9 pvän pikatreeni kisoihin

Ilmottaudu yltiöoptimismipuuskassa kisoihin. Joihin on aikaa vähän reilu viikko... Sen jälkeen lähe kaivaan hevosta kesälomanaftaliinista ja kyselemään, että mitäpä se luulee, että selvittäisköhän me semmosista...
Ilmottauduin siis kahteen trail rataan. Sinällään helppoja ratoja ja ihan tuommoset matalan kynnyksen harjoituskisat, mutta hevonen on tosiaan lomaillu ja nauttinu elämästä sillä välin, kun mie olen koittanu selvitä ruuhkavuosien kiireistä. (western ridingin jätin suosiolla pois, kun pitäis löytyä laukkaa kumpaanki suuntaan aika paljon ja ei ehkä tällä treeniaikataululla)

Mutta siis, harjoitusaikaa on 9pvää ja sitten pitäisi olla hallussa silta ja neliö, askellajeista käynti, ravi/töltti ja vasen laukka ja tietysti peruutus pitäis onnistua kans.
Silta varmaan menee ihan jees. Muistuttaa paljon tuota meiän junaradan ylityksen kopisevaa puukantta, niin se treeni tulee siinä. Neliö pitänee kehittää jostain sen verran, että saa treenattua. Käynti sujunee, ravi/ töltti pitää testata, että mikä ois meille helpompi. Laukkaa pitäis keretä työstää sen verran, että nosto onnistuu ja pysyy yllä n. puoli kierrosta kentällä... Ja noh, peruutuksesta pitäis saaha vähän rennompi ja suorempi.. Heleppo nakki, ku on peräti tuo 9pvää aikaa...

Tässäpä meiän treenipäiväkirja kisoihin...

Treenipäivä 1.
Tavoite: Pysy selässä
Toteutus: Pieni maastoreissu lähimaastoon käynnissä. Samalla uusien suojien testaus. Tavoite saavutettu. Pysyin selässä!

Treenipäivä 2.
Tavoite: Testaa, että onko se ravi vai töltti, mitä lähetään hakemaan. Peruutus.
Toteutus: Satoi vettä.. Ei houkutellut sitten yhtään lähteä kastelemaan itseään. Mutta menin silti. Se ravi/ töltti.. No se on just sitä. Jos siellä lukee, että ravi/töltti, niin se on sitten iloinen sekoitus just sitä. Molemmat tuli kyllä tosi kivasti, mutta se, että miten saadaan ylläpidettyä kenttäoloissa jompi kumpi on enemmän kysymysmerkillä. Peruutuksista ensimmäinen yritys oli surkea. Yks askel koiliseen, toinen kaakkoon ja silleen. Toinen jo parempi, joskaan ei vieläkään ihan suora. Testattiin myös neliötä ilman neliötä. Ja meni ihan kelvollisesti.
Sateen ja kylmän kelin vuoksi piti loimitellakin hevonen.

Treenipäivä 3.
Tavoite: Pidempi pätkä tölttiä. Peruutus. Laukannosto
Toteutus: Nooh, oli vähän semmonen fiilis, että mentiin höntsäileen. Käveleskeltiin pitkin maita ja mantuja. Haettiin me vähän niitä tölttipätkiäkin, mutta ei siinä määrin, mitä oli alkuperäisajatuksena. Lenni painui herkästi päästään alas, jolloin se töltti ei oikein onnistunut, mutta ravia senkin edestä. Ja se nyt on ihan ok. Mutta hevonen kulki kaikin puolin rennosti ja alkoi hakeutua kuolaimelle ja kasailla itseään ihan omasta aloitteestaan. En ole hirveästi sitä vaatinut tällä treeniaikataululla. Pyrkinyt vain pitämään tasaisen tuntuman siinä asennossa, missä hevonen kulkee.
Mietiskelin, että kun nyt periaatteessa ollaan lännenratsastuskisoihin menossa, niin pitäisikö meiän koittaa mennä lännenvarusteissa.. Varustus on kyllä vapaavalintainen, että sen puolesta voidaan ihan hyvin mennä noilla "askellajivarusteilla". Voipi olla, että tällä aikataululla ei ole fiksua alkaa kovin kummosia muutoksia tekemään varustuksiin.

Treenipäivä 4.
Tavoite: Oisko nyhräyspäivä? Jos askartelis neliötä pihalle ja sitä rataa ja kävis niitä nyhräämässä..
Toteutus: Askartelin pihalle neliötä ja hyödynsin heinäpaaluille varattuja trukkilavoja peruutus"puomeiksi". Ekalla yrittämällä Lenni teki neliön kuin pro. Niinku pikkuheppa ois tienny, että mitä tässä nyt pitää tehä. Peruutus meni kivasti, kun oli lavat sivuilla. Sitten lähettiin käymään pikkunen mutka maastossa. Mentiin kiva pätkä aika hyvää ravia. (laitoin kantapainot, niin jostain syystä sitten tuli ennemmin ravia niiden kanssa). Takaisin tullessa ajattelin, että riipaistaampa vielä kerran tuo neliö ja peruutus. Lenni ei ollu ihan samaa mieltä. Neliö ei enää sujunu. Peruutus kylläkin ihan hyvin. Nooh, siihen lopettelin sitten joka tapauksessa tämän nyhräyksen.

Treenipäivä 5.
Tavoite: Veikkaan hyvin vahvasti, että tästä tulee omien kiireideni vuoksi hevoselle vp. Mikä varmaan ihan hyväksikin.
Toteutus: vp

Treenipäivä 6.
Tavoite: Josko nyt se laukannosto?
Toteutus: vp

Treenipäivä 7.
Tavoite: Joko nyt se laukannosto?
Toteutus: vp

Treenipäivä 8.
Tavoite: No jos selkään ehtis...
Toteutus: Kiva maastoilu, pari ravi pätkää. Yksi laukannosto. Tosin oikea laukka... Meidän maastoreitin varrelle oli rakenneltu hirvitorneja..

Treenipäivä 9.
Tavoite: Ehtis ratsastaan
Toteutus: No ei ehtiny... Meh..

KISAT!!

Hevosen puunaus, kamat kasaan,

Suitset koitin viiä minun hevosenhoitajalle pestäväksi, mutta oli joku elokuva kesken, niin kiillotin blingit sitte ihan ite.

Sitten kisoihin. Ensimmäisenä oli vuorossa lasten luokka johon tyttö osallistui Lennillä. Sieltä vaaleanvihreä ruusuke. Sitten vuorossa käynti-ravi trail, jossa sijoituttiin Lennin kanssa toiseksi. Seuraavaksi vuorossa trail, jossa myös laukka mukana. Tämän luokan verryttelyssä koitin ottaa sen vasemman laukan noston ja Lenni meinas mennä erittäin lahjakkaasti turvalleen. Sai onneksi jalat järjesteltyä allensa ja pelasti meiät kuperkeikalta. Päätin sitten, että nooh, mennään ilman laukkaa, jos siltä tuntuu. Menimmä ilman laukkaa, muilta osin rata menikin tosi kivasti, mutta silti olin tosi yllättynyt, että meiät arvosteltiin ykkössijalle. Sitten vielä vuorossa keppihevosrata, johon tyttö osallistui. Oma keppari unohtui kotiin, mutta lainahevosella meni ja sieltä vaaleanpunainen ruusuke.

Että ei voi moittia, hyvin meni. Loistavasti suorastaan. Onhan se, aivan mahtava poni. <3

Uudet käytetyt suojat

Tulossa on vähän pidempi postaus, mutta tässä välissä pikainen suojakatsaus.
Ostin Lennille uudet suojat. Tai noh, en ostanut, tulivat vaihdossa ja ovat käytetyt. Mutta meille uudet. Mentiin ihan tämmöseen merkkitavaraan Eskatroonia puskaponille. Flexi softia. Eskadron ei vissiin enää oo sinällään in. Kuulostaa Veredukset ja mikä se toinen merkki nyt olikaan olevan nyt se juttu.

Väri on ihan hauska. Tykkään. Ja se, että suoja on valettu yhtenä palana, takana ei siis ole saumakohtaa on kiva. Ei ehkä sieltä halkea niin helposti kuin nuo toiset. Siinäpä ne hyvät puolet sitten oikeastaan oli. Suojat on kooltaan pony (kuten edellisetkin) ja minusta nuo etusuojat on vähän turhan pitkät. Ja suojat on jotenki kolhon oloiset ja eivät mukaile jalkaa niin hyvin kuin nuo muut mitä meillä on. Takasuojat on hivarimallia ja en ole kovin innoissani tuosta "yksi tarra" mallista. Tuo malli, missä tarrojen päälle tulee vielä tarraläppä on jotenki varmemman oloinen, kun tuolla maastoissa rymytään. En nyt ihan riemusta kiljuen ole kadottamassa suojia maastoon..
Noh, menettelevät ja käytetään pois. Mutta seuraavia suojia ostaessa Eskatroonit jää kyllä pois vaihtoehdoista.

Mennään maalle -tapahtumassa

Mennään maalle tapahtuma käyty. Hermoja meinasi kiristää, kun tapahtuma kestää 5 tuntia ja vielä edeltävänä iltana ei ole mitään hajua, että koska esitykset on. Onneksi saatiin hevosille karsinapaikat, että ei kuitenkaan tarvinut siellä hevosen kanssa seisoa koko aikaa. Aamulla harjailin Lennartin valmiiksi ja kävin sellaista tiukkaa seulontaa siitä, että mitä tarvitaan mukaan. Paikkahan oli tuossa raviradalla, joka on ihan vieressä, mutta kun kaikki tavarat pitää pystyä kantamaan mukana samalla kun talutat hevosta..

Ensimmäiseen esitykseen olin itse ihan kipsissä, onneksi mukana oli kaveri, joka muistutteli aina välillä hengittämään. Kerkesin miettiä jo, että mitähän Lenni sanoo lasten leikkialueen kohdalla olevista ilmapalloista ja toivottavasti siellä ei ole miljoonaa lasta ilmapallojen kanssa aidanreunalla ja ja ja... Ja Lenniä vähän jänskätti tai no, vaivasi uteliaisuus, kun siellä oli poniravit ja niitä pikkuisia kärryineen vilahteli joka puolella ja Lennin piti päästä katselemaan niitä. Ennen radalle menoa kaverin oripoika peruutteli päälle ja jouduttiin sitä väistämään. Onneksi ei sattunut mitään. Lenni tölttäsi hienosti ja meni hyvin koko esityksen. Lopussa vedettiin reippaampi pätkä, kaveri laukkasi ja me Lennin kanssa pyrittiin esittämään passia. Ja Lenni menikin ihan mallikkaan passin, siinä oli pätkä jopa aika kivantuntuista lennokkuutta. Eihän se sitä liitopassia ollut nähnykkään, mutta ompahan esitetty vähän passiakin. Tällä treenimäärällä ihan hyvä suoritus.

Toisella esityskerralla kaverin oripoika hörhötti jotain kesken esityksen ja tuli sivuluisua Lennin päälle. Siitäkös Lenni suivaantui, että "olekkos siinä hevosiksi. Ei me olla tultu naisia iskemään, ku tultiin töihin." ja potkasi takasella sivulle ja sen jälkeen heitti vähän peffaa. Siirryin kauemman oripojasta, että Lennin ei tarvi oikein kovasti boikotoida ja minä pysyn selässä. Noh, sittenpä jouduttiin sisäkaarteissa hissuttelemaan ja Lenni rikkoi käynnille, kun ei niin hitaasti pystynyt tölttäämään. Passissa ei löytynyt enää samanlaista lennokkuutta, mutta passia kuitenkin ja lopussa tuli oikein mallikasta tölttiä.

Ei voi olla kuin tyytyväinen hevoseen. Pysyi ihan hyvin kasassa tuommosessa hälinässä, vaikka ratsastaja oli niin iloisesti kipsissä välillä.

C: Terhi

c Terhi

------

Löysin tuossa käytetyn 45cm nahkavyön myynnistä ja sen investoin heti. Ihan loistava ostos. Vaikka tuo 40cm sympatex vyö on ollut ihan hyvä, niin jostain syystä tykkään noista nahkaisista vöistä. Samalla myyjällä oli myös Nexgenin halfpad myynnissä. Meillähän on sellainen ollut, mutta se oli 20mm. Tämä on se hieman ohuempi 15mm versio ja tämä on ihan loistava! Di-Flexinkin alle ihan bueno. Tuossa aamulla ennen tapahtumaan lähtöä sitten otin käteeni sakset ja mietin kaksi kertaa ja napsaisin etukiinnikkeen saksilla pois. Tuo nimittäin pysyy kyllä paikallaan ja ihan loistavasti ja Di-flexiin ei saa nuita pitkiä kiinnikkeitä oikeastaan mihinkään. Tai no, jalustinhihnoihin kyllä, mutta en tykkää. Ne on tähän asti vaan roikkuneet siinä, mutta piti tuonne tapahtumaan siisteyden vuoksi napsaista pois. Syämestä riipasi silti. Sisäinen perfektionisti olisi halunnut purkaa ne kiinnikkeet irti siististi, mutta kun ei semmoseen ollut aikaa...

Murheita

Ollaan otettu rennosti. Lenniä olen ratsastellut silloin kun on ollut fiilis. Ja voin sanoa, että jostain syystä ei oikein ole ollut. En tiedä miksi. Sitten kun lähin ratsastamaan, niin se oli semmonen yhensortin katastrofi. Tai no, siis Lenni hoisi hommat ihan mallikkaasti. Ratsastaja oli katastrofi. Pinna oli niin kertakaikkisen tiukalla, että oksat pois. Talliin ei mahtunu varustaan hevosta, ulkona hevonen oli menossa ruohon perässä ja siinä sitten konttaat pitkin pihoja ja yrität saaha suojat jalkaan, turvaliivi ahisti, kypärän hihnan suojus oli kadoksissa, kalliit ratsastushousut antoivat hajoamisen merkkejä ja ja ja... Sitten selkään kiivetessä Lenni kaatoi penkin ja yritin huitoa miehelle ja tytölle, jotka katsoivat ikkunasta, että käykää hakeen se pois keskeltä tietä. Miehen tokaisu, että kylläpä sitä ollaan pahalla päällä, katkaisi kamelin selän sitten lopullisesti ja laukaisi jonkinlaisen paniikkikohtauksen ja siitä se sitten jatkui vuolaana itkeskelynä koko lenkin ajan. Lenni hoiti hommansa mallikkaasti, ei hetkauttanut ratsastajan reaktiot mitenkään. Lenni vain käppäili rennosti pitkällä askeleella menemään.
Stressiä on ja se olisi parempi käsitellä ja purkaa jossain muualla, kuin hevosten kanssa, mutta minkäs teet, jos se on se mikä helpottaa. Onneksi Lenni kestää.

Muutaman päivän pietin taukoa tämän episodin jälkeen. Sitten menin lupaamaan, että lähen Lennin kanssa Mennään Maalle tapahtumaan... Meillähän on iloisesti vastustanut jostain kohtaa aina, kun ollaan oltu sinne menossa... Mutta jos kolmas kerta toden sanoo?

Noh, mutta joka tapauksessa. Pari viikkoa on aikaa treenata tapahtumaan ja se pakotti sitten nousemaan selkään vähän atiivisemmin. Eka kerta meni vähän silleen, että heh heh, että liikkuuhan se "erilailla" kuin "normi"ponit, kun menee possupassia... Sillä on hyvä lähteä esiintymään ja edustamaan issikoita... Mutta sitten seuraavat kerrat on menneet hyvin. Oikeastaan ihan loistavasti. Löydettiin jonkinmoiset tölttisäädöt ja ollaan sitten tölttäilty menemään pitkin maita ja mantuja. Kyllähän se pistää hymyilyttään, kun omalla ponilla tölttäilee. Kun se töltti löytyy, niin sittenpä Lenni meneekin aivan loistavasti. Vauhtia kestää säädellä ja se vain puksuttaa menemään.. Paitsi, että laiskanpulskeahan Lennartti on. Saa kyllä kannustaa etenemään. Me ollaan Lennin kanssa kesälapsia. Lämmin ilma ja auringonpaiste sopii meille aivan loistavasti. Talven kylmyydessä ollaan molemmat ihan kankeita.
-------

Satuloiden kohdalla käyn pientä pohdintaa. Wintec ei ole ollut nyt käytössä Lennillä, koska liikkuu huomattavasti paremmin Di-Flexin alla. Mietin, että säästelenkö Winteciä tuolla, että jos se jossain vaiheessa sattuis olemaan parempi taas. Toisaalta Wintecin rahallinen arvo ei kauhean suuri, että sinällään se voi tuolla vain olla ja hengailla. Toisaalta taas siellä on Lennille  Di-flexin kanssa mietin, että pitäisikö kokeilla vaihtaa se isommalla istuimella olevaan samanlaiseen. Peffalle isompi istuin olisi varmasti tarpeen, mutta taas sitten lyhyille jaloille tuo koko on ehkä parempi. Pitäisi sitä isompaa istuinta päästä testaamaan. Ja taas sitten se, että löytyisi vaihtoon samanlainen, niin aika epätodennäköistä. Joku toisen mallin tölthester ehkä, mutta ei ehkä tuota ja tuossa olen tykästynyt nimenomaan nuihin lyhyempiin siipiin. Vaikeaa.

Toisena pohdintakohtana on suojat. Meiän suojat on taas halki. Nyt vaihtuu jo merkki suojissa, kun nämä oli jo kolmannet haljenneet. En sitten tiedä, että iskeekö Lenni niin lujasti takasella etuseen jossian välissä, että suojat halkeaa vai onko mulla vaan maanantaikappaleita. Se, että jos suoja halkeaa siitä kavioniskusta, niin sehän on ihan ok. Silloinhan se suoja on tehnyt työnsä.
Ostoilmoitusta laittelin ja sieltä nyt muutamia vaihtoehtoja putkahti mietittäväksi. Back on Trackin suojat ostaisin innosta kiljuen, mutta niissä koko alkaa m/cob ja Lennin koivet vaatis sen s/pony koon. Vereduksen suojat näyttää olevan nyt in ja sellaisiakin olen tuossa ajatellu ja yhdet oli tarjollakin, mutta sitten se hinta... Löytyi meinaan se kipuraja, että minkä hintaisia suojia olen valmis maastoreiteille hukkaamaan ja kyllä, Vereduksissa se meni heilahtamalla yli.
Yhdet suojat siellä oli tosi kivan näköiset ja aikalailla samanmalliset, mitä nykyiset, joista olen tykännyt. Mutta niissä on karvavuori... Kovasti arvostan lampaankarvaa materiaalina, hevosta vasten ihan loistava, mutta en pääse yli ajatuksesta, jossa näen sieluni silmin ne suojat kevään/syksyn rapakelien jäljiltä. Miten ihmeessä ne saa puhtaaksi???
Mutta joka tapauksessa, on pakko todeta, että meiän neopreenisuojat on liian heppoista kamaa suojaamaan Lennin jalkoja, pitää ne laitella myyntiin tässä kun kerkeää. Professionals Choisen "wrap" malliset suojat taas on ihan eri luokkaa suojaavuudessaan, että pitää ehkä ne kaivaa tuolta esille ja testiin.

Haussa nyt kuitenkin suojat (ehkä kahdet) joka jalkaan näillä ominaisuuksilla:
- kestävät
- mieluiten eteen jännesuojat ja taakse tekniikkasuojat ja samaa sarjaa
- sopivan vähän kiinnikkeitä ja helpot laittaa
- helppo puhdistaa
- hintaluokka alle 100e

Puuttuva palanen

Se kun istut vapaapäivän aamuna kahvikupin kanssa, ulkona tuoksuu sateenjälkeinen kesäaamu, kuuntelet hevosten rouskutusta. Siinä on sellainen yhdistelmä, joka on ehkä yksi maailman parhaista.

Ja sitten koira pilaa sen fiilistelyn haukkumalla ihan tyhjää. Plaah. Koirasta on tullut vanhemmuuttaan ehkä seniili. Ulkona ollessaan näkee kaikkea mahollista haukuttavaa ja jos ei näe, niin tekee kävystä asiaa ja haukkuu sitä.

Mutta niin, viime viikonloppuna oli Pay & Ride kisat. Olin kisoissa kisojenjohtajan ja tuomarin hommissa ja paikanpäällä lankesi hommiksi vielä kuuluttajan tehtävät. Pienten kisojen ongelmana aina tämä toimihenkilöiden puute. Ja ehkä vähän myös kisaajien puutekin.
Olin vielä maailman huonoiten valmistautunut kisoihin ja kävin ratoja läpi juuri ennen luokan alkua. Mutta ei se mitään hyvin meni ja iloisella treenauspainotteisella fiiliksellä mentiin kisat läpi.

Tuomari-look

Luokkina meillä oli lapsille tehtävärata. Jossa olikin kisojen selvästi suurin osanottajakaarti, 9 osallistujaa. Oma typykin oli osallistumassa ja keräämässä ruusukkeen, karkkipussin ja kisaelämyksen.

Oikealla uusi violetti ruusuke, vasemmalla aiempien kisojen aarre.

Sunnuntaina sitten vihdoin ja viimein lähdettiin käymään hakemassa minun heppaset kotiin. Pakkasin Lennartille satulan mukaan, tarkoituksena kokeilla, että miten tuo Erkki tulis käsihevosena mukana, kun käy ratsastamassa, kun se maastakäsin toimii kuitenkin tosi hyvin.

Yllytin mukana olevan kaverin ratsastamaan tuon alkumatkan (pyörätietä yms "haastavampaa maastoa")

Ja lähempänä kotia ja tuolla rauhallisemmalla tiellä sitten testattiin, tuota käsihevosta.

Erkki kulki ihan kivasti, tosin välillä jumitti ihan totaalisesti. Lenni onneksi toimii tosi kivasti, että jarrutus ja pieni väistö ja Erkin houkuttelu ei tuottanut ongelmia. Treenausta vielä vaatii, mutta ihan mahdollista on tämäkin homma.

Siinä ne sitten on. Omat ponit omassa aitauksessa.

Ei siellä hirveästi mitään kasva, mutta jotain pientä natustettavaa siellä täällä. Erkillä näkyy vähän kylkiluut, että pitää sen lihavuuskuntoa pikkusen seurailla. Talvikarvaa on vielä vähän molemmilla jäljellä, sitä olen tässä viikon aikana yrittänyt rapsutella vähemmäksi. Sääsket on saapuneet ja hyttysmyrkkyä on saanut kylvää hevosiin.
Pakko ehkä myöntää, että kun hevoset olivat poissa, niin on kuitenkin joku palanen puuttunut. Nyt se on palannut takaisin.

Pihi, pihi, pihi...

Eilinen keli ei houkutellut. Ei sitten ollenkaan. Tänään oli sitten jo lupaavampi keli. +7astetta, kohtuullinen tuuli. Ei nyt ihan kesä kesä, mutta semmonen kelvollinen. Siispä pihattoladon kimppuun.
Viimeksi kävin kasaamassa sinne keskelle kauhean keon semmosta kosteahkoa kuiviketta. Pienessä harmituksessa mietin, että periaatteessa ihan puhdasta kuiviketta, mutta joka on vaan aika kosteaa. Mitenköhän tuon sais kuivaksi? No ei mitenkään. Olin jo ajatellut, että kärrään kasan tänään pois. Laiskuuttani kuitenkin vain kävin kasan läpi ja märimmät, paakkuuntuneet ja likaantuneet kohdat lapoin pois. Kolme kottikärryllistä siivosin pois. Ja loput kosteat kuivikkeet kasailin pihattoladon laidoille. Ajatuksena, että jos ne vähän kuivais ja jos ei kuivaa, niin ne on helppo sieltä laidoilta siivota sitten pois. Pihi, pihi, pihi...
Sitten suuntasin talliin karsinoihin. Hevoset oli tänä talvena karsinoissa tasan 0 yötä ja kävivätkin siellä 0 kertaa koko talven aikana. Nyt sain vision (tai no, on se ollut jo pitkään olemassa), että haluan tuohon ladon puolelle semmosen yhden ison yhteiskarsinan. Poijjaat pärjäävä kahestaan, niin mitäpä niitä erotella omiin lokeroihinsa. Ja tosiaan, jos tarve saada ne sisälle on tätä luokkaa... Avasin asiasta suuni ja ilmeisesti visio otti tuulta purjeisiin, koska mies innostui kasaamaan talvivarusteita nykyisiin karsinoihin (tai vaihtoehtoisesti kuuli minun visiosta vain sen osan, että vanhoihin karsinoihin saa säilytystilaa..).. Itse olisin ehkä ensin tehnyt sen yhteiskarsinan ja sitten vasta täyttänyt nuita nykyisiä karsinoita... Mutta siis siellä on nyt muuta "romua", joten siivoilin sieltä sitten muhat pois ja jälleen pihi, pihi, pihi, niin ajattelin viedä ne muhat tuonne pihattolatoon, että tulevat käytettyä. Painotan siis, että hevoset eivät ole olleet koko talvena siellä kertaakaan... Ja voin sanoa, että omg, kuinka kuivaa on kuivike, kun se on vaan ollut... Pöly oli jotain ihan älytöntä. Kärräsin muhaa pihattolatoon ja pähkäilin mielessäni, että mitähän tästäkin tulee. Ois vaan pitäny kärrätä kaikki pihattoladon kostea kuivike ja tallin kuiva kuivike mäkeen, eikä yrittää pihistellä. Mutta kun pihi, pihi, pihi... Sittenpä pälkähti päähän, että sekoittelempa nämä kaksi tässä keskenään.. Sekoittelin ja sekoittelin ja loppujen lopuksi olin erittäin tyytyväinen hevosten kesäpihaton kuivikkeen koostumukseen.

Jossain joku pyörittelee päätään tälle säästäväisyyspuuskalle. Mutta köyhän on pakko yrittää... ;)
Voin muuten sanoa, että kun talven aikana ei ole karsinoita siivoillut ja pihattolatoakin vain kerran viikkoon, jos silloinkaan (kaikki kunnia siisteille pojille), niin tuntuu! Ja rakkokin tuli käteen.

Tämän jälkeen kaivoin esille vasaran ja kävin pientä fiksailua suorittamassa ladolle. Siinä samalla tuli sitten käveleskeltyä ympäriinsä ja keräiltyä roskia. Kävin yhden satsin roskaa viemässä sisälle ja käveleskelin tuolla tallin laidalla. Se on joskus muinoin ollut joku ihmeen roskan piilotuspaikka. Jos en ymmärrä roskien heittelyä teiden varsille, niin en ymmärrä tätä ennen vanhaan harrastettua roskien piilotusta maahan. Poissa silmistä, poissa mielestä? Mutta näin routivalla korkeudella ne nousee sieltä ennemmin tai myöhemmin pintaan. Ja niitä saa sitten keräillä ja ihmetellä. Tällä kertaa suurimman ihmetyksen aiheutti lasinen olutpullo. Päälisinpuolin ehjä, korkki kiinni. Mutta vain liru pohjalla. Mielenkiintoinen. Alkoi epäilyttää, että onkohan hevosilla alkoholiongelma.

Tämän pullon lisäksi keräilin about 50 naulaa, peltipurkin palasia, kruunukorkkeja, muovinpalasia, löysinpä jopa palan patjaa... Erikoista.

En sitten käynyt katsomassa poikia. Alkaa tuntua sen verran ikävää, että en ois raskinu niitä enää jättää, vaan oisin napannut ne mukaan. Jospa tämän viikon tässä sinnittelis. Jos poijjaat tulis ens viikonloppuna kotiin.
Ens lauantaina olen kyllä sidottuna pay &ride kisoihin, että jospa sitten sunnuntaina.

15,5 vuoden rutiinit

Kohta viikon verran hevosetonta elämää takana. Ensimmäisenä aamuna olin takki päällä eteisessä menossa antamaan aamuheiniä, sen jälkeen on ollu vain tunne siitä, että pitäis mennä. Tiukassa ne on, melkein 15,5 vuoden aikana kehittyneet rutiinit.
Tuntuu hassulta. Toisaalta kivaa, toisaalta aika tyhjää.
Olen ollut aika väsynyt, että sinällään on ollut tosi kiva lomailla hetki. Toisaalta taas se, kun illalla lähdet käymään antamassa raskaan päivän jälkeen heinät hevosille. Rapsuttelet hetken ja kuuntelet sitä heinien rouskuttamista on tosi rentouttavaa.

En ole käynyt heppoja katsomassa nyt viikolla. Illat menee niin vauhdilla. Jospa tässä viikonloppuna kävis katsomassa miten ne poijjaat siellä pärjäilee. Tosin en ole ihan varma. Saattaa olla, että jos sinne menen, niin nappaan poijjaat matkaan. Pittää hieman harkita asiaa. Joka tapauksessa, viikon-kaksi ovat vain poissa, että se nyt menee vaikka kaikkien puolelta lomaillessa.

Nämä kesäkuun kelit eivät ole aikanaa alkaneet kovin lupaavasti. Karvalakki ja toppahaalari kuulostaisivat ihan hyviltä...

Pihattolatoa aloin viikko sitten siivoilla ja sit ku hepat lähti, niin se vähän jäi.. Pitäis aktivoitua ja käydä siivoilemassa loppuun, että sitten kun herrat palailevat, niin on puhdasta. Aitauksessakin ehkä aavistuksen vihertävää sävyä on havaittavissa, että ehkä siellä korsi tai kaksi on sitten syömistäkin kun herrat palailevat.

Tyhjän aitauksen syndrooma

No siis olenhan mie sitä puhunu ja uhkaillu. Että laitan hevoset pois ja alan harrastaan pitsinnypläystä. Siinä se nyt on, tyhjää täynnä oleva aitaus.

No ei tarvi säikähtää, en myyny niitä pois, enkä tehny makkaraa. Pojat vaan lähtivät "kesä"töihin. Menivät seuraneideiksi ja niittokoneiksi.

C: Terhi

Eilen kävin Lennartin kanssa ratsastelemassa tuolla ja katsomassa reitin, että mistä mennään ja tänään kaverin kanssa taluteltiin molemmat pojat sitten sinne. Vähän jänskätti Erkin puolesta, reitillä oli kuitenkin pyörätietä, alikulkutunneli ja pari sillan ylitystä. Mutta mitä sitä. Erkki kävellä porskutti menemään pikkukorvat pystyssä. Parissa kohdassa otti sivuaskeleen ja alikulkutunnelissa Lenni sai mennä edeltä. Siinäpä se.

Erkin kanssa menossa kesälaidunta kohti. Ei tuosta sateesta ja kylmästä oikein saanut kesälaidun fiilistä.

Pihanurtsiakin käytiin jo maistamassa helatorstaina ja tiiättehän sen tunteen, ku maistaa jotan hyvää sen ensimmäisen suupalan. Se näyttää tältä.

Löysin aarteen

Varovasti puuta koputtaen totean, että Lennillä on olleet jalat ehjät ja ollaan päästy oikeasti ratsastelemaan. Ja mikä vielä parempaa, niin lähimaasto alkaa olla sen verran sula, että sinnekkin pääsee.

Tuolla pikkusen kauempana sitten jo sulat tiet ja aurinkoa ja latailtiin sitten akkuja.

Minua kyseltiin Lennin kanssa mätsäreihin, mutta tuo peffa näyttää tuommoselta, niin eipä tuon kanssa viitti lähteä.

Tänään maastoillessa löydettiin aarre. Talvella kadonnut putsi lepäili tuolla moottoritien huoltotiellä. Ehjänä ja vain hengaili ja odotteli löytämistä. Ihan muutamaa viikkoa aiemmin ehdin tuollaiset toiset investoida, mutta nooh, kiva kun löytyi, niin on nyt sitten kaksi paria.

Kotia kun tultiin, niin Lenni totesi ruohon olevan oikeasti vihdeämpää aidan toisella puolella ja karkasi multa tallista ennen kuin ehdin varusteet riisua. Noh näin someyhteiskunnan aikaan, nappasin tietysti ensin kuvan ja sitten kävin vain riisumassa satulan pois, jos herralle iskee vastustamaton piehtarointitarve.

Pettymyksiä

Lennin kanssa ollaan käyty maastoilemassa, tosin pääasiassa vain käynnissä, koska herra hopolla on jatkuvasti jossain jalassa haava. Tänä viikonloppuna päästiin vihdoin ja viimein pitkästä ajoin ehjin jaloin liikkeelle ja mentiin vähän reippaamminkin. Ja päästiin myös vihdoin ja viimein tuohon lähimaastoon. Lumimassa alkaa vihdoin antaa periksi, vaikka vissiin joka päivä tässä kuussa on sadellut lisää lunta.

Käytiin hyödyntämässä tilannetta ja käytiin heti laukkapätkä tuossa meidän kiihdytyskaistalla. Ja käytiin tölttäilemässä vähän enemmän.
-------

Erkin kanssa meillä on kriisi. Kaikki sai alkunsa yhtenä päivänä, kun olin lähdössä ratsastamaan Lennillä. Totesin, että jahas, takajalassa on ihan järkyttävä kraateri.

Siihen samaan pettymykseen purkautui myös jo pidempään itänyt stressi ja harjailin Erkkiä puolisen tuntia itkeskellen. Talvikarvaa irtosi vaikka ja kuinka ja selvittelin myös Erkin häntää ja itkeskelin vähän lisää, että miksi sillä pitää olla häntää ihan älytön määrä ja harja on pelkkää töpöä. Koska kyllähän se kun aletaan märiseen, niin pitää märistä sitten kunnolla ja joka ikisestä ihan pikkusestakin asiasta... (on ollu joo aika älytön stressi...)

Erkki oli koko ajan ihan rennosti ja normaali oma itsensä. Laittelin varusteet päälle ja ajattelin, että käympä nyt kuitenkin Erkin selässä istuskelemassa, kun en Lenniä päässyt ratsastamaan. Kaikki meni ihan normaalisti ja hyvin siihen asti, että oltiin tulossa takaisin päin kotia ja sitten ihan yhtäkkiä Erkki sai slaagin. Tilanne alko olla siinä mallissa, että kohta tulee joko pukkia, pystyynhyppäämistä tai pakorefleksi ja siinä vaiheessa totesin, että nyt käytän hätäpoistumistietä ennen kuin sattuu pahempaa ja tiputtauduin selästä. No ei ihan priimasti onnistunut ja vähän täräytin itteäni, kun tipahdin kyljelleni kinokseen. Ja Erkki oli ihan järkyttynyt tilanteesta. Seuraavalle päivälle kysyin kaverin taluttamaan Erkkiä ja könysin kylkikipuisena selkään. Edettiin n. 10 metriä, askel kerrallaan ja Erkki oli koko ajan sen tuntuinen, että kohta räjähtää... Sen jälkeen en ole Erkin kanssa tehnyt toistaiseksi mitään. Nieleskelen pettymystäni, että oli todennäköisesti minun vika, että oman tunnekuohuni jälkeen kipusin herkän hevosen selkään. Vaikka se oli koko ajan erittäin rauhallinen ja rento, mutta oli ehkä silti liikaa vaadittu Erkiltä. Ja ennen kaikkea nieleskelen pettymystäni siitä, että yli puolentoista vuoden työ valui hukkaan muutamassa sekunnissa. Okei, ei se varmaan ihan kokonaan ole mennyttä, mutta tein virheen ja joudun palaamaan alkuun. Ja en tällä hetkellä ole ihan varma, että jaksanko aloittaa alusta. Erkin kanssa ei ole takeita, että siitä tulee "ikinä mitään" tai siis, että pystyykö se olemaan harrasteratsuna. Mietin jopa ihan kokonaan luovuttamista. Pohdiskelin vaihtoehtoa, että jos laittais Erkin pois ja laittaisi tilalle issikkavarsan kasvamaan. Varsan koulutuksessa lähdetään kuitenkin niin eri lähtökohdista, kuin tällaisen aikuisen kanssa. En tiedä, en kertakaikkiaan tiedä. Mutta en myöskään juuri tähän hetkeen ja stressiin tee päätöksiäkään. Erkki on saanut olla ja ei ole siitä kärsinyt. Tänään kävin Erkkiä harjailemassa ja onhan siellä se utelias ja ystävällinen heppa, joka maastakäsin toimii kuin unelma ja rentona seisoi irti vierellä harjattavana.
-------

Kävin investoimassa Lusern:ia. Siis hakattua sinimailasta, proteiini ja kuiturehua Lennartille.

Ajatuksella, että ei nyt päästetä laihtumaan ihan kokonaan ja lihasmassaa sais kasvatella ja siihenhän tota proteiinia tarvii. Sitä olen syötellyt jo iloisesti useamman viikon ajan ja ollut kauhean tyytyväinen, kun siihen saa upotettua kaikkea mahollista, mitä Lennartti ei paljaaltaan meinaa syödä. Menee kivennäiset yms. kivasti. Vähän meinasi takkuilla tuonkin syönti, mutta sitten otin Lennin sisälle syömään (Erkki ei ole ahnehtimassa Lennin sapuskaa) ja laitoin vähän vettä sekaan, että on kosteampaa ja sit uppoaa.
Nyt sitten tajusin lukaista sen pienen präntin sieltä paketin kyljestä; Sisältää melassia!
Noh, mutta vaikuttaisi, että ei ole reaktiota sille. Ihme kyllä! Hankaaminen on ehkä jopa vähän vähentynyt tuon syömisen aikana. Pidetään peukkuja, että tämä auttais.

Vaihteleva kevät

Eka tuli vettä, sitten tuli pakkasta, sitten tuli räntää, sitten auringonpaiste, lumimyrsky, auringonpaiste, lumimyräkkä ja ja ja...
Siis erittäin vaihteleva keli. Ja vaihtelua voi olla ihan 5min sisällä... Mielenkiintoinen kevät..
Erkkiä kävin tuossa yks päivä ratsastamassa ja heti seuraavana päivänä oli semmonen vesisade, että olin ihan varma, että reissut kengättömän kanssa saa unohtaa siihen, mutta sitten tuli vielä vähän lunta ja ollaan Erkin kanssa päästy käymään jota ihan pientä reissua aina muutaman kerran edestakaisin. Erkki on menny hienosti. Lumien sulamista odotellaan, että päästän vähän kauemmaskin.
Mätsäri-innostuksessa olen kumpaakin omaa hevosta juoksuttanut. Lennin kanssa sujui kivasti, kun laiskimuksen sai liikkeelle. Erkin mielestä oli tyhmää. Meni kyllä tosi hyvin, mutta sitten kääntyi katsomaan jalustinta (tekee joka ratsastuksesta. Katsoo olenko selässä.) Ei ollut ihminen selässä. Sitten se käänsi päänsä minun puoleen, tönäisi ja käänsi taas pään jalustimeen. "Hölmö ihminen, mee nyt selkään siitä!"

-------

Lennin kanssa ollaan käyty maastoilemassa lähinnä käynnissä. Viime viikonloppuna käytiin käppäilemässä ja ottamassa rennosti. Oma selkä vähän jumittaa oikealta puolen, niin Lenni ei oikein meinannut käsittää ratsastajan hassua istuntaa kovemmassa vauhdissa. Ja plussaa käyntimaastoilussa, että Lennin liike riipii vähän auki tuota selkää.
Seuraavalla reissulle laitoin Lennin selkään Di-flexin pitkästä aikaa, joskin kirosin idean heti selkään noustessa. Ai niin tuo selkä.. tästä ei tuu hyvä reissu. Yllätykseksi selkä ei kuitenkaan moittinut tuota satulaa ja fiilis oli aika hyvä. Lenni oli ihan lötkö kotoa poispäin mennessä, sitä sai välillä komentaa eteenpäin. Mutta takaisin päin tullessa sitten löytyikin vauhtia. Ja sittenpä tultiinki kaikki mahdolliset askellajit. Ja se töltti! Vau! Eikä se letkeän rento laukkaan pahalta tuntunu... Kyllä se osaa liikkua, kuhan vain viittii ja jaksaa.
Siinä tölttäillessä muistuttaakin taas itseäni, että muistahan loimittaa lennarttia. Hikisenä ieluummin liikaa kuin liian vähän. Sen nimittäin huomaa heti liikkeissä. Edellisen ratsastuksen jälkeen en loimittanut, kun katoin, että vain vähän hikinen. Seuraavana päivänä sitten loimitin ja kyllä sen vain huomaa hevosessa.

Kyllä se kevät meilläki etenee. Vaikkakin hitaasti..

Vain viittäkymppiä tällä tiellä... :D

---------

Reilu vuosi sitten otetut mitat hevosista. Erkki 420kg, nyt 340kg.

Lenni reilu vuosi sitten 380kg, nyt 320kg.

Molemmat poijjaat on hoikistuneet. Aika hyvässä kunnossa tällä hetkellä, mutta pitänee silti kiinnittää vähän huomiota ruokintaan, että eivät oikein pääse laihtumaan.

Kyllähän tuota karvaakin lähtee, että jos aiempi mitta on otettu talvikarvassa ja nyt ollaan jossain puolessa välissä karvanvaihtoa, niin vaikuttaahan tuo.

Kevät ja karvanlähtö

Se on kuulkaa kevät. Sen tietää viimeistään siitä kun kaikki vaatteet on täynnä hevosen karvaa. Ja jos joku on luullut, että jostain suokkiputesta lähtee paljon karvaa, niin ehei... Issikka on siinäkin asissa ihan omaa luokkaansa. Karvaa on heti reilusti ja sitten kun sitä aletaan irrottaan, niin sitä lähtee heti kerralla ja paljon.

Yhtenä iltana tein jo sellaisen ennakointirapsuttelun joka oli paha virhe. Talvitakki suorastaan imaisi kaikki liikenevät irtokarvat itseensä ja siitä ne kulkeutuvat sisälle ja joka ikiseen vaatekappaleeseen mitä ajatella saattaa.

Viime viikonloppuna paremmalla takkivalinnalla toiveikkaana, että saan jostain ruovittua esille jonkinlaisen hevoseläimen, että pääsen ratsastamaan. Otin vielä lapsityövoiman avuksi.

Ja sitähän riittää.. Ja riittää ja riittää.... Ja siinä oli vasta yksi hevonen...
------

Kaviotki on taas pistetty kuntoon. Kauniita siivuja kengittäjä leikkeli kavioista ja tilsakumitkin jätettiin Lenniltä pois. Joskin kyllä mietin sitä, että nyt saattaisi olla se aika, että ne ois aika olennaisetkin, mutta päätin, että mennään sitten vaikka vähän lujempaa. :D
------

Ratsastelut on olleet lähinnä köpöttelyä, reitit on vähän sitä ja tätä. Odotan kovasti, että tuossa meidän lähimaastossa hanki hieman tipahtaa, että päästään sinne. Viime viikonloppuna oli vielä sen verran upottavaa hankea, että siellä ois jalat olleet aika vaarassa. Erkin kanssa en ole käynyt nyt ollenkaan. Sen verran liukasta ja kengätön hevonen.
-------

Erkille hommasin kuitenkin tuossa 40cm kouluvyön satulaan. Erkillä on ollut 50cm vyö ja sen on saanut kiriä viimeisiin reikiin ja vielä jää löysäksi. Siispä heti kun bongasin edullisen lyhyen vyön, niin ostin pois. Nyt saan sitten Lennille käyttöön sen Erkillä olleen 50cm vyön, kun Lennin 55cm vyö alkaa olla turhan pitkä...

Ja tästä kaikesta huolestuneena, että mites nää nyt on tälleen päässy laihtumaan. Ovat olleet sinällään aika tuhteja, että laihtuminen ei pahasta ja ovat nyt aikalailla just sopivassa kunnossa. Mutta että eivät tästä pääse enää enempää laihtumaan...
Lennille aloitin maitohappobakteerikuurin. Hankailee vähän peffaa taas enemmän, niin jos siitä olisi apua. (näillä näkymin ei mitään..) Samalla lisäsin vähän kivennäismäärää (yrttejähän se syö) ja pikkasen valkosipua ja leipäviipaleen kyytitsemään tämän kaiken. Se leipäviipale nyt hieman riskitekijä hommassa. Muita aineksia pitäisi kestää syödä. Kauraa alan lisäilemään pientä määrää ruokintaan tässä jossain vaiheessa. Sitä pitäisi kestää.
Erkki on saanu kivennäisen lisäksi vähän leipää. Syöttelen noita leipävarastoja vähän vähemmäksi ja sitten myös Erkille kauraa vähän lisäksi.

Mutta nyt sitten tuon Lennin kohalla epäilyttää, että oisko sitten heinässä jotain, joka kutittaa. Trakikoomisena vitsailuna olen tässä heittänyt, että ompa kiva, että on heinälle allerginen hevonen...
Mutta mitempä hevoselta voi jättää heinän pois, että näkisi onko ongelma siinä?
Mielessä pilkahti myös ajatus reaktiosta auringonvaloon, mutta toisaalta kun vain se peffa kutiaa. En tiiä. Mysteeritapaus. Hevonen on kuitenkin pirteä, että ei sitä näytä tämä häiritsevän.

Mutta jos tänään painomittanauhan kanssa hevosten kimppuun ja katsois, että mitä se näyttää.
-------

Lupauduin jostain ihmeen syystä esittämään kaverin hevosen mätsäreissä. Ehkä se, että en omien hevosten kanssa ole lähdössä. Lennillä on sen verran peffasta karvoja hangattuna, että en sitä halua esittää. Ja Erkin kanssa ei olla käyty missään, niin en tiedä kestääkö Erkin pää tuollaista tapahtumaa. Otetaan Erkin kanssa tähän testi sitten jossain rauhallisemmassa paikassa.

Mutta siis eilen kävin testailemassa, että miten Baldur 4v toimii. Ja Baldur toimii. Poseeraus on hallussa. Joskin korvat ja ilme pitää saada vähän pirteämmäksi, mutta eiköhän se siellä vieraassa paikassa sitten onnistu paremmin.

Ja juoksukin sujuu aika kivasti. Siis hevosella, ei esittäjällä...

Mutta ei siinä mitään. Ruhtinaalliset kaksi viikkoa aikaa treenata juoksemista.... :´D

Kaikkea sitä voi maastoreissuilla tullakki vastaan

Lennartin haava parani nopeasti. Ei ongelmia. Sit sulla on lomaa ja sit ehit käyä yhen maastoreissun kauniiissa kevätauringossa ja sit seuraavana päivänä:

Hyvin raskas huokaus.. Uusi haava. Perhanan kohelo! Haava oli tällä kertaa vähän isompi, mutta onneksi ihan siisti. Toivotaan pikaista paranemista.

Kun Lennartista ei ollut mulle maastokaveriksi, niin jälleen sitten Erkin vuoro näyttää kykynsä. Ja Erkkihän meni ihan kivasti. Harjoiteltiin muutamia käännöksiä ja pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä. Meillä alkaa Erkin kanssa mennä tuo harjoittelualue aika rajalliseksi. Lunta alkaa olemaan sen verran paljon ja upottaa, että ei tuohon lähimaastoon päästä kovin pitkälle. Tai siis kyllähän se heppa porskuttais menemään niin kauan, kun jalat yltää maahan, mutta kun en viitsi Erkkiä rasittaa liikaa. Ratsastaja selässä on Erkille kuitenkin vielä niin uusi juttu.
-----

Sitempä taas vierähti viikko. Oltiin sovittu kavereiden kanssa maastoreissu. Epäilin meiän mukaanlähtöä viimeiseen asti, kun oli tuo Lennin jalan loukkaaminen. Jalka vaikutti jo ihan hyvältä, mutta lähin käymään vielä yhteistä maastoa edeltävänä päivänä lenkin Lennin kanssa. Vähän testaamassa, että reagoiko liikutukseen.

Jalka oli reissun jälkeen hyvä. Mieli ei. Tuolta tieltä lähtee näin talvisaikaan tuommonen ravureiden ajopätkä. Olen käyny muutamia kertoja siellä Lennin kanssa ratsastelemassakin, mutta nyt en ollut siellä vaan ihan vain tiellä ohi menossa. Sieltä tuli kaksi miestä hevosen kanssa ja Lenni on tuommonen tuijottelija, niin senhän piti pysähtyä kattomaan, että mikä sieltä metsän takaa oikein paikalle porhaltaa. Miesten reaktio "vastaan"tulevaan hevoseen oli huutaa, että "mihin oot menossa", näytin, että tonne päin ja seuraava kommentti oli, että "no mee sit pois sen kanssa, tämä on opetettava varsa". Mieli teki sanoa, että mulla on ihan yhtä suuri oikeus olla juuri siinä missä olen, kuin heillläkin ja jos varsa ei ole vielä koulutuksen siinä vaiheessa, että kestää häiriötekijöitä, niin miksi ihmeessä hakeutuvat semmoseen paikkaan, missä voi tulla niitä häiriötekijöitä vastaan. Ja eikö se sille varsalle ole eduksi tottua kaikkeen maholliseen. En jaksanu. Olin niin pettynyt jälleen ihmisiin, että olin ihan hiljaa ja lähin pois.

Samalla aloin jälleen pohdiskella sitä, että kun tuon raviradan ja raviyhteisön kanssa ollaan mietitty yhteistyössä, että miten saadaan raviradan käyttöastetta kasvatettua. Tehdä siitä enemmän sellaista hevosharrastusyhteisöä, eikä vain raviyhteisöä. Yhteisiä projekteja ja muuta toimintaa ollaan suunniteltu ja viritelty. Osa raviyhteisöstä on ollut todella avoimia ja haluavat tosiaan panosta tähän. Ja ymmärtävät myös sen, että pelkkä ravitoiminta ei pidä ravirataa pystyssä ja siksi yhteistyö tekee erittäin hyvää raviradan toiminnalle. Ja sitten siellä on edelleen juuri tällaisia ihmisiä. Viime vuonna maksoin raviradan käyttömaksun, vaikkakin se aika korkea oli. Tänä vuonna ja juurikin tällaisten ihmisen takia taidan käyttömaksun jättää maksamatta. Lähes joka kerta, kun olen käynyt raviradalla hevosen kanssa, niin siellä törmää negatiiviseen ja alentuvaan ajatteluun ratsuista ja ratsuihmisistä. Haluaisin olla mukana muuttamassa niitä käsityksiä, mutta aina ei vain jaksa. Päätavoite tässä harrastuksessa on, että tämä on mukavaa, niin miksi hakeutuisin sellaisiin tilanteisiin ja sellaisten ihmisten seuraan, joista tulee vain paha mieli.

Tästä kokemuksesta johtuen jouduin jättämään Erkin ratsastuksen toiseen päivään. Erkki vain ei vielä kestä ratsastajalta tällaisia tunnetiloja.
-------

Seuraavana päivänä oli kuitenkin sitten vuorossa yhteinen maastoreissu ja ihan erinlaista ilmapiiriä. Suojia en Lennille saanu jalkaan, joten ilmoitin, että sitten rauhallisesti kiitos. (Mikä oli muutenki aika hyvä. Nuo kaverit on vähän hurjapäitä tuon vauhdin kanssa.... :D )

Tavarat kasaan ja hevonen koppiin ja menoksi.

Matkalla keskusteltiin kaverin kanssa juurikin näistä asioista, että joskus harrastuksessa voi olla selkeitäkin tavoitteita, mutta välillä on vain sellaisia hetkiä, että harrastamisen täytyy olla vain kivaa.
Harrastus on voimavara, jolla jaksaa muuta elämää. Ja siitä päädyttiin pohdiskelemaan sitä, että mikä on hevosen koulutuksessa ja kehittämisessä fiksua. Esimerkiksi Lennin kohdalla pohdiskelen paljonkin sitä, että kun se on olemassa muodoltaan aika matala. Sitä todennäköisesti saisi ratsastamalla, lihaksia kehittämällä ja työstämällä korkeampaan muotoon, joka taas osaltaan parantaisi esimerkiksi tölttiä. Mutta onko se oikeastaan sitten juuri tämän hevosen luontaisen rakenteen kannalta järkevää työstää sitä ihan erinlaiseen asentoon. Siis toki täytyy työstää kantamaan taakkaa, mutta onko järkevää työstää matalaa hevosta siinä sen luontaisessa muodossa vai pyrkiä korkeampaan muotoon. Ja tässä tullaan myös siihen asiaan, että Lenniä pystyy työstämään siinä matalammassa muodossa "neuraalisti", mutta se korkeamman muodon treenaaminen aiheuttaa "negatiivista" tuntemusta, molemmille. Olen nyt toistaiseksi päätynyt siihen, että me treenataan pääasiassa siinä matalammassa muodossa, koska ainakin tällä hetkellä ollaan siinä vaiheessa, että ratsastuksen pitää olla kivaa. Toki käytän hyödyksi ne tilanteet, joissa Lenni on virtavampi ja silloin luontaisesti nousee korkeampaan muotoon ja silloin tilanne ei aiheuta meille negatiivisuutta.

Mutta siis sitten näistä keskusteluista siihen maastoiluun. Ratsasteltiin porukalla latukahvilalle kahveille. Tämä oli harrastuksen kohokohtia. Oli kivaa! Tämmöset reissut antaa voimia ja energiaa.

Takaisin tultiin väsyneen Lennartin kanssa. Erkin ilme kertoo Erkin mielipiteen siitä, että Erkki oli jätetty puoleksi päiväksi yksin.

Erkki käveli Lennin viereen, mojautti kevyesti takakaviolla Lenniä.

Ja sit tuli hyvä mieli. Moitteet oli annettu.

------

Eilen lähettiin Lennin kanssa tuonne maastoilemaan. Uhmasin mielipahaani ja lähdin samalle reitille, missä tuli viimeksi ne huutavat äijät.
Viikon lumisade oli tehnyt tehtävänsä ja ajoreitti oli tukossa. Ja mietin jo, että no onneksi. Jos tällä kertaa säästyttäisiin semmoselta tapaamiselta.

Vähän matkaa edettiin ja tien laidassa oli auto. Jossa oli ikkunat hyvin huurussa ja mitä ilmeisimmin sisällä olevalla pariskunnalla jotain tosi tähellistä tekemistä... Kröhöm! Yritin hoputtaa yliuteliaan-Lennin reippaasti ohi ja koitin katella toiseen suuntaan. Toivottavasti en oikein häirinnyt.. :D

Lennin kanssa käytiin aika pitkä lenkki ja pyrin viivyttelemään takaisin tuloa. Hommat oli ilmeisesti hoidossa ja auto oli lähtenyt siinä vaiheessa, kun sitten meidän oli Lennin kanssa pakko palata.

Kaikkea sitä saattaa tuolla vastaan tulla... Tähän en ollut ihan valmistautunut, mutta kieltämättä pieni hymynkare oli tämän reissun jälkeen..

Kävin vielä Erkin kanssa pientä mutkaa tuossa. Pyöräkoneella tehtiin tuohon tuomonen pieni pätkä, missä voidaan Erkin kanssa sahata edes takaisin, kun ei muualle päästä.

Erkki ottaa nämä poseeraushommat aina tosissaan. Vaikka nyt ryhdikäs on muutenkin, niin kamera tai puhelin kun ilmestyy esille, niin ryhti nousee aina kymmenen senttiä. Ja korvat on yleensä aina hörössä. Vielä kun päästäis kesäkarvaan, niin johan on komea poika!

Treenattiin käännöksiä, pysähdyksiä, liikkeellelähtöjä, peruutuksia ja kaikkea mitä nyt ois kauhean kiva, että ratsu osaa... Lumiläjät oli vähän uusia ja niiden takaa tietty voi hyökätä joku lumihirviö tai vastaavaa. Vähän piti hätkähdellä ja mietiskellä niitä.
Erkki on kyllä aina niin positiivinen. On aina lähdössä mukaan ja pienen treenin jälkeen on niin kovin tyytyväinen itseensä. Toki töitten jälkeen tuleva leipäpalkkakin on varmasti ihan tervetullut.

Molemmat poijjaat ovat sen verran hoikkuneet, että Lennillä vyötä saa kiriä reiän verran pidemmälle molemmilta puolilta ja kohta näyttää, että saa vieläkin kiriä. Erkillä ei meinaa enää vyö "riittää". Viimeisiin reikiin saa kiskoa ja kiristysvaraa ei enää ole. Pitää tosissaan alkaa metsästämään lyhyempää vyötä. Ite vain on sen verran nirso, että 40-45cm sympatex tai nahkaisia vöitä ei ihan joka oksalta löydy. Ja kohtuu hintainenkin pitäisi olla..