Pyöräilemässä

Tyttö oppi kesäloman aikana pyöräilemään ilman apurattaita ja sittenhän sitä taitoa on kovin innostuneesti treenattu. Aluksi mentiin siten, että juoksin perässä (puuh) vähän turvaamassa menoa ja auttamassa liikkeelle lähdöissä ja pysähdyksissä. Sitten kun ne alkoi sujua paremmin, niin pysty ite lähtemään pyörällä mukaan. Viime viikollakin käytiin yhtenä iltana tällä meiningillä reissu. Otin toisen koiran mukaan vähän lenkkeilemään ja myönnän suoraan, että kiristi pipossa se reissu. Koira käyttäytyi ihan kiitettävästi, mutta tyttö pysähteli vähän väliä. Mentiin tuolla metsätiellä ja sieltä löytyi marjoja tienvarsilta. Ja voin kertoa, että tuon 5v:n tempperamentti ei todellakaan kestä sitä, että oisin pyöräillyt hidasta vauhtia eteenpäin, vaan se pitää PYSÄHTYÄ joka ikinen kerta, kun neiti PYSÄHTYY. Ja kun niitä pysähdyksiä on noin 10 metrin välein ja matkaa kertyi kuitenkin lähemmäs 2km... Ja kun koira juoksee pyörän vierellä suoraan kun pyörä liikkuu, vaikka se liikkuisi todella hitaasti. Mutta kun pysähdyt, niin koira sinkoaa käärimään hihnan pyöränrenkaisiin tai tassuihinsa.

Eilen illalla mietiskelin tuossa, että jospas lähtisin ratsastamaan. Tyttö sitten juuri silloin sai päähänsä, että hän haluaa pyöräilemään. Ja minähän vastasin heti, että "joo, äiti lähtee Lennin kanssa käyttämään sinua pyöräilemässä". Se (ihme ja kumma) kävi.

Laittelin sitten Lennin pikaisesti kuntoon tuollaista käyntimaastoilua varten. Lenni katseli, että jahas, tämmönen reissu tällä kertaa, kun tyttö lähti pyörällä mukaan.
Lenni oli aivan loistava. Odotti, että tyttö pääsee liikkeelle ennen kuin lähti liikkeelle, pysähtyi joka kerta, kun tyttö pysähtyi (ja mikäs siellä hevosen selässä istuskellessa oli ootella), kesti tytön kilikellon ja torven soittelut (toinen tarkotti pysähdystä, toinen liikkeellelähtöä, kukaan ei vaan muistanut, että kumpi kumpaa ja niitä soiteltiin sitten viimisen päälle joka välissä), kiihdytti vauhtia silloin kun tyttö meinas mennä liian kauas ja meni melkein koottua käyntiä silloin kun piti mennä hitaasti.

Siinä taas ootellaan, että pikkuneiti saa marjat kerättyä.

Sitten tuli auto vastaan ja vaikka kuinka sovittiin, että tyär tulee pyörän kanssa oikeaan reunaan, niin eiköhän se lapsi ole sitten siellä just väärässä reunassa. Ratsastin Lennin tytön viereen ja Lenni seisoi siinä suojaamassa tyttöä ohi ajavalta autolta. Tuntui jo siltä, että minä olin siellä matkassa ihan turhaan, nämä ois melkeimpä pärjänneet kahestaanki.

Tämä oli Lennin mielestä varmaan tosi bueno lenkki. Rauhallista käppäilyä, paljon pydähdyksiä, ei turhan tiukkoja vaatimuksia ja vielä varsin lyhyenläntä reissu.

Mutta on se ihan uskomaton hevonen tuo Lenni <3. Vaikka tietää, että Lenni on tosi hyväluonteinen, niin tuon tyären kanssa se on jotenki erityisen rauhallinen ja varovainen, ihan uskomaton hevonen. Vaikka reissu oli kiva, niin saas nähä tarviiko lähteä toista kertaa. :D

Heinäverkko ja suitsitesti

Se on hiljaisuus. Kun Lennartti lomailee, niin on hiljaista. Nyt tosin ajattelin, että kun Lenni on kaksi viikkoa saanut hengähtää, niin eiköhän me taas aleta hommiin. Lenni alkaa jo taas tulemaan aitaukseeen mennessä ihan erinlaisella ilmeellä luo ja on lähdössä mukaan, että eikohän lomailu ole tehnyt sen, mitä on pitänytkin.
Tosin tietysti tälle päivälle on luvattu ihan kamalaa vesisadetta...

Talven heinät tuli pihaan ja ensimmäistä paalia on maisteltu. Hyvää näyttää olevan. Kokeeksi laitoin heinät kertaalleen heinäverkkoon, ajatuksena, että kun huonona ihmisenä joudun kulkemaan töissä päivisin ja kukaan ei ole hevosia paapomassa ja antamassa heinää, niin heinät kestäis vähän pidempään päivällä. Tätä ajatusta ole pyöritellyt jo tovin ja ostanut valmiiksi pari tottakai pinkkiä heinäverkkoa. Näissä on muistaakseni n. 4cm reiät. Eli vähän sitä slow feed meininkiä.
Erkki katseli silmät leipälautasina, että mitä ihmettä! Mikä toi on? Se syö mut? Varovasti Erkki käveli heinäverkon luo, tökkäsi sitä turvalla ja pussi pyörähti kauemmas ja takaisin. Sitten Erkki otti semmosen koko suun kokoisen haukkauksen verkosta ja ei hän siitä mitään saanut irti. Sitten semmosta nypertämistä turvalla ja hahaa! Sieltä saa heinää! Erkki niin tykkää tuosta heinäverkosta. Pikkukorvat pystyssä se tulee oottamaan, että saan heinäverkon solmittua.

Sittenpä olenkin laittanut aina osan heinistä heinäverkkoon. Lenni ei niin perusta, syö kyllä verkosta, mutta ei niin perusta, niin osan heinistä annan irtona, että Lenni saa niitä syöpötellä ja Erkille sitten verkko, että saa touhuta. Erkin ympärysmitallekaan ei tee ollenkaan pahaa vähän touhuilla.
-------

Sain tämmösen testi-idean. Kaverilla oli myynnissä suitset ja ne kävin ostamassa pois. Eniten näissä tietysti puhutteli tuo vaaleanpunatimanttinen otsapanta, mutta myös tuo muotoiltu niskahihna.

Ja siis testin pointtina oli ostaa suitset, joissa leukaremmi irtoaa molemmilta puolilta. Se otetaan pois ja siirretään poskiremmit niihin taaempiin kiinnikkeisiin. Sitten niiden poskiremmien kiinnikkeisiin laitetaan turparemmi, joka kiinnittyy molemmin puolin ja tadaa! Siinäpäs on issikkatyylin mukaiset suitset muotoillulla niskahihnalla.

Pienenä takaiskuna se, että pony koon suitsien koko ei riitä. Muutenhan nuissa säätövarat on ihan ok, mutta niskahihna ei oo hyvä. Muotoilut ei osu kohilleen. Dääm! Suitset siis palautuvat alkuperäiseen kokoonpanoonsa (mexikolainen turpis jne) ja lähtevät metsästämään uutta kotia. Pitää miettiä, että jäiskö tuo otsapanta kuitenkin meille... Tyttö tykkää ja täytyy myöntää, että puhuttelee kyllä minunkin sisäistä pikku ponityttöä... Vaikka Erkki ei arvosta, kuten kuvista näkyy... Mutta tuo turparemmi jää meille vielä odottelemaan, josko saisin hankittua cob kokoisena samanlaiset/tyyliset suitset.
Ja joo. Anonyymi suitsiaddikti tässä taas hei...

Kutiseva takamus

Eilen käytiin Lennartin kanssa hakemassa viimeiset pohjatreenit tuntia varten. Tehtiin väistöjä ja taivutuksia ja pysähdyksiä. Viilausta. Siitä sitten suunnattiin tuonne moottoritien huoltotielle. Hirveen hyvä paikka. Pitkä soratiesuora, moottoritien ja tuon huoltotien välissä hirviaita. Ja ennen kaikkea, ohi viuhahtelevat autot tuovat jopa Lenniin pikkasen virtaa. Ei paljon, mutta ees pikkasen. Siellä sitten ravailuja ja tölttäilyä. Töltti on edelleen vähän hukkateillä. Meni kuitenkin kelvollisesti pienessä (lunttaa, kun vaan taivuttelee ja väistättää hevosta muistamatta nimityksiä) avotaivutuksessa.

Aukion kautta kotiapäin ja unohdin sitten sujuvasti, että sinne kerääntyy vesisateella kauhea lätäkkö ja nyt kun on satanut kuin viimeistä päivää, niin lätäkkö ei ollut enää vain lätäkkö. Lenni oli ihan varma, että pienet ponit hukkuu sinne, mutta kiltisti kahlasi, kun vakuutin, että siinä on metsätie ja siinä ei taatusti ole niin paljoa vettä, että Lennartti sinne hukkuisi, vaikka pieni hevonen onkin.

Lätäkön jälkeen tuli meidän kiihdytyspätkä ja siinä otettiin laukkaa, joka tosin muutaman askeleen jälkeen hajosi passiksi. Ja sitten rentoa käyntiä kotia.

Aika mukava lenkki. Vähän sateli vettä, mutta ei hirveästi. Totesin, että tuo Wintec on kyllä tosi lämmin satula. Takamusta lämmitti mukavasti ja kun kontrastina vielä sateen kastelemat, hieman kylmät etureidet, niin johan tuntui lämpöiseltä.

--------

Tänään sitten suunnattiin tunnille. Aluksi haettiin pääty-ympyrällä pientä taivutusta kaulaan sisälle ja samalla eteen ja alas. Lennin normaali muoto kaulan osalta on aika matala ja kun se yhdistetään nuoren hevosen honkkelikoipisuuden aiheuttamaan kompasteluun, mitä on ollut, niin en oikeastaan ole sitten hirveästi edes pyytänyt kaulan venytystä alemmas siitä missä se normaalisti on. Mutta olihan siinä selkeästi eroa. Vasemmalle puolelle taivutuksessa Lenni pysyi hyvin taivutettuna, mutta oikealle vain pienempiä hetkiä. Tämän huomaa jo siinäkin, että Lenni kääntää pään usein mulle jalkaan kiinni, mutta tekee sen aina vasemmalle puolelle. Pitäisi tuota Lenni harjaa alkaa letittämään ratsastuksiin, että näkis sen oikeankin puolen kaulasta. Sitten hommaan lisättiin vielä etuosan väistätys ulospäin välillä. Sekin meni aika kivasti.

Sen jälkeen siirryttiin uralle ja haettiin ravissa samaa taivutusta. Noh, se ei sitten mennyt enää niin hyvin. Lenni on kuitenkin ravannut vasta sen n. 5vkoa, niin kulmat ei oikein ravissa vielä suju, vaikka yritin kovasti pyöristää niitä. Töltissä taas ei voi työstää, kun se töltin säilyminen vaatii sitä pientä taivutusta, joka huolehtii sen vasemman takasen mukaan. Krooh! Kyllä ratsastus on vaikeaa. Liikaa liikkuvia osia.

Sitten vielä laitettiin puomeja, jotka piti ylittää ravissa. Noh.. Omg, sanoisin... Kolme puomia, Lenni onnistui vasempaan kierrokseen ylittämään ne kerran kolhimatta. Oikeaan kierrokseen piti hätäavuksi napata yksi puomi vähemmäksi. Lenni ei TODELLAKAAN ole estehevonen... Lopuksi puomeista tehtiin neliö, josta mentiin yli suoraan kumpaankin suuntaan ja sitten vielä Lennin kanssa siten, että mentiin tavallaan "kulman yli". Siinä Lenni jo nosteli jalkoja kohtuullisesti ja tuntui tosi kivalta.

Nyt pitäis sitten malttaa antaa Lennille se luvattu loma.

--------

Murheena meillä, että Lenni rappaa takamustaan. Pihanurmea ovat syöneet koko kesän ja ei ole ollut mitään ongelmia, mutta nyt tovi sitten tein tuohon talon taakse pikkuaidan, jossa ovat päässeet syömään. Ja ilmeisesti tuossa kun siirrytään piha-aidan toiselle puolelle, niin kasvilajisto muuttuu niin radikaalisti, että jokin aiheuttaa kutinaa. Mutta mistäs himskatista minä tiiän, että mikä se on? Tuo on vain tuollainen pieni luonnontilainen niittyläntti, niin siellähän tuo kasvilajisto on vielä kertakaikkisen kiitettävän monipuolinen. Ja ohikulkijoita kyttään suorastaan haukankatseella, että kukaan onneton ei tietämättömyyttään kerkeä mennä syöttämään Lennille semmosia aineita mitä se ei kestä.

Ja ihan vaan semmosena ajatuksena taas tuli mieleen tuossa, kun hevosen ahteria pesin ja rasvailin baby oil:illa, että tää on ehkä semmonen hetki, josta ei kannata ei-hevosihmisille mainita...

Sama fiilis oli myös silloin kun levittelin hästsalvaa noh, tuonne ruunien nivusten ja sukupuolielinten ja tyhjien pussukoiden alueelle. Ei ehkä niitä harrastuksen huippuhetkiä, mutta tehtävä sekin on.

--------

Huomenna alkaa työt ja ajattelin heti aamulla tuhlata minun lompakolle tuntuvan summan ostamalla hevosille talven heinät, että muistaa taas varmasti miksi käy töissä...

Takapakkia ja vesisadetta

Se hetki kun putoat taas villeistä unelmistasi takaisin maanpinnalle. Ah, kuinka se sitten sattuukaan, vaikka kyseessä ei varsinainen fyysinen putominen olekaan.
Väläyttelin jo mielessäni ajatuksia siitä, kuinka me Erkin kanssa köpsötellään pitkin maita ja mantuja tuolla. Ja sitten Erkki hermostuu selkäännousutilanteessa ja sitten pettää ratsastajan pää. Sitten työstetään siinä tilanteessa siihen asti, että Erkki seisoo selkäännousu penkin vieressä rauhallisena ja siirrytään sisätiloihin ottamaan siitä selkäännousu. Tiedät toimineesi juuri oikein tämän hevosen kohdalla ja silti nieleskelet harmitusta.
Sitä miettii, että jos tuo oma pää ei olisi tämmönen, mikä alkaa laittamaan hanttiin. Jos se ei olisi sanonut, että nyt ei voi mennä, niin oltaisiin Erkin kanssa pidemmällä. Tai sitten ei. Silloin olisin saattanut ottaa tarpeettomia riskejä ja mahdollisesti loukannut itseäni tai aiheuttanut hevoselle suurempaa takapakkia.
Mutta silti...

Mikä toimiikaan paremmin tämmöseen harmitukseen, kun hypätä Lennartin selkään ilman satulaa ja napata harjasta kiinni ja lähteä maastoon köpöttelemään. Ja miettiä, että ei siitä nyt ole niin kauaa, kun olen Lennin kanssa kasaillut omaa päätäni ihan samaan malliin ja nyt tässä mennään vähänlaisella varustuksella pitkin maastoja. (oli hackamoresuitset päässä, vaikka siitä harjasta pääasiassa kiinni pitelinkin.)
--------

Viimeisen kesälomaviikkoni olen käyttänyt tiiviisti hortoiluun aina kun siihen on ollut mahdollisuus ja kyllähän tuo tilanne alkaa olla jo ihan ok. Nokkosta voisi olla enemmänkin, Haluaisin ja varmaan syötänkin sitä myös Erkille, niin sitä sais olla reilummasti. Mutta edelleen, ei stressiä. Sitä on myynnissä, jos itsekerätyt ei riitä. Joskin lakkasivat sitä ostoversiota syömästä jossain vaiheessa kevättä... Jos olisi järkevä, niin syöttäisi nyt heti alkuunsa vähän sekoittaen itsekerättyä ja ostettua, mutta blaah.. Bongasin myös Hevos Woima -nokkospelletit, että jos itsekerätyt ei riitä, niin taidan niitä kokeilla.

Ylivuotiset heinät alkavat olla finaalissa. Uusia odotellaan. Heinämies meinaa taas pitää minun hevoset laihiksella ja lupasi vain 3/4 osaa siitä määrästä, jonka haluaisin noille ostaa. Onhan se kiva, että joku pitää meidän hevosten linjoista huolta... Pitäispä joku minunki linjoista... Sama määrä oli viime talveksikin ja ollaan selvitty tosiaan ihan hyvin tähän asti, että ei hätää, ei meillä hevoset joudu nälkää näkemään. Näköjään tuo, että toisen hevosen säkäkorkeudesta tipahti pois 8cm, antaa mahdollisuuden pudottaa neljänneksen pois heinien kokonaiskulutuksesta... Noh, ehkä nämä myös käyttävät sapuskansa pikkasen tehokkaammin...
---------

Huomenna suunnataan Lennartin kanssa jälleen tunnille. Pidetään peukkuja, että tuo luvattu vesisade muuttuu vielä paremmaksi ilmaksi. En nyt auringonpaistetta vaadi, mutta jos ei satais niin kuin saavista kaataen, niin olis aika iso plussa. Sittenpä lupailinkin Lennartille lomaa. Katotaan millainen tunti huomenna on että saako jäädä suoraan lomalle, vai pitääkö vielä maanantaina käydä vähän verryttelemässä.
Kaveri kehui kovasti niitä Rainlegs "suojuksia" pitäisi vissiin kokeilla, vaikka melko sokerista olen ja oikein kovalla sateella tulee aika herkästi skipattua ratsastus...
--------

Ja jos joltakulta on jäänyt vielä huomaamatta, niin syksy on tulossa. Aamulla ei meinaa enää tareta yöpaidassa juoksennella laittamaan hevosia pihalle/toiseen aitaan tai antaa heiniä. Takkia täytyy kaivaa päälle, kun ratsastamaan lähtee. Ja vesisadetta. Sitä riittää!

Se on nähtävästi lähdettävä pelastamaan hevoset tuolta pikkuaidasta takaisin isoon aitaan, että pääsevät latoon sadetta piiloon. Ilmeet on melkolailla nyrpeät..

Kesähortoilua

Maastossa lönkytelty sen minkä ehitty. Ei sen kummempia tapahtumia sillä saralla. Lennin kanssa vain. En ole Erkin kanssa saanut aikaiseksi lähteä, vaikka Erkki kyllä ois mukaan lähdössä joka kerta.

Olen tässä aloittanut tämän tämänkesäisen hortoilukauden. Myöhään taas, kuten aina, mutta aloittanut kuitenkin. Saalista jo jonkin verran. Lisää pitäisi keräillä, jos meinaa talven mennä itsekerätyillä. Sinällään en kyllä asiasta meinaa stressiä ottaa, että jos en kerkeä ja saa kerättyä, niin sitten saavat tyytyä ostettuun tavaraan.

Kuivuri on tehnyt kiltisti töitä ja monta ritilällistä kuivattanut jo. Ja eihän nämä riitä mihinkään. Pitäisi kokeilla nokkosesta keräillä parit kerput. Edelliset kerppukokeilut on vain niin epäonnekkaita, että tämä kuivaaminen tuntuu vain niin paljon varmemmalta. Mutta voishan sitäkin kokeilla.