Viime postauksessa ennustin, että:
"Pikkasen on sellainen fiilis, että tämä on jotain tyyntä myrkyn
edellä... Mutta ei kait se auta kuin nauttia tästä parhaasta ja varautua
pahimpaan."
Ja niinhän siinä tietysti kävikin. Kristallipalloa ei ole, mutta joskus osuu silti nappiin.
Pisko nilkuttaa. Vasen takanen turvottaa ja on lämmin polvesta alaspäin koko jalan verran. Mitään haavaa tai vastaavaa ei löydy. Mystinen. Sadeloimessa oli kyllä kyljessä viilto, että onhan tuo saattanut käydä jossain rymyämässä. Ihan pirteän oloinen vanhus on kuitenkin, syö ihan hyvin ja varaa painoa jalalle. Seuraillaan tilannetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti