Hevosaitaus on todella surkean näköinen nyt. Ruskeaa moskaa, "yksityisuima-allas" sorsille, talven ja Lennin hankaamisen jäljiltä repsottavat aidat jne. Mutta jos jotain positiivista, niin tuo lumi alkaa olla kokonaan sulanut. Eiköhän tämä tästä iloksi ja kesäksi vielä muutu.
---
Maastoilemassa ollaan käyty sen verran, mitä on ehditty. Ei kovin montaa kertaa, mutta jotain pientä kuitenkin. Pääasiassa käynnissä vielä, kun maastossa vielä jäätä on, mutta vähän tölttipätkiä ollaan tapailtu.
Maininnan arvoisena yksi mieltä hivelevä maastoilu ilta-auringossa. Heitin hevoselle satulan selkään ja päätin kokeilla noita yksiä Mylerin kuolaimia, jotka on tuossa olleet harkinnassa, että pidänkö vai laitanko myyntiin. Jätin turparemmin pois, että näkee hevosen reaktiota kuolaimeen. Tarkoituksena oli käydä vain tuossa parkkipaikalla pyörähtämässä. Parkkipaikka ei kuitenkaan sitte selkään päästyäni tuntunu enää houkuttelevalta vaihtoehdolta ja käänsin Lennartin kohti lähimaastoa. Siinä sitten käppäiltiin kohti auringonlaskua. Ilma oli lämmin ja nätti. Lenni oli kevyt ja pehmeä, kantoi itseään kivasti käynnissä ja käveli silti pitkää, rentoa käyntiä. Ja siinä se sitten iski, FLOW-tila!
Muistan miettineeni, että varustus on kyllä vähän puolitiessään, ei turparemmiä (jota olen turvallisuussyistä käyttänyt maastoillessa aina tällä nuorella hevosella), testissä olevat kuolaimet, kangaspaikkaiset housut, joissa ei ole kyllä oikeasti yhtään mitään pitoa. Kaikki se kuitenkin menetti merkityksensä, kun kaikki oli vain täydellistä. Jos sitä nyt kokee jonkinmoista tyydytystä tilanteissa, kun onnistuu hevosen kanssa jossain, niin se on vielä kaukana noista flow-kokemuksista. Aivan uskomaton tunne!
Ja tosiaan ne testatut kuolaimet on melkein samanlaiset Mylerit, kuin mitä meillä on, mutta näissä on kolme "barrel"ia eli noita rullia. Ovat siis pikkasen "notkeammat" kuin nuo yhden barrelin. Näissä sitten vielä lisäksi "hooks" eli tuollaiset aukot kuolainrenkaissa, joilla saa aikaiseksi halutessaan jonkinmoisen gäg vaikutuksen (?).
Pari kertaa näitä olen testannu aiemmin ja silloin en oikein vakuuttunut. Lenni oli vähän rauhaton suustaan silloin. Mutta nyt tuolla maastoreissulla kun kaikki oli täydellistä, niin kaikki tosiaan oli täydellistä ja Lenni oli kevyesti kuolaimella näillä ja ei antanut mitään rauhattomuuden merkkejä. Testaamme siis uudemman kerran jossain vaiheessa.
-----
Tuosta aiemmasta lännensatulatestauksesta sain taas hieman kipinää miettiä lännensatula-asioita. Barefootin kanssa en ole vieläkään sinuiksi päässyt, mikä on tosi valitettavaa. Piskon selässä se tuntui niin hyvältä, mutta Lennin selkään se ei jostain syystä istu niin, että siitä samanlaisen fiiliksen saisi. Tuolla Barefoot kuitenkin vielä on ja odottelee. Jospa joskus ilmaantuu se hevonen, jonka selkään se passaa.
Mutta siis Lennin kohdalle olen tuollaista Trekker True Talentia vähän vilkuillut, että voisiko siitä olla satulaksi. Sehän ei varsinaisesti lännensatula ole, mutta vähän sen tyyppinen. Yhtä Trekkeriä olen testannut, oisko ollut Classic malli. (en löytänyt yhtäkkiä siitä postausta.) Lenniä ei vielä silloin oltu juurikaan ratsastettu, joten kovin tarkkaa tuntumaa en silloin siitä onnistunut Lennin kanssa saamaan ja siihen hetkeen ei sen satulan ostaminen ollut mahdollista. Ihan hyvät fiilikset satulasta kuitenkin jäi, että ehkä tuollainen voisi olla harkinnan ja testaamisen arvoinen. Mutta jatkan mietintää. Ei juuri nyt anna rahatilanne moiseen periksi ja eikä nyt varsinaisesti perusteltua tarvettakaan sille.
Ja ainahan Stübbenista on sen verran monitoimipenkiksi, että kyllähän se aina vähintään Stock satulasta menee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti