tiistai 4. heinäkuuta 2017

Murheita

Ollaan otettu rennosti. Lenniä olen ratsastellut silloin kun on ollut fiilis. Ja voin sanoa, että jostain syystä ei oikein ole ollut. En tiedä miksi. Sitten kun lähin ratsastamaan, niin se oli semmonen yhensortin katastrofi. Tai no, siis Lenni hoisi hommat ihan mallikkaasti. Ratsastaja oli katastrofi. Pinna oli niin kertakaikkisen tiukalla, että oksat pois. Talliin ei mahtunu varustaan hevosta, ulkona hevonen oli menossa ruohon perässä ja siinä sitten konttaat pitkin pihoja ja yrität saaha suojat jalkaan, turvaliivi ahisti, kypärän hihnan suojus oli kadoksissa, kalliit ratsastushousut antoivat hajoamisen merkkejä ja ja ja... Sitten selkään kiivetessä Lenni kaatoi penkin ja yritin huitoa miehelle ja tytölle, jotka katsoivat ikkunasta, että käykää hakeen se pois keskeltä tietä. Miehen tokaisu, että kylläpä sitä ollaan pahalla päällä, katkaisi kamelin selän sitten lopullisesti ja laukaisi jonkinlaisen paniikkikohtauksen ja siitä se sitten jatkui vuolaana itkeskelynä koko lenkin ajan. Lenni hoiti hommansa mallikkaasti, ei hetkauttanut ratsastajan reaktiot mitenkään. Lenni vain käppäili rennosti pitkällä askeleella menemään.
Stressiä on ja se olisi parempi käsitellä ja purkaa jossain muualla, kuin hevosten kanssa, mutta minkäs teet, jos se on se mikä helpottaa. Onneksi Lenni kestää.

Muutaman päivän pietin taukoa tämän episodin jälkeen. Sitten menin lupaamaan, että lähen Lennin kanssa Mennään Maalle tapahtumaan... Meillähän on iloisesti vastustanut jostain kohtaa aina, kun ollaan oltu sinne menossa... Mutta jos kolmas kerta toden sanoo?

Noh, mutta joka tapauksessa. Pari viikkoa on aikaa treenata tapahtumaan ja se pakotti sitten nousemaan selkään vähän atiivisemmin. Eka kerta meni vähän silleen, että heh heh, että liikkuuhan se "erilailla" kuin "normi"ponit, kun menee possupassia... Sillä on hyvä lähteä esiintymään ja edustamaan issikoita... Mutta sitten seuraavat kerrat on menneet hyvin. Oikeastaan ihan loistavasti. Löydettiin jonkinmoiset tölttisäädöt ja ollaan sitten tölttäilty menemään pitkin maita ja mantuja. Kyllähän se pistää hymyilyttään, kun omalla ponilla tölttäilee. Kun se töltti löytyy, niin sittenpä Lenni meneekin aivan loistavasti. Vauhtia kestää säädellä ja se vain puksuttaa menemään.. Paitsi, että laiskanpulskeahan Lennartti on. Saa kyllä kannustaa etenemään. Me ollaan Lennin kanssa kesälapsia. Lämmin ilma ja auringonpaiste sopii meille aivan loistavasti. Talven kylmyydessä ollaan molemmat ihan kankeita.
-------

Satuloiden kohdalla käyn pientä pohdintaa. Wintec ei ole ollut nyt käytössä Lennillä, koska liikkuu huomattavasti paremmin Di-Flexin alla. Mietin, että säästelenkö Winteciä tuolla, että jos se jossain vaiheessa sattuis olemaan parempi taas. Toisaalta Wintecin rahallinen arvo ei kauhean suuri, että sinällään se voi tuolla vain olla ja hengailla. Toisaalta taas siellä on Lennille  Di-flexin kanssa mietin, että pitäisikö kokeilla vaihtaa se isommalla istuimella olevaan samanlaiseen. Peffalle isompi istuin olisi varmasti tarpeen, mutta taas sitten lyhyille jaloille tuo koko on ehkä parempi. Pitäisi sitä isompaa istuinta päästä testaamaan. Ja taas sitten se, että löytyisi vaihtoon samanlainen, niin aika epätodennäköistä. Joku toisen mallin tölthester ehkä, mutta ei ehkä tuota ja tuossa olen tykästynyt nimenomaan nuihin lyhyempiin siipiin. Vaikeaa.

Toisena pohdintakohtana on suojat. Meiän suojat on taas halki. Nyt vaihtuu jo merkki suojissa, kun nämä oli jo kolmannet haljenneet. En sitten tiedä, että iskeekö Lenni niin lujasti takasella etuseen jossian välissä, että suojat halkeaa vai onko mulla vaan maanantaikappaleita. Se, että jos suoja halkeaa siitä kavioniskusta, niin sehän on ihan ok. Silloinhan se suoja on tehnyt työnsä.
Ostoilmoitusta laittelin ja sieltä nyt muutamia vaihtoehtoja putkahti mietittäväksi. Back on Trackin suojat ostaisin innosta kiljuen, mutta niissä koko alkaa m/cob ja Lennin koivet vaatis sen s/pony koon. Vereduksen suojat näyttää olevan nyt in ja sellaisiakin olen tuossa ajatellu ja yhdet oli tarjollakin, mutta sitten se hinta... Löytyi meinaan se kipuraja, että minkä hintaisia suojia olen valmis maastoreiteille hukkaamaan ja kyllä, Vereduksissa se meni heilahtamalla yli.
Yhdet suojat siellä oli tosi kivan näköiset ja aikalailla samanmalliset, mitä nykyiset, joista olen tykännyt. Mutta niissä on karvavuori... Kovasti arvostan lampaankarvaa materiaalina, hevosta vasten ihan loistava, mutta en pääse yli ajatuksesta, jossa näen sieluni silmin ne suojat kevään/syksyn rapakelien jäljiltä. Miten ihmeessä ne saa puhtaaksi???
Mutta joka tapauksessa, on pakko todeta, että meiän neopreenisuojat on liian heppoista kamaa suojaamaan Lennin jalkoja, pitää ne laitella myyntiin tässä kun kerkeää. Professionals Choisen "wrap" malliset suojat taas on ihan eri luokkaa suojaavuudessaan, että pitää ehkä ne kaivaa tuolta esille ja testiin.

Haussa nyt kuitenkin suojat (ehkä kahdet) joka jalkaan näillä ominaisuuksilla:
- kestävät
- mieluiten eteen jännesuojat ja taakse tekniikkasuojat ja samaa sarjaa
- sopivan vähän kiinnikkeitä ja helpot laittaa
- helppo puhdistaa
- hintaluokka alle 100e

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti