Illalla asfalttimaastossa

Niin joo. Se mikä jäi sieltä valmennuksesta nyt päälimmäiseksi plakkariin, niin muistutus siitä, että minun kuusivuotias hevonen on nuori, mutta se ei oo enää vauva. Eli täytyy kääntää aivot siihen, että tuota nuorta hevosta täytyy alkaa ratsastaa. :'D Tämän totesin viime kurssillakin. Se on kumma, kun se vaan ei jää mieleen...
Ja se, että se on vaan niin tärkeää tuo eteenpäinpyrkimys. Siinä kohdassa tunsin piston sydämessä, kun tuo Lennartti ei kovin eteenpäinpyrkivä ole ja ite olen niin rauhallinen ja vähän jääny ehkä sen kanssa hyssyttelemään. Pitäis vähän potkia itteänsä ja mennä vähän reippaammin eteen.
--------

Lennartin kanssa käytiin eilen illalla ratsastelemassa. Ajattelin, että kyllä sitä illalla on jo tuo (vanhan)päätien liikenne sen verran hiljentynyt. No oli se ehkä vähän, mutta olihan siellä kulkua siltikin. Kokeilin tuossa pihalla, että pääsenkö selkään ilman tuolia (taas), että talutan tuon tienpätkän ja nousen sitten selkään. Noo, pääsin selkään ja päätin sitten kuitenkin kokeilla mennä ratsain. Ooteltiin rauhallista hetkeä ja sitten vaan tienlaitaa köpöttelemään. Itteä vähän jännitti. Lenniä ei juurikaan... Tuli sitten rekkaa myöten kaikkea mahollista vermettä ohi. Ja Lenni on ihan cool.
Päästiin pyörätielle ja siellä sitten testattiin vähän tölttäilyä. Ja menihän se hienoja pätkiä, jäällä. Heti kun tuli asfaltti, niin ei enää mennyt mitenkään. Käytiin sitten tuolla yhdellä tienpätkällä vähän kiihdyttelemässä ja sitten lähdettiinkin kotiapäin. Nyt talutin tuon tienlaidan pätkän ja Lenni meni kyllä edelleen ihan loistavasti. Yksi mopopoika tuli takaa ja kuuntelin, että löysää vauhtia, että ompas hyvä homma. Noh, mitä sitä, juuri hevosen kohdalla piti sitten vääntää urku auki. Onneksi Lenni ei edes hetkahtanut moista. Ja tuli todettua, että hirveän monet autoilijat ajavat tosi läheltä. Vaikka tuossakin ilta-aikaan ei ollut vastaantulijoita, niin ihan siitä kylkeä hipoen ajavat ohi. En sitten tiedä, että pisteleekö heillä, kun tuossa on pyörätie ja kuitenkin maantien laitaa kuljen. Se vaan on meillä se realiteetti, että on pakko mennä tienlaitaa, että pääsee semmosen piston luokse, että pääsee pyörätielle. Ja itseasiassa taitaa vielä olla niin, että pyörätiellä ei edes saisi ratsastaa...
Kelien antaessa myöten itseasiassa varsin monesti ratsastan melkeimpä tuossa ojassa. Se on kesällä kuiva ja mieluummin siinä, kuin asfaltoidulla pyörätiellä.
--------

Ja jos toissa iltana Lenni ei vielä oikein halunnut karvoistaan luopua, niin eilen illalla lähti senkin edestä.. Kävin vähän Erkkiäkin jututtamassa ja rappaamassa kaulan alta ja se tuntui niin kivalta Erkin mielestä. Ylähuulen rapsutusmoodi lähti heti päälle. Pitäis Erkinkin kanssa touhuilla vähän noita ratsastushommia ennen kuin lumet lähtee. Tuonne kinokseen on mukavampi tippua... ;)

Valmennusta ja karvalähtöä

Eilen suunnattiin kohti Sirpa Brumptonin kurssia. Yö meni kytätessä kelloa, kun oli tuo kesäaikaan siirtyminen, että herättääköhän se nyt oikeaan aikaan ja sitten nousinkin ennen kellon herätystä ja olin ihan oikeassa ajassa.
Mukaan lastattiin kavereiden issikat ja lähettiin ajeleen. Tämähän on nyt jo aika uskomaton tilanne, että valmennuksia löytyy 150km säteeltä.
Mutta siis katsojana olin mukana ja valmentajasta jäi kyllä hyvä fiilis. Sanoi kyllä melko suoraan kaikki, mutta kaikesta jäi positiivinen fiilis. Ja vaikka keskittyminen oli ratsukoissa, niin osasi pitää myös katsojat mukana "kärryillä". Veikkaan, että aika monella katsojallakin on vatsalihakset kipeät, kun on pidetty keskivartaloa tiukkana tunteja katsoessa.
Sirpan opastaessa maastakäsittelyssä katsoin kavereita, että muistuuko mieleen, että ihan tässä pari viikkoa sitten kävin pitämässä maastakäsittelyssä opastusta ja ihan täsmälleen samoja asioita siellä "saarnasin". Näytti muistuvan mieleen...
Ihan loistavaa ja kuten normaalia, niin harmitti kovasti, kun oma hevonen oli kotona. Mutta ehkä sitten seuraavaan valmennukseen taas.

Sinällään ei hirveästi uutta ja ihmeellistä asiaa tullut. Muutamia vinkkejä istuntaan, jotka täytyy käydä testaamassa heti ensitilassa, kun kelit antaa myöten mennä muutakin kun käyntiä.
---------

Päivän jälkeen sitä oli melkoisen katki ja poikki. Illalla kuitenkin iltaheinien nakkaamisen yhteydessä innostuin vähän rapsuttelemaan tuolla Equigroomerilla. Ihan vähän vain..

Ja sitten se räjähti pitkin lumihankea. Erkki irrottelee jo talvikarvaansa, Lenni on vähän nihkeämpi vielä.

Jos nyt jotain plussapisteitä tälle vermeelle, niin irtoava karva ei ollut sähköistä. Normaalistihan tuota on ihan täynnä tuota karvaa, kun se on sähköistä ja tarttuu joka paikkaan, mutta ainakaan nyt ei ollut sellaista ongelmaa (voi olla kyllä kohtuu kostea ilmasto) ja yllättävää kyllä, terä ei tuntunut olevan "tukossa" missään vaiheessa. Eli kun hikiviilalla tvs rapsuttelee, niin terästä saa olla nyppimässä karvoja irti vähän väliä, mutta tämän kanssa ei sellaista tunnetta tullut missään vaiheessa. En tiiä. Ihan positiivinen fiilis tästä jäi, mutta toki karvanlähtöaika on vasta aluillaan. Silloin tuntuu kivalta mikä tahansa, millä saa ruovittua karvoja vähemmäksi.
---------

Meillä on hevosilla leikkikalu. Lenni tuossa viime viikonloppuna ilmeisesti protestoi vesiastian tyhjenemistä ja kantoi vesiastian tuonne keskelle aitausta. Nakkasin sitten herroille tuon pienemmän, pohjasta halkinaisen astian tuonne, että jättävät tuon vielä toistaiseksi ehjän astian rauhaan.
Ja voi elämä sitä on kannettu ja heitelty ja pyöritelty ja kaikkea mitä vain pienien ponien päähän pälkähtää.

Voishan tuota turvallisempikin leikkikalu olla, mutta hyvin elävästi muistan Lennin ilmeen, kun toin sille hevospallon...
Niin se tytönkin kanssa menee, että joku hieno lelu kiinnostaa vain hetken, mutta auta armias, kun keittiön lattialla on iso pahvilaatikko...

Näkyykö?

Kengittäjä kävi pistämässä heppojen kaviot ruotuun. Erkin kaviot vain vuoltiin. Sanoin taas kengittäjälle, että edelleenkään ei ole tarkoitus tehdä viimisen päälle priimaa jälkeä, vaan lyhentää kavioita ja antaa Erkille positiivinen kokemus taas alle. Vähän pelasin valmiiksi tilannetta ja hevoset sai pikkasen pienemmän annoksen aamuheiniä, että kengityksen ajaksi sitten ois vähän nälkä. Seisovat heinäpaalun ääressä kengitettäessä. (ja aina tallissa olessa, kun nuo tilat on meillä mitä on.) Erkki oli jo alusta alkaen rauhallisempi, kuin mitä viimekerralla ja koko tilanne meni ihan loistavasti. Ens kerralla päästänee jo ihan paremmin keskittymään siihen ite vuoluun.
Lenni kengitettiin. Vaikka tämä talvi on ollut noitten tierakelien suhteen ihan toivoton ja Lennillä ei ole ollut niitä tilsakumeja ja on tarttunut tieroja niin viimisen päälle, niin ajattelin, että mennään nyt lopputalvikin ilman niitä. Katotaan sitten ens talveksi tilannetta uusiksi. Nyt suunnittelin vähän tuollaisia irroitettavia tilsakumeja, mutta en tiiä tarviiko (raskinko hankkia) niitä enää. Lennin kengityksessä ei nyt mitään erikoista. Etukengissä näkyi vähän jälkiä iskuista, että pitää vielä niitä putseja sillä kuitenkin suosia. Mutta hevonenhan on muuten kyllä paremmin liikkunut.
---------

Freeformille sanoin heipat ja se lähti uuteen kotiin. Toivotavasti on siellä mieleinen. Ja nyt olisin kauheen kiitollinen, jos joku muistuttais aina, kun jotain rungotonta alan mielessäni pyörittelemään, että unohda! Ei nuo lonkat vaan tällä ratsastusmäärällä kestä rungotonta satulaa. Varmaan ois eriasia, jos ratsastais säännöllisesti enemmän. Ehkä.

Mutta siis vaihdossa tuli Wintecin issikkasatula. Taitaapi olla 500 mallia ja Icelandic Cair. Eli ilmatopattu. Jos nyt oikein muistelen, niin tätä ei ole tarjolla kuin 17,5" koossa. Saatan kyllä olla väärässäkin. Lennille sitä tuossa mallailin ja aika kivasti se selkään istahtaa. Muistaakseni olen tämmöstä testannukki joskus aikasemmin. Pitkänsorttinenhan tuo on, mutta tuonne Lennin selkään ihan jees. Mutta voi köhnä, kun satulassa on paikallaan valkoinen kaari ja ehkä aavistuksen se vois leveämpi olla. Ennenkin tuossa selässä valkoisella kaarella oleva satula ollut ja se oli ihan jees. Että hevonen on leventynyt (lihonut) tai sitten noissa kaarissakin voi eroja olla... Jotkuthan niitä on itekkin taivutelleet. Ite en ole sitä koskaan uskaltanu tehä. Voishan tuota toisen valkoisen kaaren ostaa ja kokeilla onnistuuko pikkasen leventää tilapäiseen käyttöön. Mutta toisaalta, ehkä se on helpompi liikutella tuota hevosta pikkasen enemmän, että laihtuu. (itellekkään tuo pahaa tekis...) :D

Noin ilman huopaa satula vähän liukui tuossa selässä. Mutta niinhän ne melkein kaikki tekee, kun on tommonen tasaisen ympäripyöreä hevonen... Ja sitten vielä ite liukastelin selässä, liukkaissa toppahousuissa.. Pitää ehkä ne ratsastushousut laittaa jalkaan, kun lähtee ratsastamaan.

Wintec taipui heti Stock satulan korvikkeeksi ja nakkasin siihen nuo fenderit ja jalustimet paikalleen. Tosin vain siitä syystä, että ne nyt sattuivat oleen tuossa lähinpänä tyrkyllä.
Satula vaan taitaapi saada ensimmäisenä kyydin satulasepän työstettäväksi. Vastinhihnat pitäisi vaihtaa tai siis vaihdattaa. Ovat aika kehnossa kunnossa.

Siinäpä testaillessa tuota satulaa, vietin perjantai-iltaa istuskellen tallissa hevosen selässä... Hulluja on monenlaisia...

-------

Kävin useampana päivänä kuolaamassa tuota yhtä juttua kaupassa. Tänään sitten kävin sitä testaamassa ja oli se sen verran hyvä, että mukaan lähti. Toppahaalari, joka näkyy varmasti kirkolta kotia! Tällä on hyvä lähteä maastoileen Lennin kanssa. :E

Ja pitihän se käydä sitten heti testaamassa. Ihan tuossa pihalla vaan pyörittiin. Auringon paisteessa, Wintecin satulalla ja uudessa haalarissa.. Leveä hymy naamalla. :D

Lastenratsu

Tuli näperrettyä taas jotain pientä hevosvarustetta tuossa inspiraatiopuuskassa. Siitä löytyy juttua tuolta.

Omat ponit sai olla melko rauhassa koko viikonlopun. Lennillä näytti kengät olevan jo vähän löysässä, niin en ite sitä viittinyt lähteä kiusaamaan. Kengitystärskyt sain sovittua keskiviikolle.
Mutta siis kun ei itse, niin tuo tyttö sai käydä hevosen selässä. Jos suutarin lapsella ei ole kenkiä, niin hevosenomistajan tytär ei kovin useasti pääse hevosen selkään... Ja sitten kun pääsee, niin sieltä kuuluu iloinen hihkunta, että "mennään lujaa! Lujempaa! Äiti juokse!". Mietin pitkän tovin, että jos en päästäiskään tuota tyärtä ollenkaan ratsastamaan, kun on melkoinen hurjapää olemassa... Mutta jospa Lenni rauhallisuudellaan saisi tyärenkin kierroslukumittaria vähän laskemaan. Ehkä.. Toivottavasti... Kunhan ei kuitenkaan lähde mukaan siihen tyären vauhtiin...

Samalla katoin vähän tuota safari satulaa, mikä meillä on, että näyttää olevan jo vähän ahtaan puoleinen. Ainakin noin toppavaatetuksessa. Pitänee siis alkaa pikkuhiljaa kattelemaan satulaa neitokaiselle. Barefootin rungotonta olen miettinyt, mutta toisaalta sitten kun nuo molemmat hevoset ovat niin leveitä ja itelläkin on ongelmaa rungottoman satulan kanssa olla noin leveässä selässä, niin miten sitten noin lyhkäisillä jaloilla. Notkeushan tuollaisella 5vuotiaalla on kyllä ihan eri luokassa, kuin meikäläisellä... Mutta olisikohan rungollinen satula sitten kuitenkin parempi vaihtoehto. Sitten sen vaan pitää rungoltaan tietysti sopia Lennartille. Noh, mutta tällä asialla ei ole kiire. Voin ihan rauhassa vilkuilla jos joku lupaava vaihtoehto tulee vastaan ja sitten vasta luopua tuosta safarisatulasta.

Olin ihan kertakaikkisen tyytyväinen tuohon Lennarttiin. Se käyttäytyy kyllä niin esimerkillisesti tuon tytön kanssa. Antaa hoitaa ja ei hermostu, vaikka tyttö pyörii siinä ympärillä. Ja tyttö kun on selässä, niin kantaa kuin kukkaa kämmenellä. Tölttäiltiinkin vähän ja Lenni kyllä liikkui tosi pehmeästi koko ajan. Ja lopuksi vielä Lenni seisoi irti, tallin ovi oli auki ja tyttö innostui kiipeämään heinäpaalun päälle ja laskemaan sieltä liukumäkeä alas ja Lenni vain käänsi päätä pois tieltä. Jos joskus on semmonen olo, että pakahtuu ylpeydestä, niin silloin oli. On se vaan niin täydellinen!

Kampaamohommia

Yritin jakaa Lennin harjan molemmin puolin. Sitä kun on ja aika reilusti ja kun on noita juttuja lueskellut, että mitä tommonen massafleda toispuoleisena aiheuttaa. Noh, jakautu se. Mutta näyttää kamalalta ja ei varmasti tule pysymään. Mutta yritetty on.

Kattokaa ny, ku toinen on ihan raukka säälittävän näkönen uudessa kampauksessaan.. Mutta on ehkä aavistuksen vähemmän suokin näkönen. :D

Mallailin tuota Stübbenia Lennille taas selkään ja noh, ei se ihan paras ole vieläkään, mutta ihan ok edelleen. Sitten heitin tuon Freeformin selkään ja tarkoitus oli tuossa pihalla vaan vähän pyöriä. Lennin mielestä ajatus oli sieltä ja syvältä... Lähdettiin sitten kokeilemaan, että mites tuota moottorikelkan jälkeä kestää kulkea maastoreissulla. Ja yllättävän kivasti. Semmosta 10cm Lennillä jalat upposi tuohon. Ei paha. Kotoa poispäin oli Lennin mielestä kauheen raskasta, mutta takaisin päin ei ennää ollut ollenkaan raskasta kävellä. Niin se mieli muuttuu. :D

Tuo harja on edelleen kamala ja tarttu kokoajan ohjiin. Great... Ja samalla totesin, että taidan laittaa tuon Freeformin etiäpäin. Se on kiva, tosi kiva. Mutta ei kuitenkaan ihan sitä, mitä haluaisin. Haluaisin Lennille tuomosen Stübbenia vastaavan, mutta pikkasen suorarunkoisemman (siis hevoselle sopivamman) maastosatulan, tai ehkä jopa ihan vaellussatulan. Ja toisaalta se lännensatula edelleen houkuttelis... Ei osaa päättää. Mutta joka tapauksessa Freeform lähtee etsimään uutta kotia.
Käytin tuossa jossain vaiheessa muuten kaverin Supremen koulusatulaa Lennillä selässä. 17" penkki oli paneeleiltaan ihan ok mittainen ja eew leveys oli ihan jees. Ehkä se ew-leveyskin voisi Lennille mennä...
-------

Erde-perde on ollu niin pitkään saikkulaisena, että aloittelin sen kanssa taas ihan alkutekijöistä taas vaihteeksi. Harjailin ja totesin, että Erkki alkaa ainakin kevääseen valmistautua. Alkaa karvaa irrota, Lenni ei vielä suostu karvoista luopumaan. Erkki ei ois millään halunnu seisoa paikallaan harjattavana. Päästiin loppujenlopuksi yhteisymmärrykseen siitä, että missä pikkuhevosen paikka on kun harjataan. Laittelin selkään lampaankarvasatulan ja ensijärkytyksen jälkeen se oli Erkille ok. Ensijärkytyskin johtui varmaan siitä, että kannoin satulaa pään yläpuolella. Ihan tarkoituksella..
Suitsista karsin turparemmin, kun Erkillä on vielä huulessa olleesta vekistä rupi. Kuolaimet ei onneksi siihen kohdalle tulleet. Sitten muka nousin mahalleni selkään ja Erkin mielestä se oli ihan hevonhumppaa ja höpöhöpöjuttua ja pörräsi tuolin ympärillä sen minkä kerkesi. Siispä luovutin tuomoset hommat ja kiipesin suosiolla suoraan selkään. Lampaankarvasatula muistutteli jälleen kiristävistä etureisistä... Erkki oli ihan cool ratsastaja selässä. Ei herkauttanut asennon parantelut sun muut häsläämiset. Vähän aikaa istuskelin ja kehuin Erkkiä ja päätin tulla alas. Noh, se osa oli helpommin sanottu kuin tehty... Se meni ihan könyämiseksi päästä pois sieltä, just kun saat jalat venyteltyä asettumaan sinne satulaan ja takkikin juuttui siinä vähän. Ja Erkillä meinasi mennä kuppi nurin ihan totaalisesti.. "Mie romahan" oli selvästi Erkin ajatus ja oltiin kivasti stressialueella ja reilusti. Pääsin alas, joskaan en sujuvasti ja Erkki palasi takaisin oppimisalueelle ihan kivasti. Otin satulan ja takin pois ja otettiin uusintakierros. Nyt meinasi selässä ollessa Erkkiä jännittää, mutta heti kun rentoutu, niin palkitsin sillä, että tulin pois. Ja tällä kertaa ihan sujuvasti ja Erkinkään ei tarvinu flipata. Ja sitten se on kaiken touhuamisen jälkeen niin tyytyväinen ja "messissä", ihan kummallinen poni.

(kakkaa lumella...)

On se vähän säälittävän näkönen...