Löysin itseni eilen kurssilta, joka ei oikeastaan mitenkään liittynyt ratsastukseen ja silti sieltä löytyi niin paljon kaikkea tuttua ja sovellettavaa asiaa. Kävin siis kursseilemassa tuollaisella naisille suunnatussa turvallisuuskoulutuksessa. Aluksi oli teoriaa ja lopuksi tehtiin jonkinverran käytännönharjoituksia.
Teoriassa käytiin läpi mm. pelkoa ja agressiivisuutta, että mitä ne ovat. Molemmat tärkeitä tunteita tiedostaa ja tunnistaa myös tuolla hevosten parissa. Lähinnä tuota pelkoahan olen joutunut omalla kohdalla tutkailemaan ja prosessoimaan enemmänkin.
Painotettiin myös ennakointia. Sitäpä sitä pitäisi pyrkiä myös tuossa hevostellessa tekemään. Punnitsemaan vaihtoehtoja. Mikä on järkevää. Onko minun järkevää tänä iltana lähteä Lennin kanssa tuonne lähimaastoon vai ehkä pyörätielle ratsastamaan. Hmm... Pitääpä miettiä.
Ja miten uhkatilanteista selviää. Kehittämällä toimintamalleja. Jos joku ihminen tarttuu minua kädestä ja lähtee vetämään, miten toimin? Jos hevonen lähtee viemään minua maastossa, miten toimin? Ensimmäisestä ei ole kokemusta, onneksi ja toivottavasti ei tulekaan. Nyt onneksi ja toivottavasti on siihenkin jotain valmista toimintamallintynkää olemassa. Jälkimmäisestä on kokemusta ja täytyy myöntää, että siihen oli toimintamalli aika kelvollisesti hanskassa.
Käytännönharjoitteluissa ihan ensimmäisenä pitäisi aina siirtää painopistettä alemmas. Noh, siihenhän me ratsastaessa pyritään koko ajan. Ja sielläkin se on ensisijaisen tärkeää siinä vaiheessa, kun ollaan siellä hätätilanteessa.
Iskuja torjuttaessa tuli myös mieleen, että tätä olen tehnyt. Ei minua kukaan koskaan ole hakannut, mutta hevosen pieni pääkoppa on välillä tullut kohti ja sitä olen samalla tavalla torjunut ja suojannut omaa päätäni.
Se on jännä, kuinka sitä täytyy käydä kaukana, että näkisi lähelle. Käydä kuuntelemassa toisen sanomana sen, mitä jo olet tehnyt, että tajuat, että samaa voi soveltaa myös muualle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti