaan

Puuh.. I give up! Mennään tällä

Lennartti näytti melkein lännenhepalta lännenvarusteissa. (nyt vaan tarvitaan mustat länkkäsuitset, jos meidän "lännensatula" on musta Wintec... ;) )

 ------

Meille tuli kesä. Toivottavasti tätä nyt kestää edes vähän aikaa. Mulla on flunssa ja ei yhtään lämmitä, että jos olen flunssassa kaikki kesän kaksi lämmintä päivää...
Mutta siis ruohonleikkuun jouduin käynnistelemään pihalle. Molemmat hevoset oli aamun pihalla ja illalla vielä sen jälkeen kun kävin ratsastamassa, niin päästin nurmikkoa leikkaamaan.

Hyvän näköisesti ovat kesätyötään suorittaneet nämä kesätyöläiset. Vähän pitempää päivää vain saisivat tuossa pihalla tehdä, että nurtsi pysyis kurissa. Ja vähän ovat turhan uteliaita tapauksia, että mansikkamaa ja raparperi täytynee suojata, jotta eivät joutuisi parempiin suihin. Lenni nimittäin tuossa eilen söi ennen ratsastamaan lähtöä ananasta. Yksi ananaslohko oli karannut grillistä ja koirat ei sitä saattaneet syödä. Mutta Lennille maistui...
Myös vadelma on saanut tuta hevosten hampaat. Mutta se kasvaakin tuolla villinä ja vapaana siellä täällä ja siinä on piikkejä, niin se ei paljon harmita.

Ja totesin, että on se tuo Erkki edistynyt. Vannotin tyärtä, että kun hevoset ovat tuossa pihalla, niin niiden luo ei saa mennä ja Erkkiä täytyy varoa. Noh, aika moni vanhempi tietää, että vaikka se sana menis EHKÄ sillä hetkellä perille, niin se unohtuu vähän ajan päästä. Tovin päästä tyttö juoksi tallista hakemaan harjan ja juoksi Erkkiä kohti. Silmissä vilahti kaikki kauhuskenaariot. Onneksi sen verran irtoaa auktoriteettista äänenkäyttöä, että tiukka huuto ÄLÄ JUOKSE tehosi ja tyär pysähtyi. Mutta Erkki ei ollut vähääkään sen oloinen, että olisi paennut. Myös kaikki tietäpitkin ohirymistelevä on ihan ok ja kaikki pihalla olevat lelut ja lentävät frisbeet ja Minni pehmolelu ämpärissä avaruusmatkalla ja ja... Erkki on ihan cool koko ajan.

Illalla istuskelin pihakeinussa katsellen noita hevosia ja nauttien vähän virvokkeita ja olihan aika kiva fiilis. Paitsi tämä flunssa...
----

Niin joo ja se ratsastuslenkki Lennin kanssa. Onhan se tämä nykyhevosen elämä rankkaa, kun vaikka asutaan melkolailla maaseudulla, niin vastaan tulee tällaisia urbaanin elämän esteitä, kuten moottoritiesilta

Piskolle tuo sillan ylitys oli kova paikka. Meni kyllä kyselemättä, mutta voi sitä pörinää ja ihmettelyä ja en sitten sen kummemmin Piskon kanssa edes yrittänyt lähteä tuonne toiselle puolelle maastoja koluamaan. Lenni taas, noh oli oma erittäin cool itsensä ja käpsytteli menemään sillan yli. Tulin muka alas selästäkin, kun ajattelin, että tämä saattaa olla big deal. Noh, ei ollu.

Valmennuksessa

Lenniä olen nyt suojittanut jokaiseeen ratsastukseen. Etujalat aluksi ja sitten kun nuo suojat ostin, niin laitoin myös takasiin. Ja nehän kertoo tällaista tarinaa:

Osumaa näyttää tulevan myös takasiin sisäsyrjälle, että hivutussuojat on ihan tosissaan tarpeelliset. Että vaikka en yhtään tykkää vääntää hevoselle suojia jalkaan, niin se on vissiin pakko. Ja liikkuuhan tuo hevonen ihan älyttömän hyvin suojitettuna. Tyhmä, tyhmä, tyhmä, kun ei ole aikaisemmin tajunnut.

Hokat väänsin suurelta osin irti viimeviikonloppuna. Neljä jäi. Niistä kaksi sain pois tänään ja huomenna saa kengittäjä ottaa loput irti.
---------

Tänään oli ohjelmistossa valmennus. Aiheena ihan perusratsastus. Mentiin valmennustunnilla ja tutkittiin, että mitäs kaikkea vikaa sitä ratsastajasta löytyykään. Ja ratsastusta myös kuvattiin ja sitten teoriatunnilla katsottiin ja käytiin läpi kuvattuja videoita.

Kauhean hyvin taas valmennukseen valmistauduin. Eilen illalla nakoin vähän tavaraa yhdelle koolle ja tänään aamulla kasasin kaikki kassiin ja sitten vaan hevosen puunausta, sen minkä kerkesi.
Tuli lämmin ja aurinkoinen päivä ja vähän jännitin, että miten tuo Lennartti jaksaa, kun se vielä aika hyvässä karvassa on... Harjailin tuossa ja päätin sitten, että pitäähän tuota pääkin harjata kun reissuun lähetään ja otsaa rapatessa totesin, että jaa, eipä oo vissiin oikein tullut sieltä harjattua, kun karvaa lähti ihan tuppoina. Mutta ihan siistin näköinen elukka siitä tuli. Ainoa moka tuli tuossa harjaillessa, että kun mulla oli toisessa kädessä equigroomer ja toisessa pehmeä harja, Pyyhkäisin sitten sillä pehmeällä harjalla aina omasta kädestä ja siitä equigroomerista karvoja vähemmäksi. Ja sitten ne harjat vaihtoivat paikkaa jossain välissä ja sitten riipaisin sillä equigoomerilla omaan käteen. Voin kertoa, että ei ole hyvä idea...

En jaksanut kuljetussuojia viritellä, niin laitoin lähtiessä nuo ratsastussuojat valmiiksi jalkaan.

Lennin kanssa on niin helppo matkustaa. Se menee lähettämällä koppiin ja kulkee nätisti. Ja kaverikin oli mukana ja yhtä iisisti.

C: Paula Roivainen

Ja sitten siellä valmennuksessa, noh. Minun käet köytetiin kiinni, kun ei ne meinaa paikallaan pysyä. Sitä manailin sitten videotakin katsoessa. Lenni jaksoi liikkua ihan kivasti. Silloin kun meinasi hyytyä, niin käytiin vähän hakemassa vauhtia ja liikettä ja taas jatkettiin hommia. Se alkoi tuo takapääkin tulla mukaan näihin ratsastushommiin ja silloinhan hevonen tuntu tosi kivalta. Videolta näki aika selvästi, että Lennin vasemman takasen liike on jotenkin lyhyempi ja ponnettomampi, kuin oikean takasen. Mutta kyllä se sieltä sekin löytyy. Ja onhan se ihan mielettömän hienon näköinen! (ratsastajasta ei kannata puhuakaan mitään. Paitsi, että se on köytetty vaaleanpunaisella jumppakuminauhalla...)

Kuvakaappaus videolta C: Johanna Kolehmainen

Valmennustunnin jälkeen käytiin Ompun ja Paulan kanssa vielä tuosta läheisellä maastotiellä vähän irroittelemassa. Ja Lenni meni ihan mietöntä tölttiä ja pitkää pätkää. Se oli ihan parasta!

Se hyppää sittenkin

Lennin kanssa suunnattiin eilen jälleen maastoon. Suunnitelmana oli käydä katsastamassa tuo yksi potentiaalinen reitti, joka nähtiin tuossa aiemmin maastoillessa. Paluureitti nimittäin ois kulkenut tuota junaradan laitaa meille kotia kohti. Reitti vaikutti aluksi hyvältä, mitä nyt pikkaisen kosteaa paikka paikoin.

Sitten alkoi mennä pajukoksi ja oli vähän jo tukalaa. Ja sitten meni niin totaaliseksi rytteiköksi, että piti luovuttaa. Hyvin Lenni jo kestää sen, että jouduin selässä aika lailla taiteilemaan, kun väistelin pajuja ja muita oksia.
Matkalla oli yksi vesioja ylitettävänä. Olen ajatellu, että Lennihän ei hyppää. Ikinä. Mistään. Mutta siinä ojan reunalla se epäröi ja tulin alas selästä ja menin ite ensin yli. Ja Lennihän hyppäsi perässä. Takaisin päin kun tultiin, niin päätin, että nyt en tulekaan enää alas, tämä mennään nyt jo yhessä. Siinäpä sitten ihan veden reunalle ja tiukka ote harjasta kiinni ja niin me hypättiin yli. Kehuin Lenniä oikein vuolaasti ja vähän itteänikin. Vähän on kova paikka nuo hyppelöt tuolle omalle päälle ja edellisesta kerrasta on aikaa miljoona vuotta (suunnilleen). Mutta kyllä tämmöset pienehköt luonnonesteet täytyy selvittää, muutenhan maastoilusta ei tule mitään.

Siinä maastoillessa kerkesin miettiä ja pohdiskella ja totesin, että minun vasen nilkka pyrkii vika-asentoon koko ajan. Se on se, mikä sitä todennäköisesti kipeyttää. Aktiivisesti sitä sitten yritin korjata ja voishan tuolle aluksi jotain tukeakin ajatella.
Ja tuossa kun tulin alas selästä kesken maastoilun, niin mietin, että pääsenköhän enää takaisin. Jos ei pääse, niin sitten pitää patikoida. Olen kyllä aika säännöllisesti testannut sen, että pääsen selkään maasta, vaikka tuolia nyt pääasiassa käytän selkäännousuissa. Vasemmalta puolelta yritin ja siitä ei tullut mitään. Ei todellakaan yhtään mitään. Oikealta puolelta kyllä onnistu ihan kepeästi. Kyllä sitä on välillä niin jäykkä, niin jäykkä. Onneksi hevonen on tottunut siihen, että ratsastaja saattaa nousta kummalta puolelta tahansa selkään ja tulla alaskin.
----

Lenniä olen nyt yrittänyt kovasti suojitella joka lenkille ja kyllähän se liikkuu huomattavasti paremmin. Uskaltaa liikkua paremmin ja rennommin ja menee myös rohkeammin vaikeistakin paikoista. Sen yhen vänkäämisen jälkeen menee myös vesilätäköt ihan kivasti. Pitää seuraavan kengityksen yhteydessä vähän jutella kengittäjän kanssa, että saataisko kengityksellä parannettua tilannetta ainakin joiltain osin. Ja loput sitten suojituksella.

Nuo neopreeni suojat on ihan näppärät, mutta kävin kyllä tuossa lähiheppatarvikeliikkeessä investoimassa meille kohtuuhintaiset jännesuojatkin testattavaksi, mutta en ole vielä niitä kerennyt. Noissa kumiputseissa on muistaakseni pikkasen painoa, mitä olen vähän miettinyt, mutta toisaalta minusta tuntuu, että nuo Professionals Choisen putsitkin painavat aika lailla. Pitäisi uteliaisuuttaan punnita kokeeksi. Olen vähän säästellyt noita PC:n putseja näillä rapakeleillä ja reiteillä.

Ja tämä suojitushan on sitten niin tätä. Suojat on maaston jälkeen kuorrutettu rapakerroksella ja niitä saa olla joka ratsastuksen jälkeen pesemässä ja putsaamassa. Talli on kylmä ja siellähän ei mikään kuivu, niin näitä saa sitten sisälle roudailla kuivumaan. Kuivia kesäkelejä odotellessa...

 ---

Lennin liikutuksen jälkeen nappasin vielä Erkin pitkästä aikaa hommiin. Erkki on jäänyt vähän vähemmälle huomiolle jo tovin. Rapsuttelin taas Erkistä talvikarvaa vähemmäksi. Erkki on tuollaisessa kivassa puolittaisessa karvanvaihtovaiheessa. Puoliksi kesäkarvaa, puoliksi talvikarvaa ja tuo väriero niissä on niin suuri, että onhan tuo melkoisen hupaisan näköinen ilmestys. Siihen vielä lisätään Erkin mutanaamioharrastus...

Osaa se kuitenki olla ihan nätti

Harjailun jälkeen lähettiin käymään tuolla maastossa kävelemässä näin maastakäsin. Käytiin kattomassa yksi reitti tuossa ihan lähellä. En ole uskaltanut Lennin kanssa sinne vielä mennä, kun siinä on yksi aika kivinen mäki, jossa ei oikein ole semmosta hyvää nousureittiä.
Erkki kyllä mennä porskuttaa tuolla maastossa kivasti. Ei paljoa mitkään junaradat tai vaikeat reitit hidasta ja vaikuttaa olevan aika varma jaloistaan. Meiän vaan pitäis rohkaistua ja lähteä selästä käsin kokeilemaan.

Oisko jotain syömistä

Tuolla kuiten on jotain syömistä. Huomaa reilu jalannosto esteen yli. Ja tuo karvanvaihto...

Erkki vissiin yritti mennä puun taakse piiloon...

Maastoja, maastoja ja maastoja

Äitienpäivänä kävin ratsastamassa ensin Lennillä ja sen jälkeen vielä kaverin luona Omppu-issikalla.

Ja kuten kuvasta näkyy, niin Omppu oli tosi innokkaana lähdössä maastoilemaan...
Tästä kun sai hevosvoimat starttailtua, niin Omppu oli kyllä tosi kiva maastomopo. Tasaisella dieselmoottorilla porskutti menemään läpi ihan mistä vaan. Muut menkööt mistä pääsevät, Omppu menee mistä haluaa. Piti sitten vähän suostutella, että mentäis kuitenki polkuja pitkin, eikä oikaistais silleen suoraan metsien poikki.
------

Kuva-arsenaali on sangen toistuvaa ja tylsää. Pahoittelen. Mutta se on joko näitä tai ei kuvia ollenkaan. :D
Mutta siis yhtenä iltana käytin Lennin kanssa tuolla moottoritien laidassa käppäilemässä. Siellä on tuollainen mahtava huoltotie ja on tuossa hirviaitakin välissä, niin aika turvallisilla vesillä, vaikka näinkin lähellä moottoritietä.

Lenni kulki ihan hienosti. Vähän piti katella ohi ajavia autoja ja rekkoja, mutta ihan lunkisti Lennartti meni. Täytyy olla tyytyväinen tähän rautahermoiseen poniin.

Ja meidän aukioreitti on taas kuosissaan. Tai no, on siellä vielä semmonen aika moinen vesialue, mutta siitä pääsee jo.

Sitten ollaan edelleen käyty koluamassa noita metsäkoneen tekemiä reittejä ja niitä on ihan kilometritolkulla tuolla.

Myös muita uusia reittejä ollaan koluttu ja löydetty tosi kivoja polkuja. Muutama polku jäi vielä odottelemaan kuivumista, että käydään sitten paremmin tutkimassa.
Eipä me Piskon kanssa olla kuljettu kuin noita muutamia tuttuja polkuja. Nyt onkin siten mahtavaa päästä tutkimaan reittejä paremmin. Vissiin sen reilut 12 vuotta vasta tässä asunu ja nyt etsii maastoreittejä... Pöljä..

Eilen illalla käppäiltiin maastosta kotiakohti pitkällä ohjalla, kun aloin kuulostelemaan, että sieltä varmaan jonkinmoinen mopedipeli on tulossa ja melkoisen lujaa.

Keräilin ohjat kasaan. Olenkin vähän jänskättäny tuota, että kun tuolla kulkee noita jonkinmoisia mopedeja ja melkoisen lujaakin välillä, että koska se sitten sieltä tupsahtaa vauhdilla eteen. Huoli oli ihan turha. Mopedipoika kun näki meidät, hän pysäytti ja sammutti pärinävermeen. Lenni sai käydä lähempää tutkailemassa, että mikäs laitos se semmonen onkaan. Aivan mahtavia asiallisia ja fiksuja mopedipoikia! Ihan huippua!

Kotia kun tultiin ja riisuin Lenniltä varusteet, niin Lennikin päätti pelata vähän palloa tuolla meidän heinäverkolla. Täytyy vissiin alkaa tosissaan virittelemään näille jonkinmoinen verkkosysteemi tuonne, kun kumpikin tykkää kauheasti tästä heinäverkkoruokinnasta.

Operaatio suojitus ja rymymaasto

Mulla on missio. Tavoitteena on, että tuo Lennartti oppis joskus maailmassa a) katsomaan ihan itte mihin jalkansa laittaa b) nostamaan niitä jalkoja tarpeen vaatiessa. Siispä suoritin operaation, jossa suojitin Lenni suunnilleen päästä varpaisiin. (no ei ihan, mutta etujalat kuitenkin)

Ja sitten vain työnsin pikkupojan semmoselle reitille, että se on joko nosteltava niitä jalkoja tai sitten sitä ollaan nokallaan tuolla rytteikössä.

Aluksi Lenni oli aika nihkeänä. Ja yhden erittäin vetisen kohdan reunalla käytiin keskusteluja siitä, että voiko hevonen kastella jalkansa. En antanu vaihtoehtoja. Joko mennään tai itketään ja mennään. Ja mehän mentiin. Vesi roiskuen lahkeille asti. Tuolla on tuossa ihan lähimetsissä ihan tuhottomasti tuollaista metsäkoneen menemää reittiä, Siellä on hyvä käyä treenaamassa tämmöstä toimintaa. Vähän aikaa kun oltiin menty, niin Lennikin alkoi innostua tästä hommasta. Ois jopa ihan itekseen halunnut mennä muutamalle reitille. Ja alkoi liikkua rennommin. Oisko tuosta suojituksesta sitten apua. Putsithan meillä on melkein aina nykyisin, mutta auttaiskohan nuo etusten suojatkin sitten osaltaan. Liikkuessa kuulosti kyllä, että koluutteli aika lailla, että saattaahan tuo liikkuakin niin ahtaasti, että osuu ylemmäskin jalkoihin, kuin vain tuohon putsien kohdalle. Pitää testata ja laittaa niitä suojia jalkoihin ihan kunnolla.

Paluumatkalla käytiin tuossa tienpätkällä, joka menee tuonne aukiolle. Siinä ollaan melkein joka reissulla otettu vähän kiihyttelyjä, kun on ollut hyvä ja sula. Nyt Lenni jopa ihan itse kiihdytti vauhtia tuossa. Laukalle asti ei päästy vielä, mutta ihan sama, kunhan edes vähän välillä liikkuu reilummasti eteen ja plussaa ehdottomasti jos tekee sen vielä itse.

Takaisin tullessa tyttö halusi päästä vielä käymään ratsastamassa ja pikku lenkki käytiin. (ja perhana Lenni tölttäsi nätisti tuon tytön kanssa.) Sitten pikkuinen heppatyttö talutti hepan talliin, riisui varusteet ja harjaili valmiiksi. Kyllä mulla sitten menee helpoksi tämä homma, kun ei tarvi enää kuin ratsastamassa käydä.

Todellisuudessahan tässä varmaan käy niin, että tyttö ratsastaa ja äiti hoitaa... Tyär vie äitiltä ratsun. Pitääpä alkaa tuota Erkkiä ratsastelemaan, on mullakin sitten joku ratsastettava.

Raveissa töissä

Valkoinen satuponi Vappu kävi kylässä. Pojat otti naisen kylään varsin lempein ottein. Vappu pisti poikia kuriin sitten vähän lujemmin ottein. Mutta siis hyvin tulivat toimeen keskenään. Eniten tuolla kiljuskeli Erkki.

Erkki taas harrastaa noita maastoon naamioitumisharjoituksia...

Satulahommia harrastin sen verran, että avasin Vapun ja Vapun pojan Karrin satulat ja tarkistin niistä kaaritilanteen. Näillä heppasilla on samanlaiset satulat (Tölthester Frami), mutta toinen on vaikuttanut "epäsopivammalta" ja siksi nämä tuli mulle availtavaksi, kun epäiltiin, että toisessa on kapeampi kaari paikallaan.

Yllätys oli melkoinen, kun kummastakin satulasta paljastui punainen (A26) kaari.

Kerkesin jo miettiä, että mitähän *ittua, alkaa kupoliin sattua. Kunnes irroittelin kaaret ja siinähän se selvisi. Toisessa kaaressa näkyi merkkejä, että jotain sille on tehty.

Ja olihan sitä kavennettu. Alla alkuperäisen levyinen etukaari ja päällä tuo kavennettu versio. Ei nyt ihan parhaalla tavalla erotu, mutta n. sentin kapeammaksi kaarta on muokattu.

 Välitin tiedot vielä eteenpäin ja sovittelin satulat vielä Vapulle, että osaan sanoa, kumpi näistä on sille parempi vaihtoehto.

Sittempä valmistauduttiin meidän työtehtävään. Mehän oltiin menossa raveihin talutusratsastusta pitämään. Päivä hujahti vauhdilla ja olihan niitä innokkaita ratsastajia. Vappu kantoi niin nätisti kaikki pienet ja isommatkin ratsastajat kyytissä kierroksen ajan. Jospa me joskus Lenninkin kanssa päästäis tämmöseen lunkiuteen tuollaisessa häslingissä.

 Kotimatkalla katottiin, kun kauden suurimmat ravit oli keränneet aika paljon katsojia paikalle. Tien varretkin oli hyödynnetty parkkipaikoiksi. Ja olihan tämä kauden suurin ravitapahtuma.

 Vappu on tosi kiva ratsastettava. Aivan mahtavan energinen. Tuossakin kotimatkalla, kun päästiin pyörätielle ja Vappu tajusi, mihin ollaan menossa, niin vauhti alkoi kiihtyä ja töltti oli aivan mahtavaa.

Kesä tulee

Istuskelin aitauksessa odottaen vesiastioiden täyttymistä. Maa oli vielä melko kylmä, mutta onneksi ne astiat täytty nopeasti. Samalla räpsin muutamia kuvia hevosista, jotka nypersivät heinämuhjua, joka oli tuolla lavan alla. Hevosaitakin alkaa olla kuiva, niin ei enää tarvi tuota hätävaralavaa heinien alustaksi. Alkaa nuo ponimuksetkin näyttää jo poneilta, kun suurin osa mammuttikarvasta on jo lähtenyt.

Erkin kaulaa olen katellut pidemmän tovin, kun siinä on sellainen tummempien karvojen kohta, että noinkohan pojat tuolla rajusti kisuavat. Kunnes tajusin, että joo ovat varmaan kisunneet, mutta siinä kohdassa on kesäkarvaa. Erkki vaihtaa väriä vaaleasta tummempaan noin kesäksi. Se on ensimmäinen kevät meillä, niin eihän tuommosta ole osannut ajatella ollenkaan.

Lennin kanssa ollaan käyty käppäilemässä useasti tuossa lähimaastossa. Se ei vielä ihan ole sula ja vielä on lälliä, mutta on se kiva. On sinne vaan niin mahtava lähteä, kun pääsee tuosta suoraan pihasta ja siellä on niin kohtuu rauhallista ja leppoisaa.

 Eilen yritin Lennille tuolla maastossa selittää tätä nykyihmisen sosiaalisen median painetta. Pitäisi saada vähän kesäisempi profiilikuva Facebookiin. Lenni ei ymmärtänyt. Ajattelin tämmöstä varjokuvaa.

 Lenni ei halunnut pysyä paikallaan, eikä asettua sopivaan kulmaan auringon kanssa, että oltais saatu onnistunut otos. Ja sitten kun se otos oli kohtuu onnistunut, niin ratsastaja näytti varjossaan läskiltä.

Sitten yritys oli saada naamaselfie Lennin kanssa. Näitä ottaessa nauroin ihan katketakseni, kun totesin, että Lennillä on niin pitkä hevosennaama, että eihän se kuvaan mahdu kokonaan.

Kyllä se tämä länsimaisen ihmisen ahdinko on sitten kamalaa katseltavaa..

Kelithän meillä on ollu nyt ihan kohillaan. Lämpöä ja aurinkoa on riittänyt. kivasti. Näitä kuviahan tuolta sais räpsittyä miljoonia. Ja näistä tulee niin hyvä mieli itelle.

-----

Tänään meille pitäisi tuossa illalla saapua valkoinen satuponi kylään. Suuntaamme huomenna valkoisen satuponin kanssa Laivakankaan TOTO76 raveihin talutusratsun tehtäviin. Meidän lähtöjenveto tehtävät kuihtuivat nyt toistaiseksi seuraaviin raveihin toteutettavaksi.
Elän toivossa, että valkoinen satuponi ei piehtaroi kovin lahjakkaasti tuolla meidän aitauksessa, koska silloin joudun poninpesuhommiin lauantaiaamuna. Elättelen myös toiveita, että valkoinen satuponi vierailee meillä sen verran pidempään, että ehtisin itsekin käydä nauttimassa valkoisen ponin kyydeistä. Katsotaan tilannetta.
----

Ja tärkeänä tiedotuksena, kesän ensimmäiset sääsket bongattu. :P