Kevät

Ah, ihana kevät. Sulamisvesien lisäksi sataa vettä ja räntää viikon verran putkeen. Maa on vielä jäässä ja eihän tuo kaikki vesimäärä siis katoa yhtään mihinkään. Hevosaitaus on tulvan ja mudan vallassa. Sorsat ui keskellä hevosaitaa yksityisuima-altaassa.

Tämä on yksi niistä Suomen ilmaston hetkistä, jolloin tämä hevosharrastus ei todellakaan houkuttele.. Onneksi tämä ei ole kovin pitkään kestävä. Ja onneksi tuonne aitaukseen myös tuota kuivaa kohtaa mahtuu, jossa voi pienet heppaset ottaa päikkärit...

Viikollahan en ole käynyt ollenkaan ratsastamassa, sokerista kun olen, niin olisin tuossa vesisateessa sulanut.. Mutta eilen käytiin Lennin kanssa taas mutka tuossa lähimaastossa. Se nyt ei ole kovin häävissä kunnossa sekään, kiitos tuon vesisateen. Siellä kun oli vielä lunta ja viikon verran kun siihen on vettä tullut päälle, niin se on hioutunut jääksi. Se nyt ei ole ongelma, hokat on vielä alla, mutta kun se paikoitellen kantaa ja paikoitellen ei. Se on sitten sellaista märkää muhjua, jossa hevosen kanssa mennään ja ei siinä oikein kehtaa kuin käveleskellä.

Lennin kanssa kun lähdettiin, niin Lennin jalathan näytti tältä. Nostan käden ylös ja myönnän, että olin niin laiska, että en jaksanut alkaa näitä pesemään, että olisin saanut putsit jalkaan..

Hyvin ne puhdistuivat tuolla muhjussa kävellessä. Onneksi jo illalla näytti hevosaitakin kuivemmalta, että eiköhän tästä taas selvitä...

Lenni taas vekslaa jatkuvasti kun tölttiä haetaan. Ärsyttävää. Meni jo niin kivoja pätkiä tuossa taas ja sitten taas sorrutaan tähän. Syitä (vai tekosyitä?) löytynee paljonkin. Pohjat ei nyt kaikkein parhaat ja hevosella huono kunto. Ratsastaja on läski ja laiska ja ja ja... Mitäs muuta keksittäis? Ja sittenhän on aina se huoli, että eihän siellä vain olisi mitään ongelmia jaloissa tvs.. Eilen sitten potkin itteäni vähän persiille ja hyödynsin tuolla ollutta semmosta pientä sulaa tienpätkää, jota sahattiin vähän edes takaisin. Ratsastin Lennin melko lyhyeksi ja kantamaan ittensä kunnolla ja johan sieltä sitten irtosi semmosta tölttiä kuin sen pitäis olla. Että semmonen "ahaa-elämys"... Pitäis muka töitä tehä, että saa muut askellajit ratsastettua. Mikä se semmonen homma on...
------

Otin eiliselle ratsastukselle mukaan pidemmän raipan. Normaalisti mulla on mukana sellainen lyhyehkö yleisraippa, jolla yltää hevosen kinkulle vain irrottamalla käden ohjasta. Nyt sitten ajattelin, että otan tuon pidemmän version, niin saan kosketettua sinne kinkulle vähän vähemmällä vaivalla. Huomasimpas sitten tuolla reissun päällä, että tuo raippa, jonka otin matkaan on aika kökkö. Tää menee ehkä jonkun pilkunviilaushifistelyn puolelle, mutta menkööt. Insinööri ei pääse luonteestaan... Tuossa lyhkäsessä raipassa paino menee silleen kivasti, että kun pitää kahvaosan alalaidasta kiinni, niin raippa on tasapainossa. Silloin se tulee oikeaan asentoon ja sen kannatteluun ei tarvitse juurikaan voimaa. Tuo pitkänhuiskea raippa onkin sitten painotukseltaan ihan per.. syvältä. Raippa on tasapainossa siinä vaiheessa, kun pidät kiinni noin puolesta välistä raippaa... En muista mistä tuo raippa on, mutta olen miettinyt, että voisiko se olla esim ajoon tarkoitettu, kun on aika pitkän sorttinen. Seuraavalle reissulle sitten tuo välimallin raippa, joka oli pakko saada, kun siinä oli blingiä ja sitä olen sitten vähän säästellyt, että en ole maastoon sitä ottanut, jos se vaikka tippuu ja katoaa. Mutta siinä on taas sitten painotus kohillaan.
Kaikkea se miettii... Hullu se on...
-------

Erden kanssa sitten vaan harjailua. Olen yrittänyt etsiä sitä voikkoa ponia, kun hämärä muistikuva ois, että mulla semmonen ois. Erde vaan on niin taitava tuossa maastoutumisessa ja tuo hevosaitaus tarjoaa siihen tällä hetkellä miljoona ja yksi mahdollisuutta..
Siihen taas räjähti lattialle puoli hevosta. En ymmärrä mistä tätä karvaa riittää. Mutta tuo Equi groomer on ollu kyllä aika kiva.

Ja tulihan siitä ponista ihan nätti. Ainakin siihen asti, että pääsi takaisin aitaukseen.

Harjaillessa Erkki tutkaili heinäverkkoa. Täytin valmiiksi tuossa yhtenä päivänä heinäverkon, kun ajattelin osan heinistä sijoittaa hevosille sellaiseen. Ajankulutuksen maksimoimiseksi ja saisi osan heinistä eri paikkaan tuolla tarhassa. Kun siellä on tulva, niin olen heinät heittänyt trukkilavan päälle ja se kun ne on yhdessä paikassa, niin ne on hetkessä syöty. Normaalisti levittelen ne tuonne pitkin ja poikin, että saavat vähän nähdä vaivaa niitä keräillessä. En kuitenkaan sitten ole tuota heinäverkkoa saanut laitettua, niin se on tuossa odotellut ladossa irrallaan, josko suunnitelma etenisi. Erkki sitten otti heinäverkosta kiinni ja kiskaisi. Ja järkyttyi syvästi. Se iso pallo pyörähti vauhdilla keskelle lattiaa. Katselin vierestä vähän huvituneena Erkin touhuiluja, sen kummemmin reagoimatta. Erkki lähestyi varovasti pöristen heinäverkkoa ja totesi sen olevan kaiketi turvallinen. Ja innostui kovasti tuosta vermeestä. Kiva leikkikalu, josta saa vielä ruokaa! Mahtava!

Ei kait se auta kuin alkaa virittelemään heinäverkko johonkin. Pitää vaan olla melkoisen pitävä kiinnitys, jos sitä noin innokkaasti tyhjennetään.
Selvästi kuitenkin tämmönen slow feeding on Erkin mieleen.
-------

Pari tämmöstä pikkujuttua eksyi ihan vahingossa meille. Tai noh, Tuota toista olen vähän aktiivisemmin metsästänyt, se vaan ei nyt osunut kohilleen.

Mutta siis, suitset. Nätit. Puhuttelivat pientä ponityttöä, joka totesi nämä nähdessään, että upeat. Ja kieltämättä puhuttelevat myös tätä vähän vanhempaa ponityttöä.

Timantithan on naisen parhaita ystäviä ja kun ei vaan ole varaa niihin oikeisiin, niin nämä feikit saa kelvata. Ja onhan ne pinkkejä. Nämä oli ihan heräteostos, jolle ei varsinaisesti olisi tarvettakaan ollut..

Mutta tätä olen vähän aktiivisemmin katellut. Tuo safarisatula alkaa olla aika naftin kokoinen tytölle, niin olen sitten etsinyt Lennin selkään sopivaa pikkusatulaa. Meidän safarisatula taitaa olla vain 10" istuimella oleva versio, niin vähän isompi saisi satula olla. Ja samalla olen sitten katellut ehkä mieluummin rungollista tai joustorunkoista satulaa tuohon selkään, kun se kuitenkin melko leveä on. Näitä omia lonkkia tutkaillessa on tullut mieleen, että vaikka notkeitahan nuo lapsukaiset on, mutta rasittaako tuo leveys lapsen lonkkia tarpeettomasti tai puskeeko tuo leveä selkä sitten tuoli-istuntaan. Rungollinen satulahan kuitenkin kaventaa tuota istuinleveyttä osaltaan.

Tämä nyt sitten oli kuitenkin huti. Liian kaareva Lennin selkään. Aina ei voi voittaa.

Lennartin kanssa maastoilemassa

Meidän lähimaasto on tosiaan vihdoin ja viimein taas auki, että päästään sinnekkin ratsastelemaan. Siellä sitten käytiinkin Lennin kanssa. Ja pitihän tuo todeta, että ihan siedettävää tämä hevosharrastus välillä on. Auringonpaisteessa maastoillessa. Hevonen elementissään. Sielulle lepoa.

Lopuksi yritin saada kuvaa, kun pitkästä aikaa kaivoin tuon kinetonin käyttöön. Ekassa samaan kuvaan hyökkäsi roskis...

Ja sitten Lenni joko ilmeili jotain tai ei pysynyt paikallaan.

Rankkaa oli

ravistus

tuo tukka.. <3

 Että silleen, mutta käytössä oli juu. Ja oli kivaa juu.

Nyt kun tuo lähireitti on auki, niin kehtaa iltaisin lähteä semmosille pikkureissuille huomattavasti hereämmin.

Erkki opiskelee

Nyt sain vihdoin tuhlattua voittamani Huminalehdon lahjakortin. Johanna tuli käymään tässä meillä ja Erkki pääsi uhriksi. Noh, lähinnä juteltiin samalla kun harjailin Erkkiä. Me ollaan Johannan kanssa oltu jo niin pitkään kavereita, että menee aika useasti aina sille puolelle kun nähdään. Mutta ei siinä mitään. Se on tärkeää. Ja pääsi (joutui) se Erkkikin töihin. Ladon ovi oli auki, kun Erkkiä harjailin. Aluksi pidin kiinni ja sitten annoin seisoa vapaana, kun näytti että on rauhallinen ja seisokelee ihan paikallaan. Satulahuopa meni selkään pienellä sävähdyksellä. Satulan kun kannoin telineestä lähemmäs, niin silloin piti ottaa suunta ovelle, jos sieltä vaikka pääsis pakenemaan. Heppa takas paikalleen ja satula selkään kaikessa rauhassa ja eihän Erkin sitä enää tarvinut pelätä. Jalustinkin tipahti satulan päältä alas, mutta ei se Erkkiä haitannut. Sitten vaan suitset päähän ja käytiin maastakäsin kattomassa pihalla, että miltäs tämä näyttää. Kestääkö Erkin hermo pihalla pyörähtämistä. Ja kun hyvältä näytti, niin turvaliivin ja kypärän laitoin päähän ja Johanna sai toimia taluttajana. Taluttaja raukka vain oli tulilinjalla koko ajan, Erkki ois halunnu tulla taluttajan syliin. Muuten Erkki meni kyllä tosi kivasti. Kiemurteli ku mahoton, mutta pysähdykset ja liikkeelle lähdöt sujuivat hyvin. Ja Erkki jopa ihan kivasti väisti pohjetta, kun tuota kiemurtelua koitin vähän hillitä. Pikku mutka käytiin tuossa lähimaastotiellä. Pysähdyttiin portille ja tulin alas selästä. Ja Erkin mielestä oli ihan pöljää, että vaan tommonen säälittävä pieni kiekka tehtiin ja jumitti tuohon portille. Naureskeltiin tätä pienen ponin sielunelämää, kuinka se voi olla erikoinen.

Täytyy olla tyytyväinen poniin ja aikalailla oikeilla jäljillä olen ollut, että missä ollaan menossa. Nyt vain kun saatais pari tämmöstä reissua alle tai edes joku ratsastamaan Lennillä edellä, niin kyllähän me aletaan tuota lähimaastojen koluamista kokeilemaan.

Kaiken tämän raskaan aktiviteetin jälkeen Erkki oli niin kovin poikki, että näytti röhnöttävän pitkää pituuttaan tuolla aidassa. On se rankkaa tuo pienen ponin elämä.
---------

Yhtenä aamuna "koulutin" Erkkiä. Aamuheiniä lähdin antamaan ja nappasin sisältä mukaan pussin, jossa oli kaksi omenaa. Annoin heinät ja kaivoin pussin taskusta. Annoin Lennille omenan ja lähdin siitä sitten kävelemään pussin kanssa Erkin luo, joka oli vähän kauempana. Ja Erkki oli ihan kauhuissaan. :D Niin opetimpa sitten Erkille, että pussi rapisee ja kun Erkki seisoo paikallaan, niin tulee omenanpala. Erkki ei ilmeisesti kovin paljon herkkuja ole saanut ja ei ainakaan rapisevasta pussista. Tämä onkin ihan hyvä Erkille, kun Erkki tosiaan noita rapisevia juttuja vähän pelkää. Kuhan vain siinä itekseni naureskelin, että ei nyt ihan ensimmäisenä tulis mieleen opettaa tämmöstä asiaa.
---------

Viime viikonloppuna kävin sellaisella Yrttikurssilla. Meillähän on tämä talvi menty oikeastaan kokonaan yrttipohjalta ruokinnassa ja Lennihän on nyt koko talven ollut kutinaton. Lähdin sitten sillä mielin kurssille, että jos saisi jotain lisätietoa ja oppia. Nooh, en nyt tiedä. Aika oli niin lyhyt, että eipä oikeastaan ehditty kuin ihan niitä perusasioita. Ja onhan se vaikeaa. Mutta ehkä jos tässä yksi talvi on menty tällä pohjalla ja se on ollut ihan hyvä, niin tällä on ihan hyvä edetä ja jos sitä vaikka yhden kasvin verran saisi aina lisättyä vuodessa omaan tietopankkiinsa.
Aihehan on älyttömän mielenkiintoinen ja varsinkin tuosta Lennistä olisi mielenkiintoista päästä juttelemaan enemmänkin osaavan ihmisen kanssa. Tällä kertaa jouduin tyytymään siihen, että kysäisin tuota, että kun nokkosta ei saa kerätä tunkiolta, niin mites kun nuo tuolla kaivelee (taas) noita nokkosen juuria vanhalta tunkionpohjalta. Nokkosen juuri ei kuulemman kerää niin paljon haitallisia aineita, että siitä haittaa olisi. Eli antaa kaivella vaan, kuhan eivät oikein paljon maata syö siinä samalla.

Katastrofireissu raviradalle

Jooh. Käytiin kaverin kanssa raviradalla. Mistähän tuota alottais...
Noh, se tuo ensimmäinen kompastinkivi meillä, tuo katsomon tausta. Me ollaan menty sinne aina niin myöhään ja vissiin melkeen aina viikonloppuna, niin siellä on ollu melko hiljasta. Nyt ei ollu. Oltiin just tuossa katsomon takana, kun vasemmalla puolen radalla joku ajoi vähän kovempaa vetoa ravurilla ja se kaikui jotenkin hassusti tuonne taakse ja samaan aikaan oikealla puolella betoniasemalla tapahtui. Joku lähti pyörällä sieltä ja joku alkoi pesemään autoa ja käynnisti painepesurin. Ja Lennille iski hätä, kun ei nähnykkään kaikkea. Ja yritti kääntyä takaisin päin ja kun sen estin, niin herra hevonen hyppäsi pystyyn.
Jatkoin siitä pikkupätkän ja hyppäsin alas selästä ja kävelin kaverin luokse katosalueelle. Siinä sitten hetki odoteltiin, että kaveri sai hevosen varustettua ja pääsi selkään ja minä könysin Lennin selkään ja lähettiin rataa kohti.
Olenkin miettinyt, että kun Lenni ei ole ravuria läheltä nähnyt, niin mitäköhän sanoo. Joskin on itekkin kärryjä vetänyt, että vois kuvitella, että tuo nyt kovin outoa ole. Nyt sitten nähtiin. Tuloksena oli semmonen jumi-pörinä-pukki-vänkäys. Mahtavaa... Ei sitten yritetty vielä silloin radalle, kun siellä kaksi ravuria oli ja menivät eri suuntiin. Ihan liikaa jännitystä Lennille. Pyörittiin vähän aikaa katosalueella hakemassa, noh, lähinnä Lenniä kuulolle. Siellä saatiin vielä kertaalleen semmonen tasajalkarodeo pukkihyppy ja sitten alkoi mennä kohtuudella. Toinen ravuri tuli pois ja Lenni tuijotti moista ilmestystä pitkään ja hartaasti. Ja sitten lähettiin kokeilemaan radalle. Sitä yhtä ravuria siellä piti jäädä tuijottelemaan joka ikinen kerta, kun se ohi meni. Eka kierros meni tutustellessa rataan, toisella kierroksella koitettiin vähän tölttäillä, mutta sitten Lenni oli jo niin katki, niin katki, että ei enää jalkoja jaksanu nostella.
Kaveri sitten tölttäili oman hevosensa kanssa siinä ja kun menivät poispäin, niin Lenni vain käveleskeli reippaasti ja kun tulivat takaisin päin, niin Lenni alkoi pysähdellä.
Tulin sitten alas selästä ja annoin erittäin voipuneen Lennartin levähtää.

Mutta siis voi elämä, mikä katastrofireissu... Kyllä hävetti, että minun lähes pystyynkuollut lössöponi esitti kaikki maholliset temput ja venkoilut ja sitten kun vihdoin ois voinut tehdä jotain, niin oli jo riehunut ittensä ihan väsyksiin. Jos nyt jotain positiivista, niin pysyin selässä ja selvittiin hengissä...
Onneksi kaverin oripoika oli ihan cool ja oli meillä tukena ja turvana.

Mutta jospa pikkasen sujuvammalla kaavalla seuraavalla kerralla.... Toivottavasti...

Lastailtiin vielä kaverin hevonen autoon ja lastaussillan sulkeutuessa Lennin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen. Saattoi ihan selkeästi lukea ajatuksen, että omg! mää en päässy kyytiin! mää en jaksa kävellä kotia!!
Sieltä kuitenkin löntysteltiin kotia kohti. Loimittelin Lennin ja työnsin pihalle. Siellä taas sitten Erkin ilme oli näkemisen arvoinen. Erkki kiersi kaukaa ja katteli, että mikä ihme tuo on. Erkki totesi tuon kumman elukan Lenniksi, niin jäi syömään kylkikyljessä.

Raviradalla tölttäämässä

Eilen illalla rohkaistuttiin Lennin kanssa ensimmäistä kertaa raviradalle, kun vihdoin näytti olevan, että kelirikko on ohi ja rataa saa käyttää. Mehän mentiin ihan illasta, kun koitettiin varmistua siitä, että siellä ei olis populaa ja saadaan ihan rauhassa tunnustella, että miltä se rata tuntuu. Tuo matka tuonne radalle on edelleen paha paikka, tuosta katsomon takaa ja katosalueen läpi. Ja sitten siellä oli vielä semmonen pieni "lampi", joka piti ylittää, että päästiin radalle. Kiitettävästi tuo nuorukainen kuitenkin ittensä pitää kasassa, vaikka jännittäiskin.
Nössösti hyssyteltiin kierroksen verran ravirataa ympäri käynnissä ja töltissä ja lähimmä pois. Mieli kyllä teki kokeilla, että kuinka lujaa se tommonen issikka-poni kulkee. Mutta sitten meni pupu pöksyyn... Olihan tuossa eka kerraksi ihan nokko. Ja menihän se ihan mielettömän kivaa tölttiä pieniä pätkiä.

Radalta pois tullessa alamäessä Lenni vain pikkasen hätkähti jotain ja oma varotaso oli niin alhaalla tuommoseen, että meinasin sitten laskea liukumäkeä satulasta ja kaulaa pitkin alas. Hyvä minä... Pysyin kuitenkin selässä ja vähän skarpimpana sitten siitä eteenpäin.

Hoksasin muuten, että Lennihän on nimensä veroinen. Núpur, vuorenhuippu, ei vaan tykkää olla tuolla kuopassa, katsomon takana ja katosalueella. Radalla, joka on korkeammalla ja sieltä näkee, ei ole mitään ongelmaa.
Katsomon takaa kun päästiin pois, aukeammalle paikalle, niin Lenni oli ihan rento. Pitkällä ohjalla käveli rentona kotia kohti.
On se niin ihana!

Wintecillä oltiin liikenteessä ja kaiken semmosen miinuksen sille antaisin, että en oikein tiiä, että oliko ne nuo jalustinhihnat vai mitkä, jotka pitivät semmosta natinaääntä. Ärsyttävä! :D Pitää testata jotain muita hihnoja.

Ja myönnettäköön, että onhan tuo ihan mieletön baana tuo ravirata! Mietin jo, että miksi en siellä aiemmin ole käynyt (kun jo vaatimattomat 12,5vuotta olen tässä ihan huudeilla asunut). Mutta sitten muistui mieleen, että niin se oli se Pisko-pappa, joka ei tuosta raviradasta oikein perustanut. Ja Lennartihan on sen verran nuori, että sen kanssa nyt ei ole vielä keretty semmosia oikein harrastamaan. Varsinkin, kun vasta nyt ollaan tuonne tielle uskaltauduttu lähtemään.

Wintec testissä maastossa

Siinä ne nyt on. Uudet vastinhihnat käytössä. Ja toimii! Pitempi vyö vain pitää laittaa.

Satulakin käytiin testaamassa. Tarkoitus oli pyöriä tuossa pihalla, mutta parin kierroksen jälkeen riitti sekä mulle, että Lennille se pyöriminen ja lähettiin käymään tuolla tiellä köpöttelemässä. Satula istuu Lennin selkään kivasti, ehkä aavistuksen moitin edelleen, että voisi pikkusen leveämpi olla. Pikkasen satula on liukas, että pyörii selässä enemmän kuin esim Stübben, mutta toisaalta taas ihan vaan liukuestealustalla ja sympatexvyöllä oli ihan paikallaan. Ja ennen kaikkea, Lenni tuntui liikkuvan tosi rennosti ja yllätävän energisesti satulan alla. Katotaan, että oliko vain joku virtapiikki, vai oisko Lennillä tosissaan kivempi liikkua tuon satulan alla.
Ja ratsastajan näkökulmasta, niin onhan se kyllä ihan hyvä istua ja noin ratsastushousut jalassa ei ollut enää liukaskaan. Ja tuolla vähän aikaa ratsastettua huomasi, kuinka se on yllätävän lämmin. Lämpeneehän ne kaikki satulat ja ei sinällään yhdessäkään ole palellut, mutta tuo ihan tuntui lämpimältä. Mitä lie harhaluuloja ja pikku-ukkoja ratsastaja on kehitellyt... :D
------

Tarkoitus oli käydä vain Lenniä kiusaamassa, mutta tuli sitten kuitenkin innostus vähän Erkinkin kanssa tehdä jotain. Päätin sitten, että käyn tuossa sisällä istuskelemassa selässä. Harjailin Erkkiä valmiiksi ja laittelin varusteita. Testasin Winteciä Erkillekin ja juu ei, liian suorarunkoinen on Erkin selkään. Stübben onneksi Erkille passaa ja sen nostin selkään ja samalla mietiskelin kuinka Erkki on edistynyt kovasti siitä, kun ensimmäisiä kertoja satulaa sille selkään nostin. Enää ei jänskätä ja ei tarvi juosta alta pois.
Sitten se alkoi. Joku ammuskelu tuossa jossain lähistöllä. Ei kait siellä mikään metsästysaika ole menossa tähän aikaan? Ja ampumaratakin on kyllä tuossa "lähistöllä", mutta ihan eri suunnassa ja ei sieltä nyt ampumisäänet tänne kantaudu, kuin ihan satunnaisesti just passelilla kelillä. Tuosta ammuskelusta alkoi kuitenki stressipisteitä tipahdella Erkin kuppiin tasaista tahtia. Riipaisin suitset päähän ja muutin suunnitelmaa ja tuuppasin Lennin heinätupon kanssa ulos ja Erkin kanssa mentiin touhuilemaan maastakäsin ulos. Erkki toimi ihan bueno. Ilmeisesti maastakäsin on Erkin kanssa töitä tehtykin aikalailla ja enää ei se ammuskelukaan haitannut. Lopuksi mentiin vielä sisälle varusteita ottamaan pois ja kävin kuitenkin vielä selässä istumassa.

Selkään noustessa Erkki pyöri niinkuin väkkärä ja oli niin ressi-Erkki kuin olla ja osaa. Mietin jo hetken, että kuinkahan fiksu idea tämä nyt on nousta ressi-Erkin selkään. Mutta heti kun rauhoittui hetkeksi, niin nousin selkään ja sittenpä Erkki rentoutuikin yllättävän nopeasti. Ja ihan tuohon malliin, että oli ihan hyvä fiilis ottaa tuollainen "täällä istutaan hevosen selässä" -kuva, oisko tää sit vaikka korvatsie tai jotain. Erkin mielestä oltais voitu mennä tosta ovesta ulos ja itseasiassa varmaan sitä voitais alkaa ajattelemaan, että jos saatais joku vetoavuksi, niin voitais käydä maastossa köpöttelemässä.

Lopuksi vielä vähän kiusasin Erkkiä ja laiteltiin kaikkea jalkasuojaa kokeeksi. Kintereisiin meillä on tämmöset magneetti suojat olemassa sitten sitä varten jos ja kun joskus päästään enemmän tekemään, niin sitten aletaan näitä varuiksi käyttämään. En tosin tiedä onko nämä magneettisuojat hyvät. Oisin ehkä BoTeihin kallistunut enemmän, kun niistä tuotteista itellä hyviä käyttökokemuksia. Mutta kaipa näilläkin merkitystä.

Sitten laitettiin putseja. Nää oli Erkin mielestä pahat. Jalkaa ei voinu laskea maahan ollenkaan aluksi. Tässä jo jalka maassa, ja kohta oli putsi toisessakin jalassa, niin pakkohan niitä oli maahankin laittaa.

Ja siten vielä nappasin kuvan kun Erkki alkaa edistyä ja seisoo jo hyvin paikallaan tuossa hoitotilanteissa. Tässä kävin just sanomassa Erkille, että oota siinä, käyn hakemassa leipää. Ja Erkki seisoi varmuuden vuoksi just samoilla kavionsijoilla odottamassa, kun kerta herkkuja oli luvassa.

Kummitusponi

Wintec huollossa

Wintec käväisi huollossa. Painotan tosiaan, että käväisi. Jos maanantaina sen matkalle laitoin ja oli haettavissa takaisin viikon päästä. Ja satula tosiaan postitse matkasi huoltoon ja takaisin, että se kustin polkeminen vie siitä ajasta jo nelisen päivää. Ihan älyttömän nopeaa toimintaa.

Ja huollon syyhän oli tämä:

Ne on näissä Winteceissä tuo vastinhihna synteettimateriaali vähän tämmönen. Se saattaa kestää, tai sitten ei. Monesti ei.

Ja takaisihan Wintec saapui nahkaisten vastinhihnojen kanssa. Kyllä on siistiä. Uskaltaako näitä ees käyttää.

Samaan syssyyn tilasin itselle avaimenperän, jollaista olen jo useampaan otteeseen käynyt kuolaamassa.

On se sievä! Ja tuo yksi kivi ei ole vihreä. Se on varmaan minun puhelimen vihreä suojakuori, joka haluaa vihreätä tuohon heijastaa. Vähän pitkä on, kun ajattelin, että vois vyössä pitää ja napsauttaa aina avaimet tuohon pikalukkoon kiinni. Mutta muuten on kyllä vaan niin sievä.
Kävi itseasiassa mielessä, että jos tämmösen sais chicago screw kiinnitteisenä ja laittais satulaan molemmin puolin niin sais jalustimet nostettua pikalukkoihin kiinni ylös. Pitää funtsailla.

Ja kaiken tämän takanahan on:

Ja ainoa, mikä ei ole nopeaa, niin laskua ei ole vielä näkynyt. :D

Iltamaastoja

Lennin kanssa ollaan käyty muutamana iltana käppäilemässä tuolla asfalttiviidakkomaastoissa. Olen ajoittanut nuo reissut aina iltaan, että olisi vähän vähemmän tuota liikennettä ja raviradalla ei olisi mitään hässäkkää menossa. Raviratahan on tietysti suljettu kelirikon vuoksi juuri nyt, kun sain vihdoin sen ratamaksun maksettua, mutta ollaan hyödynnetty tätä aikaa sitten siihen, että ollaan käyty käppäilemässä meiltä tuonne raviradan varikkoalueelle asti. Se kun on Lennille jostain kumman syystä kova paikka tuo raviradan katsomon takaa kulkeminen. No okei, on se vähän semmonen paikka, että ei parane ihmetellä. Tie menee vähän "kuopassa", toisella puolella mäki, jonka päällä katsomorakennus ja toisella puolella autotie. Kauheasti kateltavaa molemmin puolin ja sitten siellä vielä kaiken lisäksi vähän kaikuu. Siitä kun selviää, niin siellä tulee vastaan portin ohitus, jonka kohdalla on humiseva muuntaja ja sitten ollaankin katos- ja tallialueella, missä sitä kateltavaa on ihan älyttömästi. Lennihän tyypilliseen tapaansa ei pelkää, sen vaan pitää saada kateltua kaikki mahdolliset ja siinähän sitä hommaa riittääkin. Mutta hienosti ollaan suoriuduttu näistä, että eiköhän me radalle asti päästä sitten kun se on taas iskukunnossa.

Samoilla reissuilla olen myös huomannut, että autot, mopot ja kaiken muun pärisevän Lenni ohittaa ihan kylmän rauhallisesti, mutta auta armias, jos vastaan tulee ihmisiä. Niitä pitäis päästä jututtaan! Lennillä on ihan kamalia vaikeuksia ohittaa ihmisiä ilman minkäänlaista kontaktia. Ihmisten kohdalle pitää päästä pysähtymään ja näyttämään kuinka nätti on ja sitten ihmiset kehuu ja silittää. Vaikea hevonen. :D