Wintec testissä maastossa

Siinä ne nyt on. Uudet vastinhihnat käytössä. Ja toimii! Pitempi vyö vain pitää laittaa.

Satulakin käytiin testaamassa. Tarkoitus oli pyöriä tuossa pihalla, mutta parin kierroksen jälkeen riitti sekä mulle, että Lennille se pyöriminen ja lähettiin käymään tuolla tiellä köpöttelemässä. Satula istuu Lennin selkään kivasti, ehkä aavistuksen moitin edelleen, että voisi pikkusen leveämpi olla. Pikkasen satula on liukas, että pyörii selässä enemmän kuin esim Stübben, mutta toisaalta taas ihan vaan liukuestealustalla ja sympatexvyöllä oli ihan paikallaan. Ja ennen kaikkea, Lenni tuntui liikkuvan tosi rennosti ja yllätävän energisesti satulan alla. Katotaan, että oliko vain joku virtapiikki, vai oisko Lennillä tosissaan kivempi liikkua tuon satulan alla.
Ja ratsastajan näkökulmasta, niin onhan se kyllä ihan hyvä istua ja noin ratsastushousut jalassa ei ollut enää liukaskaan. Ja tuolla vähän aikaa ratsastettua huomasi, kuinka se on yllätävän lämmin. Lämpeneehän ne kaikki satulat ja ei sinällään yhdessäkään ole palellut, mutta tuo ihan tuntui lämpimältä. Mitä lie harhaluuloja ja pikku-ukkoja ratsastaja on kehitellyt... :D
------

Tarkoitus oli käydä vain Lenniä kiusaamassa, mutta tuli sitten kuitenkin innostus vähän Erkinkin kanssa tehdä jotain. Päätin sitten, että käyn tuossa sisällä istuskelemassa selässä. Harjailin Erkkiä valmiiksi ja laittelin varusteita. Testasin Winteciä Erkillekin ja juu ei, liian suorarunkoinen on Erkin selkään. Stübben onneksi Erkille passaa ja sen nostin selkään ja samalla mietiskelin kuinka Erkki on edistynyt kovasti siitä, kun ensimmäisiä kertoja satulaa sille selkään nostin. Enää ei jänskätä ja ei tarvi juosta alta pois.
Sitten se alkoi. Joku ammuskelu tuossa jossain lähistöllä. Ei kait siellä mikään metsästysaika ole menossa tähän aikaan? Ja ampumaratakin on kyllä tuossa "lähistöllä", mutta ihan eri suunnassa ja ei sieltä nyt ampumisäänet tänne kantaudu, kuin ihan satunnaisesti just passelilla kelillä. Tuosta ammuskelusta alkoi kuitenki stressipisteitä tipahdella Erkin kuppiin tasaista tahtia. Riipaisin suitset päähän ja muutin suunnitelmaa ja tuuppasin Lennin heinätupon kanssa ulos ja Erkin kanssa mentiin touhuilemaan maastakäsin ulos. Erkki toimi ihan bueno. Ilmeisesti maastakäsin on Erkin kanssa töitä tehtykin aikalailla ja enää ei se ammuskelukaan haitannut. Lopuksi mentiin vielä sisälle varusteita ottamaan pois ja kävin kuitenkin vielä selässä istumassa.

Selkään noustessa Erkki pyöri niinkuin väkkärä ja oli niin ressi-Erkki kuin olla ja osaa. Mietin jo hetken, että kuinkahan fiksu idea tämä nyt on nousta ressi-Erkin selkään. Mutta heti kun rauhoittui hetkeksi, niin nousin selkään ja sittenpä Erkki rentoutuikin yllättävän nopeasti. Ja ihan tuohon malliin, että oli ihan hyvä fiilis ottaa tuollainen "täällä istutaan hevosen selässä" -kuva, oisko tää sit vaikka korvatsie tai jotain. Erkin mielestä oltais voitu mennä tosta ovesta ulos ja itseasiassa varmaan sitä voitais alkaa ajattelemaan, että jos saatais joku vetoavuksi, niin voitais käydä maastossa köpöttelemässä.

Lopuksi vielä vähän kiusasin Erkkiä ja laiteltiin kaikkea jalkasuojaa kokeeksi. Kintereisiin meillä on tämmöset magneetti suojat olemassa sitten sitä varten jos ja kun joskus päästään enemmän tekemään, niin sitten aletaan näitä varuiksi käyttämään. En tosin tiedä onko nämä magneettisuojat hyvät. Oisin ehkä BoTeihin kallistunut enemmän, kun niistä tuotteista itellä hyviä käyttökokemuksia. Mutta kaipa näilläkin merkitystä.

Sitten laitettiin putseja. Nää oli Erkin mielestä pahat. Jalkaa ei voinu laskea maahan ollenkaan aluksi. Tässä jo jalka maassa, ja kohta oli putsi toisessakin jalassa, niin pakkohan niitä oli maahankin laittaa.

Ja siten vielä nappasin kuvan kun Erkki alkaa edistyä ja seisoo jo hyvin paikallaan tuossa hoitotilanteissa. Tässä kävin just sanomassa Erkille, että oota siinä, käyn hakemassa leipää. Ja Erkki seisoi varmuuden vuoksi just samoilla kavionsijoilla odottamassa, kun kerta herkkuja oli luvassa.

Kummitusponi