Erkki opiskelee

Nyt sain vihdoin tuhlattua voittamani Huminalehdon lahjakortin. Johanna tuli käymään tässä meillä ja Erkki pääsi uhriksi. Noh, lähinnä juteltiin samalla kun harjailin Erkkiä. Me ollaan Johannan kanssa oltu jo niin pitkään kavereita, että menee aika useasti aina sille puolelle kun nähdään. Mutta ei siinä mitään. Se on tärkeää. Ja pääsi (joutui) se Erkkikin töihin. Ladon ovi oli auki, kun Erkkiä harjailin. Aluksi pidin kiinni ja sitten annoin seisoa vapaana, kun näytti että on rauhallinen ja seisokelee ihan paikallaan. Satulahuopa meni selkään pienellä sävähdyksellä. Satulan kun kannoin telineestä lähemmäs, niin silloin piti ottaa suunta ovelle, jos sieltä vaikka pääsis pakenemaan. Heppa takas paikalleen ja satula selkään kaikessa rauhassa ja eihän Erkin sitä enää tarvinut pelätä. Jalustinkin tipahti satulan päältä alas, mutta ei se Erkkiä haitannut. Sitten vaan suitset päähän ja käytiin maastakäsin kattomassa pihalla, että miltäs tämä näyttää. Kestääkö Erkin hermo pihalla pyörähtämistä. Ja kun hyvältä näytti, niin turvaliivin ja kypärän laitoin päähän ja Johanna sai toimia taluttajana. Taluttaja raukka vain oli tulilinjalla koko ajan, Erkki ois halunnu tulla taluttajan syliin. Muuten Erkki meni kyllä tosi kivasti. Kiemurteli ku mahoton, mutta pysähdykset ja liikkeelle lähdöt sujuivat hyvin. Ja Erkki jopa ihan kivasti väisti pohjetta, kun tuota kiemurtelua koitin vähän hillitä. Pikku mutka käytiin tuossa lähimaastotiellä. Pysähdyttiin portille ja tulin alas selästä. Ja Erkin mielestä oli ihan pöljää, että vaan tommonen säälittävä pieni kiekka tehtiin ja jumitti tuohon portille. Naureskeltiin tätä pienen ponin sielunelämää, kuinka se voi olla erikoinen.

Täytyy olla tyytyväinen poniin ja aikalailla oikeilla jäljillä olen ollut, että missä ollaan menossa. Nyt vain kun saatais pari tämmöstä reissua alle tai edes joku ratsastamaan Lennillä edellä, niin kyllähän me aletaan tuota lähimaastojen koluamista kokeilemaan.

Kaiken tämän raskaan aktiviteetin jälkeen Erkki oli niin kovin poikki, että näytti röhnöttävän pitkää pituuttaan tuolla aidassa. On se rankkaa tuo pienen ponin elämä.
---------

Yhtenä aamuna "koulutin" Erkkiä. Aamuheiniä lähdin antamaan ja nappasin sisältä mukaan pussin, jossa oli kaksi omenaa. Annoin heinät ja kaivoin pussin taskusta. Annoin Lennille omenan ja lähdin siitä sitten kävelemään pussin kanssa Erkin luo, joka oli vähän kauempana. Ja Erkki oli ihan kauhuissaan. :D Niin opetimpa sitten Erkille, että pussi rapisee ja kun Erkki seisoo paikallaan, niin tulee omenanpala. Erkki ei ilmeisesti kovin paljon herkkuja ole saanut ja ei ainakaan rapisevasta pussista. Tämä onkin ihan hyvä Erkille, kun Erkki tosiaan noita rapisevia juttuja vähän pelkää. Kuhan vain siinä itekseni naureskelin, että ei nyt ihan ensimmäisenä tulis mieleen opettaa tämmöstä asiaa.
---------

Viime viikonloppuna kävin sellaisella Yrttikurssilla. Meillähän on tämä talvi menty oikeastaan kokonaan yrttipohjalta ruokinnassa ja Lennihän on nyt koko talven ollut kutinaton. Lähdin sitten sillä mielin kurssille, että jos saisi jotain lisätietoa ja oppia. Nooh, en nyt tiedä. Aika oli niin lyhyt, että eipä oikeastaan ehditty kuin ihan niitä perusasioita. Ja onhan se vaikeaa. Mutta ehkä jos tässä yksi talvi on menty tällä pohjalla ja se on ollut ihan hyvä, niin tällä on ihan hyvä edetä ja jos sitä vaikka yhden kasvin verran saisi aina lisättyä vuodessa omaan tietopankkiinsa.
Aihehan on älyttömän mielenkiintoinen ja varsinkin tuosta Lennistä olisi mielenkiintoista päästä juttelemaan enemmänkin osaavan ihmisen kanssa. Tällä kertaa jouduin tyytymään siihen, että kysäisin tuota, että kun nokkosta ei saa kerätä tunkiolta, niin mites kun nuo tuolla kaivelee (taas) noita nokkosen juuria vanhalta tunkionpohjalta. Nokkosen juuri ei kuulemman kerää niin paljon haitallisia aineita, että siitä haittaa olisi. Eli antaa kaivella vaan, kuhan eivät oikein paljon maata syö siinä samalla.