sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Pihi, pihi, pihi...

Eilinen keli ei houkutellut. Ei sitten ollenkaan. Tänään oli sitten jo lupaavampi keli. +7astetta, kohtuullinen tuuli. Ei nyt ihan kesä kesä, mutta semmonen kelvollinen. Siispä pihattoladon kimppuun.
Viimeksi kävin kasaamassa sinne keskelle kauhean keon semmosta kosteahkoa kuiviketta. Pienessä harmituksessa mietin, että periaatteessa ihan puhdasta kuiviketta, mutta joka on vaan aika kosteaa. Mitenköhän tuon sais kuivaksi? No ei mitenkään. Olin jo ajatellut, että kärrään kasan tänään pois. Laiskuuttani kuitenkin vain kävin kasan läpi ja märimmät, paakkuuntuneet ja likaantuneet kohdat lapoin pois. Kolme kottikärryllistä siivosin pois. Ja loput kosteat kuivikkeet kasailin pihattoladon laidoille. Ajatuksena, että jos ne vähän kuivais ja jos ei kuivaa, niin ne on helppo sieltä laidoilta siivota sitten pois. Pihi, pihi, pihi...
Sitten suuntasin talliin karsinoihin. Hevoset oli tänä talvena karsinoissa tasan 0 yötä ja kävivätkin siellä 0 kertaa koko talven aikana. Nyt sain vision (tai no, on se ollut jo pitkään olemassa), että haluan tuohon ladon puolelle semmosen yhden ison yhteiskarsinan. Poijjaat pärjäävä kahestaan, niin mitäpä niitä erotella omiin lokeroihinsa. Ja tosiaan, jos tarve saada ne sisälle on tätä luokkaa... Avasin asiasta suuni ja ilmeisesti visio otti tuulta purjeisiin, koska mies innostui kasaamaan talvivarusteita nykyisiin karsinoihin (tai vaihtoehtoisesti kuuli minun visiosta vain sen osan, että vanhoihin karsinoihin saa säilytystilaa..).. Itse olisin ehkä ensin tehnyt sen yhteiskarsinan ja sitten vasta täyttänyt nuita nykyisiä karsinoita... Mutta siis siellä on nyt muuta "romua", joten siivoilin sieltä sitten muhat pois ja jälleen pihi, pihi, pihi, niin ajattelin viedä ne muhat tuonne pihattolatoon, että tulevat käytettyä. Painotan siis, että hevoset eivät ole olleet koko talvena siellä kertaakaan... Ja voin sanoa, että omg, kuinka kuivaa on kuivike, kun se on vaan ollut... Pöly oli jotain ihan älytöntä. Kärräsin muhaa pihattolatoon ja pähkäilin mielessäni, että mitähän tästäkin tulee. Ois vaan pitäny kärrätä kaikki pihattoladon kostea kuivike ja tallin kuiva kuivike mäkeen, eikä yrittää pihistellä. Mutta kun pihi, pihi, pihi... Sittenpä pälkähti päähän, että sekoittelempa nämä kaksi tässä keskenään.. Sekoittelin ja sekoittelin ja loppujen lopuksi olin erittäin tyytyväinen hevosten kesäpihaton kuivikkeen koostumukseen.


Jossain joku pyörittelee päätään tälle säästäväisyyspuuskalle. Mutta köyhän on pakko yrittää... ;)
Voin muuten sanoa, että kun talven aikana ei ole karsinoita siivoillut ja pihattolatoakin vain kerran viikkoon, jos silloinkaan (kaikki kunnia siisteille pojille), niin tuntuu! Ja rakkokin tuli käteen.

Tämän jälkeen kaivoin esille vasaran ja kävin pientä fiksailua suorittamassa ladolle. Siinä samalla tuli sitten käveleskeltyä ympäriinsä ja keräiltyä roskia. Kävin yhden satsin roskaa viemässä sisälle ja käveleskelin tuolla tallin laidalla. Se on joskus muinoin ollut joku ihmeen roskan piilotuspaikka. Jos en ymmärrä roskien heittelyä teiden varsille, niin en ymmärrä tätä ennen vanhaan harrastettua roskien piilotusta maahan. Poissa silmistä, poissa mielestä? Mutta näin routivalla korkeudella ne nousee sieltä ennemmin tai myöhemmin pintaan. Ja niitä saa sitten keräillä ja ihmetellä. Tällä kertaa suurimman ihmetyksen aiheutti lasinen olutpullo. Päälisinpuolin ehjä, korkki kiinni. Mutta vain liru pohjalla. Mielenkiintoinen. Alkoi epäilyttää, että onkohan hevosilla alkoholiongelma.


Tämän pullon lisäksi keräilin about 50 naulaa, peltipurkin palasia, kruunukorkkeja, muovinpalasia, löysinpä jopa palan patjaa... Erikoista.

En sitten käynyt katsomassa poikia. Alkaa tuntua sen verran ikävää, että en ois raskinu niitä enää jättää, vaan oisin napannut ne mukaan. Jospa tämän viikon tässä sinnittelis. Jos poijjaat tulis ens viikonloppuna kotiin.
Ens lauantaina olen kyllä sidottuna pay &ride kisoihin, että jospa sitten sunnuntaina.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti