Naulan reitti säteessä oli aika mielenkiintoinen. Tuommosen hienon luonnoksen siitä pikaisesti tekaisin. Oli tuolta "urasta" painunut läpi säteestä ja tuli tuolta takaa ulos.
----
Ratsastamaan en ole viikolla ehtinyt. Tai noh.. Ehtinyt ja ehtinyt.. Tuo sateinen keli on ehkä vienyt sen terävimmän innostuksen iltaisin, kun on ollut se aika, että pääsisi käymään ratsastamassa.
Eilen sitten repäisin ja lähdettiin Lennartin kanssa illankähmässä uhmaamaan itikkapaljoutta. Käytiin ensin tuolla meidän normimaastoreitillä purkamassa enimpiä virtoja. Käyntiä ja ihan kivoja tölttipätkiä. Jalassa oli neopreeniputsit ja ei se liike niin rentoa ja kivaa ole, kuin niiden painojen kanssa, mutta paranemaan päin koko ajan.
Sitten tartuin härkää sarvista ja lähdettiin seikkailemaan tuonne pyörätielle, suuntana ravirata. Kävelin maastakäsin tuonne mennessä, kun on vähän jännä paikka. Sekä pyörätie, että ravirata. Pyörätie meni ihan keposesti. Sain tuota muulia ihan raahata perässä. Raviradalla kun tultiin, niin hevonen terävöityi. Raviradan keskellä oli porukkaa. Ja meidän piti kiertää raviradan katsomon takaa katosalueelle ja sieltä sitten radalle. Katsomon takana Lennartti pysähteli, mutta aina vähän aikaa tilannetta tutkiskeltuaan jatkoi matkaa. Selvittiin katsomon takaa ja katosalueelta ja radalle mennessä vielä vähän jännitti, mutta kun radalle päästiin, niin Lennartti rentoutui. Edelleen taluttelin, rata oli tyhjä, niin en kenenkään tiellä ollut. Käveltiin sinne keskelle, missä sitä porukkaa oli ja siellähän oli kalastus käynnissä. Olen tiennyt, että tuolla raviradan keskellä on lampi, mutta oli yllätys, kuinka iso lampi siellä oli! Ja siellä tosiaan kalaakin on. Muutamia ahvenia oli saaliiksi tullut. Lennartti ei pitänyt edes onkivavan viuhahdusta mitenkään kummallisena.
Kalastajat lähtivät ja mekin Lennartin kanssa suunnattiin poispäin. Mulla oli jalassa nuo jodhpurkengät, joiden kanssa nyt tuli todettua, että ne ei todellakaan minun jalalle sovi kävelyyn. Kummankin jalan kantapää huusi hoosiannaa. Noh ajattelin sitten, että hevonen on rauhallinen, niin ratsastan kotiin. Käytiin palkintoringissä pyörähtämässä ja ihmettelemässä hevosfiguureja. Ja siellä oli semmonen nurmialuetta reunustava tukki, josta kiipesin selkään. Vähän käytiin pyörimässä radalla ja sitten suunnattiin pois. Jälleen katosalueen kautta ja katsomon takaa. Vähän jänskätti, mutta hyvin meni nuori hevonen yksinään. Puoleen väliin kotimatkaa päästiin, kunnes huomasin, että Lennartti arkoo jalkoja. Hyppäsin alas ja tarkastin kaviot. Missään ei ollut kiveä jumissa tai muutakaan näkyvää. Jatkettiin sitten molemmat linkuttaen kävelyä kotiin. Minä huonoja kenkiä ja Lennartti ilmeisesti kengättömyyttään.
Tuo tie missä mentiin sillä hetkellä kun tuon hevosen kavioiden arkomisen huomasin, oli tuomonen aika kivinen soratie, että saattoi niitä kiviä arkoa. Tai sitten se toinen, huonompi vaihtoehto on, että tuo meidän reitti oli normaalireittejä paljon kovempipohjainen ja hevonen arkoo sen takia tai kulutti kavioita liikaa. Erittäin raskas huokaus. Kyllä se nyt vastustaa taas... Pitää käydä tänään tutkimassa tilannetta. Sehän se vielä puuttuu, jos tässä pitää yrittää kengät saada jalkaan ennen ensiviikonloppua, jotta pystyy osallistumaan. Noh, tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan.
Ja omien jalkojen tilanne on, että molemmissa kantapäissä on rakot, että ite sitten ilman kenkiä kauhean mielelläni olisin... Ja rakkolaastarit on loppu..
Kaiken hyvän lisäksi meillä meni tähän iltalenkkeilyyn paaaljon enemmän aikaa, kuin mitä normaalisti ja mies oli sitten huolestunut sen takia. Mullahan puhelin on ollut tuota nuorta ratsastaessa äänettömänä, että en ollut puhelimen sointia kuullut. Yleensä siinä vaiheessa, kun tulen alas selästä ja kävelen loppumatkan, niin laitan äänet takaisin, mutta nyt jäi laittamatta kun molemmat linkutettiin kotiapäin tullessa.. Soitin takaisinpäin, kun huomasin puhelun ja sitä rataa. Mies oli ehtinyt lähteä pyörällä tuonne meidän normireitille katsomaan, että missä me ollaan. On se mahtavaa, että jos oikeasti sattuisi jotakin, niin en kerkeäisi kovin montaa tuntia missään makoilla tajuttomana. :)
Mutta noin tosiasiassa mietittiin, että jonkinmoinen gps-paikannin voisi olla noin maastoillessa ihan kätevä. Siis sellainen, jota voisi kotoa koneelta katsoa, missä on menossa. Ihan jos sattuu jotain tai jos vaikka vain eksyy hevosen kanssa, niin näkisi missä ollaan.
--------
Tuossa ratsastaessa totesin, että kyllä se vain tuo Stübbenin penkki on mieleinen. Harmi, että se ei Lennille ihan täydellinen ole. Erittäin hyvä, muttei täydellinen. Seuraava hevonen täytynee hommata sitten satulan alle.. :D Stübbenin issikkasatuloista löysin sellaisen sovitusvinkin, että kun se on selässä, niin etukaaren ja takakaaren pitäisi (yllättäen) olla samassa tasossa. Tähän en ole Stübbenia sovittaessa kiinnittänyt huomiota. Enemmän siihen, että satulan keskikohta on matalin kohta selässä ollessa. (mikä nyt sitten johtaa siihen, että se takakaarikin on "kohdillaan" vrt. etukaareen) Mutta näytti tämäkin seikka olevan kohdillaan tuon meidän satulan kanssa.
Hööksin alennusmyyntiin eksyin tuossa ihan vahingossa. Ihan tosissaan ihan vahingossa! Housuja menin etsimään (joo-o, ratsastaja on lössähtänyt sen verran, että vuosi sitten ostetut housut puristaa.. :( Hyi! häpeän ), mutta housuja en löytänyt. Sen sijaan alekoreja kaivellessa mukaan tarttui heräteostoksia...
Stübbenin selässä pysyvyyttä moitinkin ja liukuesteellä sitä olen käyttänyt. Nyt oli alekorissa se liukuestehuopa, jota olen useampaankin kertaan käynyt katsomassa. (Hööksin sivut ei halunneet toimia. Lisään linkin kun toimivat.) Eilen sitten samalla oli se huopa testissä ja se vaikutti kyllä hyvältä. En nyt oikein riemusta kilju tuon huovan valkoisen värin kanssa, mutta pääasia, että on toimiva.
Lisäksi investoin sellaisen pitkän softshell takin ratsastustakiksi. Sellaisenhan ostin jo kertaalleen, mutta se ei ole koskaan päätynyt ratsastukseen, kun se on niin kiva, että se on ollut ihan pyhätakkikäytössä. Jospa nyt kun niitä on kaksi, niin raskisi sen toisen laittaa ratsastukseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti