Jalkoja..

Illalla vetaisin kengät jalkaan ja potkaisin samantien pois. Kengän jalkaanlaitto vetaisi rakkolaastarin irti ja puhkaisi mennessään rakon. Auts. Vaihdoin kengiksi foxit (eli fake crocsit).
Kävelin talliin ja lähdin hevosta hakemaan. Kastelin kengät ja sukat mutaan. Sain hevosen sisälle, vetaisin muutaman vedon harjalla selän kohdalta, kurkkasin kaviot, laitoin neopreeniputsit etusiin ja suitset päähän. Hyppäsin selkään ilman satulaa ja suunnattiin maastoon.
Hevonen on edelleen keskeltä liukas, mutta ratsastaja on vissiin kehittynyt ainakin itseluottamuksen osalta, kun pysyi selässä ongelmitta. Käppäiltiin "kohti auringonlaskua" (ei hirveästi laske tuo aurinko...) ja takaisin. Kivaa!

Tuloksena siis, että ratsastaja arkoo jalkojaan, hevonen ei aro soratiellä, mutta kivisellä ja kovalla alustalla vähän. Tilanne ei ole lainkaan siis toivoton. Mutta onneksi vaikuttaa siltä, että saadaan jäädä reserviin sunnuntaina.

Ja Piskon jalalle kuuluu hyvää. On koko ajan parempi ja hevonen liikkuu hyvin.

Illankähmässä itikoita ihmettelemässä

Piskon jalkaa olen tuossa hoidellut ja vaikuttaa olevan menossa oikeaan suuntaan. Turvottelee kokoajan vähemmän ja hevonen liikkuu koko ajan paremmin.
Naulan reitti säteessä oli aika mielenkiintoinen. Tuommosen hienon luonnoksen siitä pikaisesti tekaisin. Oli tuolta "urasta" painunut läpi säteestä ja tuli tuolta takaa ulos.

Aika pinnasta oli onneksi mennyt. Tuossahan ois ollut kaikki potentiaali huonompaankin tilanteeseen. Että onni onnettomuudessa. Ihmetyttää vain, että miten tuo on onnistunut saamaan tuon naulan tuonne tuollalailla...
----

Ratsastamaan en ole viikolla ehtinyt. Tai noh.. Ehtinyt ja ehtinyt.. Tuo sateinen keli on ehkä vienyt sen terävimmän innostuksen iltaisin, kun on ollut se aika, että pääsisi käymään ratsastamassa.

Eilen sitten repäisin ja lähdettiin Lennartin kanssa illankähmässä uhmaamaan itikkapaljoutta. Käytiin ensin tuolla meidän normimaastoreitillä purkamassa enimpiä virtoja. Käyntiä ja ihan kivoja tölttipätkiä. Jalassa oli neopreeniputsit ja ei se liike niin rentoa ja kivaa ole, kuin niiden painojen kanssa, mutta paranemaan päin koko ajan.
Sitten tartuin härkää sarvista ja lähdettiin seikkailemaan tuonne pyörätielle, suuntana ravirata. Kävelin maastakäsin tuonne mennessä, kun on vähän jännä paikka. Sekä pyörätie, että ravirata. Pyörätie meni ihan keposesti. Sain tuota muulia ihan raahata perässä. Raviradalla kun tultiin, niin hevonen terävöityi. Raviradan keskellä oli porukkaa. Ja meidän piti kiertää raviradan katsomon takaa katosalueelle ja sieltä sitten radalle. Katsomon takana Lennartti pysähteli, mutta aina vähän aikaa tilannetta tutkiskeltuaan jatkoi matkaa. Selvittiin katsomon takaa ja katosalueelta ja radalle mennessä vielä vähän jännitti, mutta kun radalle päästiin, niin Lennartti rentoutui. Edelleen taluttelin, rata oli tyhjä, niin en kenenkään tiellä ollut. Käveltiin sinne keskelle, missä sitä porukkaa oli ja siellähän oli kalastus käynnissä. Olen tiennyt, että tuolla raviradan keskellä on lampi, mutta oli yllätys, kuinka iso lampi siellä oli! Ja siellä tosiaan kalaakin on. Muutamia ahvenia oli saaliiksi tullut. Lennartti ei pitänyt edes onkivavan viuhahdusta mitenkään kummallisena.

Kalastajat lähtivät ja mekin Lennartin kanssa suunnattiin poispäin. Mulla oli jalassa nuo jodhpurkengät, joiden kanssa nyt tuli todettua, että ne ei todellakaan minun jalalle sovi kävelyyn. Kummankin jalan kantapää huusi hoosiannaa. Noh ajattelin sitten, että hevonen on rauhallinen, niin ratsastan kotiin. Käytiin palkintoringissä pyörähtämässä ja ihmettelemässä hevosfiguureja. Ja siellä oli semmonen nurmialuetta reunustava tukki, josta kiipesin selkään. Vähän käytiin pyörimässä radalla ja sitten suunnattiin pois. Jälleen katosalueen kautta ja katsomon takaa. Vähän jänskätti, mutta hyvin meni nuori hevonen yksinään. Puoleen väliin kotimatkaa päästiin, kunnes huomasin, että Lennartti arkoo jalkoja. Hyppäsin alas ja tarkastin kaviot. Missään ei ollut kiveä jumissa tai muutakaan näkyvää. Jatkettiin sitten molemmat linkuttaen kävelyä kotiin. Minä huonoja kenkiä ja Lennartti ilmeisesti kengättömyyttään.

Tuo tie missä mentiin sillä hetkellä kun tuon hevosen kavioiden arkomisen huomasin, oli tuomonen aika kivinen soratie, että saattoi niitä kiviä arkoa. Tai sitten se toinen, huonompi vaihtoehto on, että tuo meidän reitti oli normaalireittejä paljon kovempipohjainen ja hevonen arkoo sen takia tai kulutti kavioita liikaa. Erittäin raskas huokaus. Kyllä se nyt vastustaa taas... Pitää käydä tänään tutkimassa tilannetta. Sehän se vielä puuttuu, jos tässä pitää yrittää kengät saada jalkaan ennen ensiviikonloppua, jotta pystyy osallistumaan. Noh, tutkitaan ja sitten vasta hutkitaan.
Ja omien jalkojen tilanne on, että molemmissa kantapäissä on rakot, että ite sitten ilman kenkiä kauhean mielelläni olisin... Ja rakkolaastarit on loppu..

Kaiken hyvän lisäksi meillä meni tähän iltalenkkeilyyn paaaljon enemmän aikaa, kuin mitä normaalisti ja mies oli sitten huolestunut sen takia. Mullahan puhelin on ollut tuota nuorta ratsastaessa äänettömänä, että en ollut puhelimen sointia kuullut. Yleensä siinä vaiheessa, kun tulen alas selästä ja kävelen loppumatkan, niin laitan äänet takaisin, mutta nyt jäi laittamatta kun molemmat linkutettiin kotiapäin tullessa.. Soitin takaisinpäin, kun huomasin puhelun ja sitä rataa. Mies oli ehtinyt lähteä pyörällä tuonne meidän normireitille katsomaan, että missä me ollaan. On se mahtavaa, että jos oikeasti sattuisi jotakin, niin en kerkeäisi kovin montaa tuntia missään makoilla tajuttomana. :)
Mutta noin tosiasiassa mietittiin, että jonkinmoinen gps-paikannin voisi olla noin maastoillessa ihan kätevä. Siis sellainen, jota voisi kotoa koneelta katsoa, missä on menossa. Ihan jos sattuu jotain tai jos vaikka vain eksyy hevosen kanssa, niin näkisi missä ollaan.
--------

Tuossa ratsastaessa totesin, että kyllä se vain tuo Stübbenin penkki on mieleinen. Harmi, että se ei Lennille ihan täydellinen ole. Erittäin hyvä, muttei täydellinen. Seuraava hevonen täytynee hommata sitten satulan alle.. :D Stübbenin issikkasatuloista löysin sellaisen sovitusvinkin, että kun se on selässä, niin etukaaren ja takakaaren pitäisi (yllättäen) olla samassa tasossa. Tähän en ole Stübbenia sovittaessa kiinnittänyt huomiota. Enemmän siihen, että satulan keskikohta on matalin kohta selässä ollessa. (mikä nyt sitten johtaa siihen, että se takakaarikin on "kohdillaan" vrt. etukaareen) Mutta näytti tämäkin seikka olevan kohdillaan tuon meidän satulan kanssa.

Hööksin alennusmyyntiin eksyin tuossa ihan vahingossa. Ihan tosissaan ihan vahingossa! Housuja menin etsimään (joo-o, ratsastaja on lössähtänyt sen verran, että vuosi sitten ostetut housut puristaa.. :( Hyi! häpeän ), mutta housuja en löytänyt. Sen sijaan alekoreja kaivellessa mukaan tarttui heräteostoksia...
Stübbenin selässä pysyvyyttä moitinkin ja liukuesteellä sitä olen käyttänyt. Nyt oli alekorissa se liukuestehuopa, jota olen useampaankin kertaan käynyt katsomassa. (Hööksin sivut ei halunneet toimia. Lisään linkin kun toimivat.) Eilen sitten samalla oli se huopa testissä ja se vaikutti kyllä hyvältä. En nyt oikein riemusta kilju tuon huovan valkoisen värin kanssa, mutta pääasia, että on toimiva.
Lisäksi investoin sellaisen pitkän softshell takin ratsastustakiksi. Sellaisenhan ostin jo kertaalleen, mutta se ei ole koskaan päätynyt ratsastukseen, kun se on niin kiva, että se on ollut ihan pyhätakkikäytössä. Jospa nyt kun niitä on kaksi, niin raskisi sen toisen laittaa ratsastukseen...

Kavionvuolut

Kengittäjä kävi vuolemassa molempien hevosten kaviot. Lennartin kaviot saatiin vuoltua hyvin ja ongelmitta. Pisko oli pikkasen hankalampi. Ei halunnut takajalkaa laskea maahan ja tasapainoili sitten kahdella jalalla, kun muita jalkoja vuoltiin. Kengittäjä sai kuitenkin etujalat vuoltua ihan kohtuudella. Päätin, että ei laiteta kenkiä jalkaan ainakaan vielä nyt, kun oli sen verran hankalan näköistä tuo seisominen.

Takajalan kohdalla Pisko vähän kiukutteli, mutta meni ihan hyvin ja viimeisenä otettiin vielä se "ongelma"jalka, siis tuo turvotellut takanen. Ja sieltä löytyi vielä yksi ylläripylläri. Säteeseen oli painunut taipunut 2,5" naula. Miten voi olla noin huono tuuri hevosella, että ensin tärvelee jalan ja sitten vielä onnistuu löytämään jostain naulan ja polkemaan sen saman jalan naulaan...

Myönnän kyllä miettineeni, että onko olemassa mahdollisuus, että naula olisi se alkuperäinen jalan turvottelun lähde. Mutta olen käynyt tässä jalkaa kyllä niin monesti ja niin tarkkaan läpi polvesta alaspäin, että ei tuo olisi voinut jäädä huomaamatta, on se kuitenkin sen verran iso.
Tai mistä tuota tietää. Joka tapauksessa, myöhäistä tuota on enää tässä vaiheessa itkeä. Nyt mennään niillä tiedoilla mitä on. Säteen "haavaa" puhdistellaan ja jatketaan jalan kylmäystä ja tilanteen seuraamista.

Ötöjä

Eilen illalla suunnattiin Lennin kanssa maastoon ja täytyi todeta, että märkä alkukesä on tehnyt tehtävänsä. Oli meinaan kavereita...

Eihän ne nyt oikein kuvista erotu, mutta jotain kuitenkin.

Sydämestä riipien yhdet Wahlstenin suitset muokkasin meille maastosuitsiksi. Näissä siis oli niskaremmi ja turparemmi pienellä nahanpätkällä yhdessä ja sen irrottelin. Ihan vain siksi, että kun hyppään tuolla kesken kaiken alas selästä ja kävelen loppumatkan itse, niin yleensä nappaan turparemmin pois (ja löysään satulavyötä). Ja vaikka perfektionistin mieltä riipi tosi pahasti, niin kyllä kannatti. Nämä on tosi toimivat tarkoitukseensa.

Nämä Wahlstenin suitset on minun lemppareiden joukossa. Ne on yksinkertaiset, siistit ja kestävät.

Piti napata kuva tuosta meidän maastotiestä, on se niin mahtava.

Lennillä oli maastossa painoputsit jaloissa ja pikkuherra pätkytteli menemään oikein kivaa tölttiä. Ite vain "matkustelin" kyytissä ja koitin häiritä hevosen liikkumista mahollisimman vähän. Yrityksenä nyt vain antaa hevosen liikkua, kun se kivasti liikkuu. Hiotaan yksityiskohtia sitten myöhemmin.
-------

Piskosta koitin käydä ottamassa sellaista synttärikuvaksi kelpaavaa poseerausta. Herra oli varsin tympääntynyt, jollei suorastaan kettuuntunut. Oli joutunut olemaan yksin aidassa itikoiden syötävänä sen aikaa, kun me Lennin kanssa käytiin maastossa (itikoiden syötävänä). Ja tietysti oli piehtaroimassakin pitänyt käydä. Tämä nyt onnistunein otos.

Tämä kuva minua jäi noista otoksista hieman huolestuttamaan. Pisko näyttää todella väsyneeltä (vai kuvittelenko vain?). Sinällään ei ihme, ikää mittarissa 27v., ollut pitkän päivän ulkona, lämpimät kelit, paljon itikoita, tuo loukatun jalan kinkkaus jne... Mutta silti. Huolestuttaa.

Ehkä olen ollut huomaavinanikin hieman enemmän väsyneisyyttä vanhuksessa muutenkin. Aamuisin kun hevoset ovat olleet pihalla nurmen leikkuussa, niin Pisko on jo noin tunnin jälkeen menossa tuonne isoon aitaan.
Täytyy nyt huomiseksi miettiä valmiiksi, että laitetaanko Piskolle etukengät takaisin. Jalat on kuivat ja eivät turvottele tai muuten näkyvästi oireile. Ja hevosessakaan ei sitä äksyisyyttä ole, mitä on ennen ollut ilman etukenkiä ollessa. Mutta ei tuo hirveästi liikuskele. En kyllä tiedä liikuskelisiko kengät jalassakaan sen enempää. Ja sitten kun on tuo takajalka vamma, joka on kyllä jo paranemaan päin, mutta se voi tehdä sen, että jos vanhus ei oikein muutenkaan jaksa seisoa kengityksessä, niin nyt jaksaa varmasti vielä huonommin.
Ja missä vaiheessa tulee eteen se vaihe, että pitää jotain lopullisempaa päätöstä tehä (jonka ajatteleminenkin nostaa tipan linssiin ja palan kurkkuun).
En tiiä. Ei ole helppoa elämä vanhushevosen kanssa.

Putsit jalkaan ja menoksi

Lenniä kävin ratsastamassa neopreeniputsien kanssa ja ei liikkunut ihan niin kivasti, kuin mitä painoputsien kanssa, mutta jo pikkasen paremmin kuitenkin. Ihan kivoja pieniä tölttipätkiä teki ja niistä kehuin vuolaasti. Aina välillä iski tehosekoitin, mutta nyt pystyi huomaamaan sen, että aivan kuin hevoselta olisi loppunut usko siihen, että pystyisi laskemaan takajalan maahan ilman, että se potkaisee etujalkaan ja siinä kohdassa sitten lennossa vaihtaa maahan tulevaa takajalkaa ja siitä sitten tuloksena tuo pahalta tuntuva tehosekoitin. Ja tätä kun ilman suojia teki sitten suunnilleen jokaisella askeleella, niin siksihän se on sitten tuntunut niin pahalta tehosekoittimelta.
Pitää nyt käyttää putseja suojana jokaisella liikutuskerralla. Painoja en haluais käyttää joka kerta, kun ne kuitenkin jonkinverran enemmän rasittavat (vaikka eivät nyt hirveän painavat olekaan, 190g taitavat olla kaikki mulla olevat), mutta tietysti jos liikkuu paremmin ja rennommin noilla painoilla, niin parempi vaihtoehto ne toistaiseksi ovat. Tosin veikkaan, että tuo materiaali vain on suojaavampi, kuin neopreenisissa, että sillä ehkä enemmän vaikutusta, kuin varsinaisesti sillä painolla. Mutta testataan ja tutkitaan tilannetta.
Painoputseja vilkaisin vielä tarkemmin käytön jälkeen ja kyllähän näissä nyt aika selkeästi iskujäljet näkyvät.

Ja nyt sitten vain moitin itseäni, kun en tätä aiemmin ole huomannut. Olen hevosparkaa kiusannut. Hyi minua.

Tästä nyt kuitenkin tuloksena se, että en taida uskaltaa ite vuolla noita kavioita nuorelta herralta. Kengittäjä saa tulla käymään vuolemassa, jos vain mahdollista, että menee kulmat mahdollisimman kohdilleen. Ja katotaan samalla tuota Piskoakin. Vähän epäilen kuinka tuo vanhus jaksaa nyt seisoa kavionvuolussa, että parempi, kun joku muu vuolee ja minä koitan saada vanhuksen jaksamaan seisoessa.
Ja nopeasti sai jopa näin sunnuntaina sovittua kengitysajan ja tiistaina ois manikyyripäivä.

Vanhalla herrallahan oli eilen synttäritkin. Nyt napsahti sitten ihan virallisesti mittariin se 27v.

Synttärikuvat jäi ottamatta, nyt saa toistaiseksi kelvata tämä aiemmin kesäkuussa otettu kuva.

Vähän paranee

Vanhuksen jalan turvotus on alkanut laskea ja liikkuukin paremmin. Oli ilmeisesti käynyt telomassa jalkaa jotenkin, vaikka mitään haavaa tai muuta näkyvää jalassa ei ole. Mutta joka tapauksessa näyttää paranemassa olevan.
-------

Lennartin askellajiongelmaa päätin lähteä ratkomaan sillä, että aluksi kevensin paineita ja ilmoitin, että jos en ihmeitä saa tehtyä, niin me ei olla käytettävissä heinäkuun alun häppeningin askellajinäytökseen. Sitten päätin lähteä siitä, että me nyt haetaan vain tölttiä. Se on se vahvin askellaji, niin jätetään se ravi nyt vielä taka-alalle ja koitetaan saada edes se töltti rullaamaan. Ja sitten päätin kokeilla vähän painoa etujalkoihin, jos sillä saa edes alulleen tuon töltin taas.

Yhtenä iltana sitten tuossa juoksutin Lennarttia kantapainojen kanssa ja aivan kuin liikkeessä ois ollut parempi "idea". Siis töltti alkoi näyttää töltiltä, eikä siltä tehosekoittimelta. Toinen kantapaino vain lenteli koko ajan, että en niitä viitsi maastoon lähtiessä laittaa. Saa kiertää maastoreitin kahteen kertaan ja etsiä sitä lentänyttä kantapainoa...
Päätin sitten eilen illalla ratsastamaan lähtiessä laitta painoputsit jalkaan. Meillä kahdet on ja totesin noiden kohdalla, jotka laitoin, että ovat kyllä vähän väärän malliset Lennin jalkaan. Liian laakeat alaosastaan ja pitivät semmosta lopsetta koko ajan. Hevosta eivät kyllä näyttänyt häiritsevän. Päinvastoin. Hevonen liikkui rennosti ja töltissä alkoi tosiaan olla ideaa.
Tosin tein alustavasti diagnoosia siitä, että todennäköisemmin se, että hevosella on putsit oli suurempi apu, kuin varsinaisesti se paino osuus niissä. Eli Lennartti on varmaan polkenut etusten kannoille ja siksi varoo liikkeessä ja välillä kompastelee. Käyn nyt seuraavalla ratsastuskerralla testaamassa tätä teoriaa ihan neopreenisuojien kanssa.
Maastoreissun lopuksi kävelyttelin maastakäsin ja kokeilin juoksuttaa jonkin matkaa ja silloin kyllä näytti irtoavan tosi kivan näköistä tölttiä ja jalkakin nousi niinkuin niillä vähän enemmän liikekapasiteettia omaavilla issikoilla.

Maastossa kuulostelin, että nyt on joku mopedi tulossa takaa ja lujaa. Kerkesin hypätä alas selästä, kun mutkan takaa ilmestyi motocross-pyörä aika vauhdilla. Vähän aina jännittää noitten pärisijöitten kanssa, kun kulkevat lujaa ja pystyvät kulkemaan kapeitakin metsäreittejä ja eivät välttämättä oikein hidasta.Tämä kuski oli kyllä ihan paras. Jarrutti kohtuu pitkän matkan päähän, pysähtyi ja huuteli, että kestääkö mennä ohi. Vastasin, että ajele rauhallisesti, niin eiköhän tuo kestä. Lähti ajelemaan rauhallista vauhtia ohi ja kohdalla totesi, että hän kattoki, että on tuoreita hevosen jälkiä, että varmaan on hevonen liikkeellä. Erittäin fiksu kuski ja todella asiallista käytöstä! Tykkään!

Lennartti on vaihtanut melkein kokonaan kesäkarvaan ja totesin, että meillä ei pysy enää satula huovan kanssa selässä. Talvikarvan aikaan pystyy pitämään ihan hyvin satulahuopaa, mutta kesäkarvan tullen ei toivoakaan. Liukuesteeseen on tyydyttävä, jos alle jotain laittaa. DI-Flex tosin on aina käytössä tämmösen liukuesteen kera, se on niin istuva, että enempää ei voi alle laittaa. Stübbenin alla oli eilen tuo sama alusta, mutta kaivoin sitten vielä kuumeisesti esille tuollaisen vielä vähän lähmäisemmän alustan ja testaan silläkin. Stübbenia olen nyt enemmän käyttänyt ratsastaessa, kun ollaan noita maastoja enimmäkseen koluttu. Kenttä on edelleen aika pehmoisessa kunnossa, kun lähes joka päivä on satanut ainakin jonkinverran.

Mutta sepä siitä jaarittelusta tällä kertaa. Toivotamme kaikille Hyvää Juhannusta! ja olkaahan ihmisiksi.

Tyynestä myrskyyn

Viime postauksessa ennustin, että:

"Pikkasen on sellainen fiilis, että tämä on jotain tyyntä myrkyn edellä... Mutta ei kait se auta kuin nauttia tästä parhaasta ja varautua pahimpaan."

Ja niinhän siinä tietysti kävikin. Kristallipalloa ei ole, mutta joskus osuu silti nappiin.
Pisko nilkuttaa. Vasen takanen turvottaa ja on lämmin polvesta alaspäin koko jalan verran. Mitään haavaa tai vastaavaa ei löydy. Mystinen. Sadeloimessa oli kyllä kyljessä viilto, että onhan tuo saattanut käydä jossain rymyämässä. Ihan pirteän oloinen vanhus on kuitenkin, syö ihan hyvin ja varaa painoa jalalle. Seuraillaan tilannetta.

Joku hyvä otsikko. Olen vaan niin kehno näissä...

Sitkas on flunssa ihmisellä. Ei meinaa hellittää. Ratsastamassa olen käynyt, kun tuli pieniä suorituspaineita, kun ilmoitettiin, että meiän pitäis Lennin kanssa olla mukana askellajinäytöksessä, jos yhden lähitienoon issikan jalka ei kerkeä parantua heinäkuun alkuun mennessä. Huoh. Ja paineita lisää se, että Lennillä tuntuu olevan askellajeista havaittavissa vain käynti ja laukka. Töltti, ravi ja passi on sulautuneet yhdeksi askellajiksi nimeltä tehosekoitin....

No ei se tilanne ehkä todellisuudessa ole ihan niin paha. Nämä suorituspaineet vain taitavat aiheuttaa ratsastajassa pientä epätoivoa. Töltti löytyy ihan kohtuu kivasti, hidastahan se vielä vain on. Ravia ei olla hirveästi haettukaan vielä, mutta siinäkin ne muutamat kerrat on menneet ihan jees ja kyllä niitä raviaskeliakin sieltä löytyy.

Eilen maastoillessa oli jotensakin huvittavaa, kun totesin, että me ollaan Lennin kanssa muuten ihan loistava maastoratsukko, mutta ratsastaja vain pelkää autoja... Mietin pitkään, että mennäänkö tuolta tienlaitaa ollenkaan, kunnes Lenni teki päätöksen, että juu mennään. Ensimmäinen autonohitus meni oikein hyvin, Lennartti ei edes hätkähtänyt. Toisen auton tuloa en edes kuullut... Flunssan vuoksi mulla on ilmeisesti korvat melkoisen tukossa, tuuli puhalteli vielä aika lujasti ja vaikka yritin vähän väliä tarkistaa tien edestä ja takaa, niin jäi tuon toisen auton tulo huomaamatta. Mutta se mitä hevonen teki ennen auton tuloa oli melkoisen mielenkiintoista. Lenni 5v nimittäin rauhoitteli ratsastajaa ja ilmaisi huomanneensa auton tulon. Lenni laski ja käänsi päätään auton tulosuuntaan ja päristeli ja rentoutui ennen auton tuloa ja sai sillä minutkin rentoutettua. Ja sitten menikin jo auto ohitse. Oli vielä se kohta, josta meidän piti kääntyä, että oli potentiaalia siihenkin, että olisin saattanut ohjata hevosen suoraan auton alle, mutta kun hevonen teki tuon rentoutumisensa, niin annoin kävellä sen verran pidempään, että sai päristeltyä. Olen näköjään näin räkäpäisenä ihan täysin edesvastuuton kuski, onneksi hevonen huolehtii ratsastajasta. Pysyttelen siis suosiolla tuolla metsäpoluilla siihen asti, että tämä flunssa hellittää.
----

Flunssaa uhmaten olen aitoja korjaillut ja vähän koittanut noita Lennin kivennäisyrttejä keräillä ja kuivata.
Piha-aidan sain sen verran kunnostettua, että nurmikonleikkausta hevosvoimin on voinut aloitella.

Kuvan vasemmassa laidassa näkyy mansikka-/kasvimaan kulmaa ja sekin on pitänyt koittaa aidata, jos vaikka säästyisi polkemiselta. Samaten raparperi on aidattuna. Kukat ja marjapensaat saavat pitää itse puoliaan.

Taakse sain tehtyä tuon pikkuaidan, johon hepat pääsee sitten myös syöpöttelemään.

Eihän tuo iso ole, mutta tyhjää parempi, kun eivät laitumelle pääse nämä pollet.

Seuraavana vuorossa olisi tuo meidän "kentän" aita, jonka Lennartti on pistänyt ihan päreiksi. Ajattelin sen nyt vielä kertaalleen koittaa elvyttää. Laitan vain laudat niin kapealle välille, että herra rapsuttelija ei saisi päätään sinne väliin. Sehän ei estä takapuolella junttaamista, mutta kokeillaan nyt. Ois niin helppo, kun voisi vetää vain langat sinne, mutta herra ärsyttävän tapana on kylmän viileästi kävellä läpi kaikista sähkölangoista, joissa ei ole sähköä ja tuo aita on pahimmoilleen tuolla toisen aitauksen keskellä, että sinne on tosi vaikea saada sähköjä vedettyä. (jollei nyt maakaapelia ala kaivamaan)

Ja tätä kivennäisyrttien keräämistä. Kuulin muuten tähän vasta termin hortoilu. Olen siis hortoillut pitkin ja poikin maita ja mantuja ja jotain saanut jo keräiltyä ja kuivailtua.

Pieni epätoivon pilkahdus tulee niinä hetkinä, kun sen ison ämpärillisen saat kuivattua ja siitä tulee ihan onneton määrä kuivaa tavaraa. Ja erittäin iso epätoivon pilkahdus kävi, kun minun hyötykasvikuivuri alkoi pitää hetkittäin pahaa ääntä. Siitä onneksi ainakin toistaiseksi selvittiin sillä, että puhaltelin kuivurista enimpiä murusia ja pölyjä vähemmäksi. Ei ois äkkiseltään arvannut kuivuria ostaessa, että sille on oikeasti kovaakin käyttöä.
----

Vanhus on edelleen tassutellut ilman kenkiä. Liikkuu käynnissä rennosti ja pitkällä askeleella ja muutamia ravipätkiäkin on mennyt (liikkuu joka tapauksessa enää harvemmin lujempaa, kuin käyntivauhtia) ja korvat hörössä porskutteli menemään. (Ja tölttiaskeliakin sieltä erottui seasta. :D ) Jalat on vaikuttaneet olevan ihan ok. Vanhus vaikuttaa itsekseen varsin hyväntuuliselta.
Eilen olivat nurmikonleikkuussa ja kun maha oli täynnä, niin vanhus käveli talliin ja huuteli mulle, että tules aukaseen ovi, että pääsee aitaukseen juomaan ja lepäämään.
Pikkasen on sellainen fiilis, että tämä on jotain tyyntä myrkyn edellä... Mutta ei kait se auta kuin nauttia tästä parhaasta ja varautua pahimpaan.
----

Oulun kisoja käytiin katsomassa ja olihan se melkoista extreme-harrastamista. Siellä oli melkoinen myrsky. Jääkylmää vettä satoi tuulen mukana vaakatasossa ja kisathan pidettiin raviradan keskellä, että tuulensuojaakaan siellä ei juuri ollut. Tuomarille ja sihteerille suojapaikaksi ajettu kuorma-auto toi kuitenkin onneksi vähän suojaa myös urhoollisille katsojille. Hattua nostin kaikille kilpailijoille ja itse olin erittäin tyytyväinen ollessani vain katsoja statuksella. Varsinkin tämän flunssaisuuteni kanssa.
------

Jodhpurkenkieni kanssa olen päässyt pikkasen sinuiksi. Eivät enää hulluna purista, mutta sitten vasen kenkä alkoi pikkuisen hangata ja oikeasta kengästä irtosi se lätkä, millä kengät vedetään jalkaan (jonka nyt osaan kyllä korjata, kun vain saan aikaiseksi). Pohjat näissä on hyvät, että sen puolesta näillä on ihan kiva kävellä.

En oikein tiedä, että mistä löydän sellaiset kengät, joilla voi ratsastaa ja joilla on myös hyvä kävellä. Aiempina vuosina olen niillä kovasti kulutetuilla Jalaksen turvakengillä hoitanut tämän tehtävän. Uudet sievät Sieviläisethän minulla on, mutta olen yrittänyt vähän hillitä, että ratsastaessa käyttäisin joitain muita kenkiä (koska niissä ei ole nilkalle tukea). Kopalliset jalustimet mulla kyllä yleensä maastossa on, että sen puolesta voisi vaikka lenkkareilla ratsastaa (joskin lenkkarinikin sanoivat sopimuksensa irti vastikään ja niissäkään ei sitä nilkan tukea ole).
Sen verran olen sievien Sieviläisteni kanssa joutunut toteamaan, että vaikka ne ovat hyvät, niin Jalaksen kengät on olleet paremman malliset minun jalalle.
Ja kyllä juu, olen tosi vaikea näitten omien kenkieni kanssa. Tiedetään. Muiden omien varusteiden kanssa aavistuksen helpompi.
----

Kavereille on ihan vaan jostain putkahdellut uusia issikoita oikein urakalla, (Issikoissa kuulemman ruunatkin ruukaavat lisääntyä jotenkin kummallisesti.) niin siitä sain minäkin jonkinlaisen mielenhäiriön ja menin kysäisemään yhden issikan hintaa. Vielä en ole vastausta saanut ja muutenkin pitää omaa tilannetta syksyllä hieman kuulostella ja kartoittaa ennen kuin voi yhtään mitään enempää tällä saralla suunnitella. Mutta ainahan sitä saa ainakin haaveilla Nätistä satuponista, jos ei muuten.

Nätin satuponin kanssa valmennuksessa 2012

Flunssaa

Flunssa iski todenteolla päälle, joten vanhus on saanut jalkojensa kanssa odotella vähän. Hieman hämmentynein mielin olen vanhusta tuossa kyllä seuraillut. Ilman etukenkiä vanhuksen liikkuminen on yleensä ollut vaisua, jaloissa on ollut vähän lämpöä ja turvotusta ja hevosen kärttyisyys aste on ollut varsin korkea. Tuon kavioiden vuolun jälkeen vanhus on liikkunut pitkällä, rennolla askelluksella, jalat on kuivat sekä aamulla karsinassa vietetyn yön jälkeen, että illalla ulkona vietetyn päivän jälkeen ja kärttyisyys on... noh, ei kokonaan poissa, mutta sillä normaalitasolla.
Ja jotta tämä ei olis vain esitystä, niin olen vanhuksen käytöstä seuraillut myös "salaa" ikkunasta (hyviä puolia siinä, että hevoset ovat kotipihassa) ja ei kyllä vaikuttaisi olevan juurikaan eroa käytöksessä verrattuna aikaisempaan.
Hämmentynyt olen nyt kyllä. Maa on ollut kyllä tosi pehmeä vielä, että oisko pehmeässä maastossa helpompi liikuskella. Joka tapauksessa ajattelin nyt pikkasen aikaa seurailla tilannetta. Osittain pakosta, kun tämä flunssa on vielä päällä ja osittain ihan uteliaisuudesta. Kovin mielissäni olisin tilanteesta, että vanhus saisi tassutella avojaloin ainakin kesän. Tekisi hyvää kaviomateriaalille ja saisi vuoltua useammin. (hajavarpaiset etuset, sisäsyrjä kasvaa hitaasti ja "ohuelti", ulkosyrjä voimakkaammin). Mutta tietysti jos kavio alkaa kulua liiaksi tai liikkumisessa tai kärttyisyysasteessa alkaa olla jotain huomautettavaa, niin kengät on laitettava jalkaan.
----

Sain hankittua hevosille uudet vesiastiat hajonneet kylpyammeen tilalle. Kovasti yritin vaihtoehtoja miettiä, mutta päädyin kuitenkin näihin muovisiin astioihin toistaiseksi. Olivat kohtuu edulliset hankkia ja tosi kevyet liikutella ja puhdistaa tuon valurautaisen kylpyammeen jälkeen. Pieniähän nuo astiat ovat, oisivatko olleet 90litraisia. Siksi investoin kaksi kipaletta käyttöön. Tuo musta väri on nyt vähän meh, mutta näissä järeämmän muovin astioissa ei ole oikein värivaihtoehtoja.

----

Huomenna suunnataan katsomaan Ouluun historian ensimmäisiä askellajikisoja.

Kesäsateita

Kylläpä vain on sitten ihana kesäkeli.. NOT!

Menin hakemaan vanhusta aitauksesta, että laittelen noita etukenkiä sille jalkaan. Vastaan tuli semmonen ihan horkassa tärisevä hevoseläin. Kerkesivät ihan muutaman hullun tunnin olla ulkona. Ei auttanut, kuin lappaa loimea loimen päälle ja hieroa vanhus kuivaksi, ennen kuin pääsin kiinni kavioihin.
Etukaviot sain vuoltua, mutta en edes yrittäny alkaa kenkiä laittamaan. Kummallinen kuristus kurkussa viittaa ilmeisesti päälle yrittelevään flunssaan, kun tuntui, että voimat loppui ihan totaalisesti.
Loimittelin vanhuksen vielä vuorellisella sadeloimella ja laitoin takaisin pihalle. Täytyy olla pikkasen tarkempana tuon vanhuksen kanssa näillä ei-todellakaan-lämpimillä kesäsateilla.

Nuorukaistakin seurailin vähän aikaa, mutta sillä ei vaikuttanut olevan kylmä. Sillä onkin vielä tuo karvatilanne (ja varmaan lihavuuskuntokin...) ihan erisorttia kuin vanhuksella. Ja ennen kaikkea nuorukainen näyttää osaavan hakeutua tuonne ladon suojiin tarpeen vaatiessa. Jääräpää vanhushan ei semmoista harrasta.

Sinnittelin vielä vähän oman olotilani kanssa ja metsästin muutaman aitatolpan valmiiksi piha-aidan elvytystä varten ja samalla nakoin vähän polttopuita läjään. Sittenpä annoinkin periksi ja menin sisälle. Vaihdoin läpimärät vaatteet kuiviin, keitin kupillisen teetä ja kaivauduin peiton alle sohvannurkkaan.