Viikollahan en ole käynyt ollenkaan ratsastamassa, sokerista kun olen, niin olisin tuossa vesisateessa sulanut.. Mutta eilen käytiin Lennin kanssa taas mutka tuossa lähimaastossa. Se nyt ei ole kovin häävissä kunnossa sekään, kiitos tuon vesisateen. Siellä kun oli vielä lunta ja viikon verran kun siihen on vettä tullut päälle, niin se on hioutunut jääksi. Se nyt ei ole ongelma, hokat on vielä alla, mutta kun se paikoitellen kantaa ja paikoitellen ei. Se on sitten sellaista märkää muhjua, jossa hevosen kanssa mennään ja ei siinä oikein kehtaa kuin käveleskellä.
Lennin kanssa kun lähdettiin, niin Lennin jalathan näytti tältä. Nostan käden ylös ja myönnän, että olin niin laiska, että en jaksanut alkaa näitä pesemään, että olisin saanut putsit jalkaan..
Lenni taas vekslaa jatkuvasti kun tölttiä haetaan. Ärsyttävää. Meni jo niin kivoja pätkiä tuossa taas ja sitten taas sorrutaan tähän. Syitä (vai tekosyitä?) löytynee paljonkin. Pohjat ei nyt kaikkein parhaat ja hevosella huono kunto. Ratsastaja on läski ja laiska ja ja ja... Mitäs muuta keksittäis? Ja sittenhän on aina se huoli, että eihän siellä vain olisi mitään ongelmia jaloissa tvs.. Eilen sitten potkin itteäni vähän persiille ja hyödynsin tuolla ollutta semmosta pientä sulaa tienpätkää, jota sahattiin vähän edes takaisin. Ratsastin Lennin melko lyhyeksi ja kantamaan ittensä kunnolla ja johan sieltä sitten irtosi semmosta tölttiä kuin sen pitäis olla. Että semmonen "ahaa-elämys"... Pitäis muka töitä tehä, että saa muut askellajit ratsastettua. Mikä se semmonen homma on...
------
Otin eiliselle ratsastukselle mukaan pidemmän raipan. Normaalisti mulla on mukana sellainen lyhyehkö yleisraippa, jolla yltää hevosen kinkulle vain irrottamalla käden ohjasta. Nyt sitten ajattelin, että otan tuon pidemmän version, niin saan kosketettua sinne kinkulle vähän vähemmällä vaivalla. Huomasimpas sitten tuolla reissun päällä, että tuo raippa, jonka otin matkaan on aika kökkö. Tää menee ehkä jonkun pilkunviilaushifistelyn puolelle, mutta menkööt. Insinööri ei pääse luonteestaan... Tuossa lyhkäsessä raipassa paino menee silleen kivasti, että kun pitää kahvaosan alalaidasta kiinni, niin raippa on tasapainossa. Silloin se tulee oikeaan asentoon ja sen kannatteluun ei tarvitse juurikaan voimaa. Tuo pitkänhuiskea raippa onkin sitten painotukseltaan ihan per.. syvältä. Raippa on tasapainossa siinä vaiheessa, kun pidät kiinni noin puolesta välistä raippaa... En muista mistä tuo raippa on, mutta olen miettinyt, että voisiko se olla esim ajoon tarkoitettu, kun on aika pitkän sorttinen. Seuraavalle reissulle sitten tuo välimallin raippa, joka oli pakko saada, kun siinä oli blingiä ja sitä olen sitten vähän säästellyt, että en ole maastoon sitä ottanut, jos se vaikka tippuu ja katoaa. Mutta siinä on taas sitten painotus kohillaan.
Kaikkea se miettii... Hullu se on...
-------
Erden kanssa sitten vaan harjailua. Olen yrittänyt etsiä sitä voikkoa ponia, kun hämärä muistikuva ois, että mulla semmonen ois. Erde vaan on niin taitava tuossa maastoutumisessa ja tuo hevosaitaus tarjoaa siihen tällä hetkellä miljoona ja yksi mahdollisuutta..
Siihen taas räjähti lattialle puoli hevosta. En ymmärrä mistä tätä karvaa riittää. Mutta tuo Equi groomer on ollu kyllä aika kiva.
Ja tulihan siitä ponista ihan nätti. Ainakin siihen asti, että pääsi takaisin aitaukseen.
Harjaillessa Erkki tutkaili heinäverkkoa. Täytin valmiiksi tuossa yhtenä päivänä heinäverkon, kun ajattelin osan heinistä sijoittaa hevosille sellaiseen. Ajankulutuksen maksimoimiseksi ja saisi osan heinistä eri paikkaan tuolla tarhassa. Kun siellä on tulva, niin olen heinät heittänyt trukkilavan päälle ja se kun ne on yhdessä paikassa, niin ne on hetkessä syöty. Normaalisti levittelen ne tuonne pitkin ja poikin, että saavat vähän nähdä vaivaa niitä keräillessä. En kuitenkaan sitten ole tuota heinäverkkoa saanut laitettua, niin se on tuossa odotellut ladossa irrallaan, josko suunnitelma etenisi. Erkki sitten otti heinäverkosta kiinni ja kiskaisi. Ja järkyttyi syvästi. Se iso pallo pyörähti vauhdilla keskelle lattiaa. Katselin vierestä vähän huvituneena Erkin touhuiluja, sen kummemmin reagoimatta. Erkki lähestyi varovasti pöristen heinäverkkoa ja totesi sen olevan kaiketi turvallinen. Ja innostui kovasti tuosta vermeestä. Kiva leikkikalu, josta saa vielä ruokaa! Mahtava!
Ei kait se auta kuin alkaa virittelemään heinäverkko johonkin. Pitää vaan olla melkoisen pitävä kiinnitys, jos sitä noin innokkaasti tyhjennetään.
Selvästi kuitenkin tämmönen slow feeding on Erkin mieleen.
-------
Pari tämmöstä pikkujuttua eksyi ihan vahingossa meille. Tai noh, Tuota toista olen vähän aktiivisemmin metsästänyt, se vaan ei nyt osunut kohilleen.
Mutta siis, suitset. Nätit. Puhuttelivat pientä ponityttöä, joka totesi nämä nähdessään, että upeat. Ja kieltämättä puhuttelevat myös tätä vähän vanhempaa ponityttöä.
Timantithan on naisen parhaita ystäviä ja kun ei vaan ole varaa niihin oikeisiin, niin nämä feikit saa kelvata. Ja onhan ne pinkkejä. Nämä oli ihan heräteostos, jolle ei varsinaisesti olisi tarvettakaan ollut..
Mutta tätä olen vähän aktiivisemmin katellut. Tuo safarisatula alkaa olla aika naftin kokoinen tytölle, niin olen sitten etsinyt Lennin selkään sopivaa pikkusatulaa. Meidän safarisatula taitaa olla vain 10" istuimella oleva versio, niin vähän isompi saisi satula olla. Ja samalla olen sitten katellut ehkä mieluummin rungollista tai joustorunkoista satulaa tuohon selkään, kun se kuitenkin melko leveä on. Näitä omia lonkkia tutkaillessa on tullut mieleen, että vaikka notkeitahan nuo lapsukaiset on, mutta rasittaako tuo leveys lapsen lonkkia tarpeettomasti tai puskeeko tuo leveä selkä sitten tuoli-istuntaan. Rungollinen satulahan kuitenkin kaventaa tuota istuinleveyttä osaltaan.
Tämä nyt sitten oli kuitenkin huti. Liian kaareva Lennin selkään. Aina ei voi voittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti