Kesäisen päivän kuvaspämmi

Lueskelin Fb:ssa yhden kaverin päivitystä pari viikkoa sitten, kun siellä oli hevoset päässeet laitumelle. Siihen päivitykseen oli sitten joku kaverin kavereista kommentoinut ja hämmästellyt sitä, että vasta nyt kun olivat hevoset päässeet laitumelle, kun heillä oli jo kuukausi sitten hevoset siirtyneet laitumelle.
Myönnän olevani pikkasen katkera... Meillähän on just alkanut vihertää, vielä on kuitenkin nurtsi osittain ruskeaa ja jos hevoset olisivat laitumelle menossa, niin ehkä ennen juhannusta jokseenkin siihen ois mahollisuus.

Noh, mutta lauantaina käytin hevosia ensimmäistä kertaa pihalla maistelemassa nurmikkoa. Hevosethan hajottivat tuota meidän piha-aitaa karatessaan tuossa muutama viikko sitten ja se on edelleen minun laiskuudesta johtuen korjaamatta. Tästä johtuen hevosia ei vielä pysty irti päästämään pihalle, joten narunnokassa syöttelyyn on tyydyttävä. Oisin vanhuksen ottanut hoitamaan tätä tehtävää, kun se ois siihen joutilas ja itseasiassa enemmän ehkä sitä tarvisikin. Vanhuksella on kuitenkin nuo käyttäytymismallit juurtuneet vuosien varrella niin tiukkaan, että vaikka kohta vuoteen ei ole aidasta töihin haettu, niin edelleen kun herra näkee riimun kanssa lähestyttävän herra pakenee paikalta. Koska olin huumorintajuttomalla päällä, niin en jaksanut tehdä sitä meidän maneeria, jolla herra luovuttaa ja antaa kiinni, vaan otin sitten Lennin, joka seisoi paikoillaan korvat hörössä odottamassa, että lähetään.

Siellä sitten sai vanhus töröttää aidan takana katselemassa, kuinka nuorukainen veti nurtsia naamaan niinkuin ei ruokaa olisi ikinä nähnytkään.

Olin toki niin hellämielinen, että kun nuorukaisen vein aitaukseen kysyin vanhukselta, että joko kelpais antaa kiinni. Meinasi vieläkin paeta paikalta, mutta muutti mieltään viime tingassa ja tuli vapaaehtoisesti. Ja vaikutti olevan hyvää.

 Alkaahan se pappahepalla tuo ikä näkyä jo. Mutta toisaalta, kummahan se ois, jos ei tuossa ikää jo alkais näkyä ja tosiaan eläkkeellä papparainen jo on.

Siinä istuskelin auringonpaisteessa pihakeinussa ja ihastelin uusia kenkiäni ja vanhus syöpötteli ympärillä ja nuorukainen kiukutteli vuorostaan portin takana. Kyllä oli pieni kesäfiilis jo täytyy myöntää.

Siinäpä sitten tulikin varsinainen ensimmäisen kesäisen päivän kuvaspämmi.

Kävin illemmalla vielä ratsastamassa. Kaikki mahollinen vastusti. Kengät puristi, housujen lahkeet ei meinanneet asettua kenkiin, paita oli huono ja kipusi kohti kainaloita ja turvaliivikin vielä kuristi. Hermot ei siis olleet ihan parhaassa terässä, kun nuorukainen aloitti shownsa aiheesta, näin ei hevonen seiso paikallaan selkään noustessa. Lopetinkin shown sitten ihan kerrasta, napauttamalla raipalla kertaalleen kankulle. Sittenpä nuorukainen seisoikin kuin tatti paikallaan.
Ratsastus meni ihan kivasti. Vähän oli huomattavissa, että vähänlaisesti on liikuteltu nyt. Mutta ihan kiva ja positiivinen reissu.
Päätin nuille puristavillejodhpurkengille antaa vielä yhden mahdollisuuden, josko alkaisivat muotoutua jalkaan. Muuten lähtevät uudelle käyttäjälle. Muihin alun vastustuskohtiin päädyin tulokseen, että täytyy alkaa ratsastusreissuihin taas yhdistämään oma lenkkeily... Siihen hommaan tarvii sitten ne hyvät kävelykengät..

Tänään laistoin ratsastuksesta. Sataa sitten vettä. Taas. Se siitä kesäisestä päivästä..