Puuttuva palanen

Se kun istut vapaapäivän aamuna kahvikupin kanssa, ulkona tuoksuu sateenjälkeinen kesäaamu, kuuntelet hevosten rouskutusta. Siinä on sellainen yhdistelmä, joka on ehkä yksi maailman parhaista.

Ja sitten koira pilaa sen fiilistelyn haukkumalla ihan tyhjää. Plaah. Koirasta on tullut vanhemmuuttaan ehkä seniili. Ulkona ollessaan näkee kaikkea mahollista haukuttavaa ja jos ei näe, niin tekee kävystä asiaa ja haukkuu sitä.

Mutta niin, viime viikonloppuna oli Pay & Ride kisat. Olin kisoissa kisojenjohtajan ja tuomarin hommissa ja paikanpäällä lankesi hommiksi vielä kuuluttajan tehtävät. Pienten kisojen ongelmana aina tämä toimihenkilöiden puute. Ja ehkä vähän myös kisaajien puutekin.
Olin vielä maailman huonoiten valmistautunut kisoihin ja kävin ratoja läpi juuri ennen luokan alkua. Mutta ei se mitään hyvin meni ja iloisella treenauspainotteisella fiiliksellä mentiin kisat läpi.

Tuomari-look

Luokkina meillä oli lapsille tehtävärata. Jossa olikin kisojen selvästi suurin osanottajakaarti, 9 osallistujaa. Oma typykin oli osallistumassa ja keräämässä ruusukkeen, karkkipussin ja kisaelämyksen.

Oikealla uusi violetti ruusuke, vasemmalla aiempien kisojen aarre.

Sunnuntaina sitten vihdoin ja viimein lähdettiin käymään hakemassa minun heppaset kotiin. Pakkasin Lennartille satulan mukaan, tarkoituksena kokeilla, että miten tuo Erkki tulis käsihevosena mukana, kun käy ratsastamassa, kun se maastakäsin toimii kuitenkin tosi hyvin.

Yllytin mukana olevan kaverin ratsastamaan tuon alkumatkan (pyörätietä yms "haastavampaa maastoa")

Ja lähempänä kotia ja tuolla rauhallisemmalla tiellä sitten testattiin, tuota käsihevosta.

Erkki kulki ihan kivasti, tosin välillä jumitti ihan totaalisesti. Lenni onneksi toimii tosi kivasti, että jarrutus ja pieni väistö ja Erkin houkuttelu ei tuottanut ongelmia. Treenausta vielä vaatii, mutta ihan mahdollista on tämäkin homma.

Siinä ne sitten on. Omat ponit omassa aitauksessa.

Ei siellä hirveästi mitään kasva, mutta jotain pientä natustettavaa siellä täällä. Erkillä näkyy vähän kylkiluut, että pitää sen lihavuuskuntoa pikkusen seurailla. Talvikarvaa on vielä vähän molemmilla jäljellä, sitä olen tässä viikon aikana yrittänyt rapsutella vähemmäksi. Sääsket on saapuneet ja hyttysmyrkkyä on saanut kylvää hevosiin.
Pakko ehkä myöntää, että kun hevoset olivat poissa, niin on kuitenkin joku palanen puuttunut. Nyt se on palannut takaisin.