Perusasioiden äärelle

Kursseilemassa käyty. Tuttua asiaa paljon ja kertaushan on opintojen äiti.

Todettiin, että mulla on oikeassa ranteessa hyvin sitkeässä istuva mutka. Ranne taittuu sisäänpäin, eikä pysy suorana sitten millään. Ja itseasiassa paikallistin jo aika hyvin tämän ongelman alkuperänkin... Toimistotyö ja hiiren käyttö... Siinäpä se mutka on sen lähes 8 tuntia päivässä, niin hyppääppä sitten hevosen selkään ja sano ranteelle, että se mutka ei siinä enää saa olla.

Jos näin ensiapuna tasottais tätä hiiren käyttöä kummallekkin kädelle ja sitten on varmaan katseltava jotain apuvälinettä töihin. (auts! pikkasen hintavia nuo rullahiiret.. Oisko se sit vaan hiirimattoa kera rannetuen... :P )

Hyvin tietoinen olen ollut, että mulla on ratsastaessa käsien kanssa ongelmaa. Tosin enemmän siellä "levottomat kädet -syndrooman" puolella. Sitä olen paljon pyrkinyt korjaamaankin.

Toiseksi todettiin, että minun jalat on, noh, mikähän ois oikea määritelmä.. Epäsymmetrinenhän ihminen on aina ja sitä epäsymmetriaa voi vain koittaa saada mahdollisimman pieneksi puolten välillä. Mutta oisko se sitten, että minun jalat ovat käytössä epäsymmetrisesti. Oikea jalka asettuu ihan ok, hieman taaempana saisi olla, mutta vasen taas menee liian taakse ja kanta painuu liian alas. Tämä aiheuttaa mulle sitten tunteen, että vasen jalustinhihna on lyhyempi ja vähän aikaa kun ratsastaa, niin vasemman nilkan kipeytymisen.

Testattiin, että pidennettiin jalustinhihnaa siihen rajoille, että onko jo liian pitkä. Eikä se nyt sitten oikeastaan tuonut helpotusta asiaan. Ilman jalustinta jalka asettuu ihan ok asentoon. Että me nyt pyritään ratsastamaan ilman jalustimia ja jalustinten kanssa aktiivisesti pyrkiä korjaamaan jalan asentoa.

Kerettiiin toteamaan sekin, että Lenni kanittaa takapuoltaan vasemmalle ja todennäköisesti sitä sitten olen alitajuntaisesti yrittänyt korjata tuolla taakse hakeutuvalla vasemmalla jalalla. Ja itseasiassa nyt kun miettii, niin viimeksi Riikan kurssilla pyrittiin saamaan Lenni astumaan vasemmalla takasella enemmän alle ja se oli sille tosi hankalaa ja silloinkin kanitti takapuoltaan vasemmalle. Eli sitä samaa ongelmaahan tässä on ollut jo pitempään. Nyt oikaistiin Lenniä tuomalla oikeaa lapaa vasemmalle.
Sinällään jännä, että hevonen on takaa vinossa vasemmalle, mutta oikeaa lapaa en ole havainnoinut, että olisi oikein puskenut sitä oikealle. Toki siinä nyt on aina tuo massiivinen tukka päällä, että eihän sitä ees näe... Alkais ranskanlettejä harjoittelemaan... Mutta oishan tuo pitänyt tuntea.

Miksi sitä pitää aina olla semmonen ääripään vastarannan kiiski. Normaalisti ihmisillä jos on ranteen taipumisen kanssa ongelmaa, niin se on , että ranne taipuu ulos ja mulla se on jus päinvastoin. Ja normaalisti jos ihmisillä on jalkojen kanssa ongelmaa, niin se jalka on liian edessä ja kantapää jää liian ylös ja mulla tämänkin on sitten päinvastoin. Ja sitten se, että yleensä ongelma on, että hevosella nousee kierrokset ja ratsastajalla nousee kierrokset ja sitten mennään kovilla kierroksilla molemmat ja mulla ja Lennillähän on juuri päinvastainen ongelma. Olen Piskon kanssa opettanu itteni niin rauhalliseksi, että tuomosen rauhallisemman ponimuksen saan ihan lamaan. Kyllä sitä sitten pittää olla hankala tapaus.
-----------

Ja sitten se asia, joka iski takaraivoon tuolla ratsastaessa... Lenni ei ole enää honkkeli nelivuotias, jolla on vaikeuksia oman tasapainon ja pystyssä pysymisen kanssa. Lenni on kohta kuusivuotias hyvässä tasapainossa liikkuva ja erittäin varmajalkainen nuori aikuinen hevonen. Siltä voi pyytää paljon enemmän, kuin mitä olen tähän mennessä tehnyt.

Joskus on käytävä vähän kauempana, että näkee lähelle.
--------

Ja sitten vielä kaiken lisäksi päädyin pohdiskelemaan tätä jo pitempään vaivannutta motivaatiopuutosta näihin hevoshommiin. Olen jo pitkään ajautunut ratsastamaan oman tasoni alapuolella. Ehkä jo hevosten puolesta. On ollut vanhusta, jota ei ole viitsinyt hirveästi "kiusata" ja nuorta, jolla ei ole pystynyt. Toisaalta tuo hevosten koulutus on hirveän antoisaa, mutta toisaalta sitten en pääse edes lähelle sitä omaa tasoa. En edes enää tiedä, että millähän tasolla sitä ois, mutta selkeästi oman tason alapuolella olen harrastellut. Nyt mulla ois tuossa sitten se hevonen, jonka kanssa päästään etenemään ja treenaamaan, jos niin haluan. Mutta onko ihmisellä aikaa, energiaa ja rohkeutta haastaa itteään tavoittelemaan vähän korkeampia tasoja. Saa nähdä, Mutta selvästikään en ole tyytyväinen tähän tasoon millä nyt mennään.
-----------

Täytyy todeta, että Lennin kanssa on mahtava käydä reissuissa. Se on niin järkevä ja toimiva. Se kävelee suoraan koppiin kyytiin. Ei turhia hötkyile. Mahtava tyyppi.