Kesäisen päivän kuvaspämmi

Lueskelin Fb:ssa yhden kaverin päivitystä pari viikkoa sitten, kun siellä oli hevoset päässeet laitumelle. Siihen päivitykseen oli sitten joku kaverin kavereista kommentoinut ja hämmästellyt sitä, että vasta nyt kun olivat hevoset päässeet laitumelle, kun heillä oli jo kuukausi sitten hevoset siirtyneet laitumelle.
Myönnän olevani pikkasen katkera... Meillähän on just alkanut vihertää, vielä on kuitenkin nurtsi osittain ruskeaa ja jos hevoset olisivat laitumelle menossa, niin ehkä ennen juhannusta jokseenkin siihen ois mahollisuus.

Noh, mutta lauantaina käytin hevosia ensimmäistä kertaa pihalla maistelemassa nurmikkoa. Hevosethan hajottivat tuota meidän piha-aitaa karatessaan tuossa muutama viikko sitten ja se on edelleen minun laiskuudesta johtuen korjaamatta. Tästä johtuen hevosia ei vielä pysty irti päästämään pihalle, joten narunnokassa syöttelyyn on tyydyttävä. Oisin vanhuksen ottanut hoitamaan tätä tehtävää, kun se ois siihen joutilas ja itseasiassa enemmän ehkä sitä tarvisikin. Vanhuksella on kuitenkin nuo käyttäytymismallit juurtuneet vuosien varrella niin tiukkaan, että vaikka kohta vuoteen ei ole aidasta töihin haettu, niin edelleen kun herra näkee riimun kanssa lähestyttävän herra pakenee paikalta. Koska olin huumorintajuttomalla päällä, niin en jaksanut tehdä sitä meidän maneeria, jolla herra luovuttaa ja antaa kiinni, vaan otin sitten Lennin, joka seisoi paikoillaan korvat hörössä odottamassa, että lähetään.

Siellä sitten sai vanhus töröttää aidan takana katselemassa, kuinka nuorukainen veti nurtsia naamaan niinkuin ei ruokaa olisi ikinä nähnytkään.

Olin toki niin hellämielinen, että kun nuorukaisen vein aitaukseen kysyin vanhukselta, että joko kelpais antaa kiinni. Meinasi vieläkin paeta paikalta, mutta muutti mieltään viime tingassa ja tuli vapaaehtoisesti. Ja vaikutti olevan hyvää.

 Alkaahan se pappahepalla tuo ikä näkyä jo. Mutta toisaalta, kummahan se ois, jos ei tuossa ikää jo alkais näkyä ja tosiaan eläkkeellä papparainen jo on.

Siinä istuskelin auringonpaisteessa pihakeinussa ja ihastelin uusia kenkiäni ja vanhus syöpötteli ympärillä ja nuorukainen kiukutteli vuorostaan portin takana. Kyllä oli pieni kesäfiilis jo täytyy myöntää.

Siinäpä sitten tulikin varsinainen ensimmäisen kesäisen päivän kuvaspämmi.

Kävin illemmalla vielä ratsastamassa. Kaikki mahollinen vastusti. Kengät puristi, housujen lahkeet ei meinanneet asettua kenkiin, paita oli huono ja kipusi kohti kainaloita ja turvaliivikin vielä kuristi. Hermot ei siis olleet ihan parhaassa terässä, kun nuorukainen aloitti shownsa aiheesta, näin ei hevonen seiso paikallaan selkään noustessa. Lopetinkin shown sitten ihan kerrasta, napauttamalla raipalla kertaalleen kankulle. Sittenpä nuorukainen seisoikin kuin tatti paikallaan.
Ratsastus meni ihan kivasti. Vähän oli huomattavissa, että vähänlaisesti on liikuteltu nyt. Mutta ihan kiva ja positiivinen reissu.
Päätin nuille puristavillejodhpurkengille antaa vielä yhden mahdollisuuden, josko alkaisivat muotoutua jalkaan. Muuten lähtevät uudelle käyttäjälle. Muihin alun vastustuskohtiin päädyin tulokseen, että täytyy alkaa ratsastusreissuihin taas yhdistämään oma lenkkeily... Siihen hommaan tarvii sitten ne hyvät kävelykengät..

Tänään laistoin ratsastuksesta. Sataa sitten vettä. Taas. Se siitä kesäisestä päivästä..

Kenkähommia

Viikonloppuna nappasin Lenniltä kengät pois. Nyt kokeillaan josko onnistuu tassutella kesä ilman kenkiä. Ajattelin, että ajankohta oli sopiva, kun maa on vielä pikkaisen pehmeä ja nyt en ihan hirveästi viikolla ehi ratsastamaan, niin ehtii pikkasen tassutella tuolla ja totutella taas kengättömyyteen.

Piskolta nappasin takakengät pois jo aiemmin ja jälleen kerran kokeilen, josko vanhus menis ilman takakenkiä. Voi olla, että joudun taas toteamaan, että vanhus tarvii niitä nastoja alle kesäkeleilläkin, mutta yrittänyttä ei laiteta. Etukengät nappasin viikonloppuna pois ja oisin naputellut ne takaisinkin, mutta totesin, että se on kenkien vaihto aika. Helluntainahan ei sitten mikään semmonen kauppa auki ollut, josta oisin kenkiä saanut, niin vanhus on joutunut pikkasen odottelemaan. Vähän varovaisesti näyttää liikuskelevan, mutta onneksi maa on tosiaan vielä pehmeä. Kengät kävin tänään hakemassa. Onneksi löytyi vielä hokkakenkiä myynnistä, ettei tarvinut oikein monen mutkan takaa alkaa etsimään. Joutuu vanhus vielä varmaankin viikonloppuun asti odottelemaan, ennen kuin mulla on taas aikaa paneutua näihin kaviohommiin.

Pitää kattoa noita Lennartin kavioita miten ne tuossa lähtevät kestämään ja kulumaan, että missä vaiheessa saa kengittäjää taas tavoitella. Voishan tuota kyllä kengättömistä kavioista koittaa selvitä ihan itekkin.

Jotta ratsastaja ei jäisi pekkaa pahemmaksi kenkäasioissa, niin löysin yhdet kohtuuhintaiset jodhpurkengät, jotka ei oo ihan semmosta sliipattua mallia, vaan pikkasen enemmän semmoset "työ" malliset. Niitä tuossa testailin ja pikkasen ne on ehkä turhan napakat. Harkinnassa nyt, että mitä niiden kanssa teen. En tykännyt aiemmistakaan jodhpurkengistäni. Ne olivat sitä sliipattua mallia ja pohjiltaan kivikovat. Nämä nyt sen osalta jo huomattavasti paremmat, mutta tosiaan ehkä pikkasen turhan napakat.
Ja rikastuin myös toisilla kengillä. Valittelin noiden vanhojen turvakenkieni kohtaloa ja joululahjaksi sainkin ne uudet talvimallin kengät. Nyt sitten ihana mieheni muisti tämän kenkäasian (tai saatoin ehkä viitata hieman asiaan esitellessäni tuossa pari viikkoa sitten toisen vanhan kengän pohjassa olevaa reikää) ja osti ne kesämallin kengätkin. Kyllä nyt on hemmoteltu olo!

Hieman ihmetytti, kun sievistä pinkkikoristeisista Sieviläisistä piti ottaa koko 37. "Normaali" kengistä saa yleensä kokoa 39 katsella ihan suosiolla ja turvakengistäkin yleensä 38. Skeptisenä kenkiä kokeilin ja esittipä myyjäkin epäilyksensä, mutta jos 37 käyntivara on riittävä ja 38 hölskyy jalassa kävellessä jo uutena, niin kyllä oli siihen 37 taivuttava. Pikkasen kuitenkin käytössä antavat periksi nuo kengät, niin se 38 ois viimeistään silloin tullut liian isoksi.

Itsekäs äiti maastoilee

Olempas sitten kertakaikkisen itsekäs ja huono äiti.
- kieltäydyin syömästä aamupalaksi kakkua
- vaadin aamupalaksi kahvia ja ruisleipää sohvalle
- valitsin kyllä ite kakun, millaista halusin mulle leivottavan
- jätin kiukuttelevan lapsen iskälle ja lähdin ratsastamaan
- muistin äitiäni ja mummoani tekstiviestitse
- päätin mitä ruokaa haluan tänään ja istuskelen sohvalla odottaen sen valmistumista
- röyhkeästi pyhäpäivästä huolimatta haravoin pihaa


Niin siis en jaksanut enää makoilla sängyssä, niin nousin ylös ja kävin nakkaamassa hevoset pihalle. Menin kuitenkin vielä sohvalle peitonmutkaan köllöttelemään, että ne perinteiset aamukahvit sänkyyn sai melkein suoritettua oikeaoppisesti. Edellisenä päivänä kysyttiin, että minkälaista kakkua haluan ja esitin toiveen joko juustokakusta tai siitä oikeasta cheese cake juustokakusta ja jälkimmäistä sitten leipoivat valmiiksi. Sitä ehdoteltiin aamukahvin kaveriksi, mutta en vielä aamutuimaan sitä halunnut vaan ruisleipä kuulosti paljon paremmalta.
Äitille ja mummolle laitoin tekstiviestitse onnittelut, en kertakaikkiaan ole kerennyt valmistella mitään muuta, niin tällä mennään. Pitää jonain muuna päivänä käydä sitten paremmin kyläilemässä.
Ruokatoiveita kyseltiin ja sattumalta nyt kun tässä koneen ääressä istun, niin mies laittelee ruokaa valmiiksi.
Ja tosiaan röyhkeästi haravoin pihaa. Tyttö halusi olla vielä vähän aikaa ulkona, niin lupasin, että haravoin yhden kottikärryllisen verran pihaa, niin sen aikaa ollaan ulkona vielä. Joku oli tuosta pyhäpäivänä haravoinnista vetänyt herneitä nenään. Ainakin viimevuoden tekstaripalstan mukaan.

Ratsastamaan olin lähdössä, niin tyttö halusi myös ratsastaa ja muutaman kierroksen verran Lennartti toimi lapsen talutusratsuna ennen kuin lähdettiin maastoon. Siinä valmistautuessa tyttö oli halunnut pyöräilemään ja kun polkeminen ei ihan sujunut, niin meinasi vähän kiukututtaa. Jätin siis kiukuttelevan lapsen iskän kanssa harjoittelemaan pyöräilyä ja suuntasin maastoon Lennartin kanssa.

Alkupätkä maastosta oli sulanut hyvin, loppupätkällä vielä lunta löytyi. Lennartti käveleskeli kivasti. Aurinko paistoi ja linnut lauleskeli. Pieniä tölttipätkiä otettiin ja meni aika mukavasti. Ei kylläkään päästy lähellekkään sitä yhden illan flow-tilaa... Jäin flow-tila koukkuun...
Takaisin päin kun lähdettiin T-risteyksestä, niin katsoin, että sieltä ohi menee auto. Lennartti ei ilmeisesti autoa havainnoinut, kun auton ohimennessä Lennatti teki sellaisen tasajalka-tsädääm säikähdyksen. Sen suurempia säikähdyksiä Lennistä ei ole irronnutkaan tähän mennessä ainakaan.
Kotimatkalla löydettiin tuttuja. Polkupyöräily oli alkanut ilmeisesti tytöllä sujua, tai ainakin kiukku oli laantunut. Lenni veti uudestaan tasajalkasäikähdyksen, ei noita ihmisiä kovin useasti maastossa vastaan tule.
Aika hiki Lennille tuli, vaikka pääasiassa vain käveleskeltiin. Kunnonkohotusta tarvitaan molemmat kyllä ja näyttää Lennillä vielä tuota talvikarvaakin olevan ja tänään kuitenkin lämmin päivä oli. Ratsastajakin voisi alkaa katella vähän ohuempia ratsastushousuja. Meinasi nuo vuorelliset olla melkoisen lämpimät...

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!

Yksityisuima-allas hevosaidassa

Hevosaitaus on todella surkean näköinen nyt. Ruskeaa moskaa, "yksityisuima-allas" sorsille, talven ja Lennin hankaamisen jäljiltä repsottavat aidat jne. Mutta jos jotain positiivista, niin tuo lumi alkaa olla kokonaan sulanut. Eiköhän tämä tästä iloksi ja kesäksi vielä muutu.

---
Maastoilemassa ollaan käyty sen verran, mitä on ehditty. Ei kovin montaa kertaa, mutta jotain pientä kuitenkin. Pääasiassa käynnissä vielä, kun maastossa vielä jäätä on, mutta vähän tölttipätkiä ollaan tapailtu.
Maininnan arvoisena yksi mieltä hivelevä maastoilu ilta-auringossa. Heitin hevoselle satulan selkään ja päätin kokeilla noita yksiä Mylerin kuolaimia, jotka on tuossa olleet harkinnassa, että pidänkö vai laitanko myyntiin. Jätin turparemmin pois, että näkee hevosen reaktiota kuolaimeen. Tarkoituksena oli käydä vain  tuossa parkkipaikalla pyörähtämässä. Parkkipaikka ei kuitenkaan sitte selkään päästyäni tuntunu enää houkuttelevalta vaihtoehdolta ja käänsin Lennartin kohti lähimaastoa. Siinä sitten käppäiltiin kohti auringonlaskua. Ilma oli lämmin ja nätti. Lenni oli kevyt ja pehmeä, kantoi itseään kivasti käynnissä ja käveli silti pitkää, rentoa käyntiä. Ja siinä se sitten iski, FLOW-tila!
Muistan miettineeni, että varustus on kyllä vähän puolitiessään, ei turparemmiä (jota olen turvallisuussyistä käyttänyt maastoillessa aina tällä nuorella hevosella), testissä olevat kuolaimet, kangaspaikkaiset housut, joissa ei ole kyllä oikeasti yhtään mitään pitoa. Kaikki se kuitenkin menetti merkityksensä, kun kaikki oli vain täydellistä. Jos sitä nyt kokee jonkinmoista tyydytystä tilanteissa, kun onnistuu hevosen kanssa jossain, niin se on vielä kaukana noista flow-kokemuksista. Aivan uskomaton tunne!

Ja tosiaan ne testatut kuolaimet on melkein samanlaiset Mylerit, kuin mitä meillä on, mutta näissä on kolme "barrel"ia eli noita rullia. Ovat siis pikkasen "notkeammat" kuin nuo yhden barrelin. Näissä sitten vielä lisäksi "hooks" eli tuollaiset aukot kuolainrenkaissa, joilla saa aikaiseksi halutessaan jonkinmoisen gäg vaikutuksen (?).

Pari kertaa näitä olen testannu aiemmin ja silloin en oikein vakuuttunut. Lenni oli vähän rauhaton suustaan silloin. Mutta nyt tuolla maastoreissulla kun kaikki oli täydellistä, niin kaikki tosiaan oli täydellistä ja Lenni oli kevyesti kuolaimella näillä ja ei antanut mitään rauhattomuuden merkkejä. Testaamme siis uudemman kerran jossain vaiheessa.
-----

Tuosta aiemmasta lännensatulatestauksesta sain taas hieman kipinää miettiä lännensatula-asioita. Barefootin kanssa en ole vieläkään sinuiksi päässyt, mikä on tosi valitettavaa. Piskon selässä se tuntui niin hyvältä, mutta Lennin selkään se ei jostain syystä istu niin, että siitä samanlaisen fiiliksen saisi. Tuolla Barefoot kuitenkin vielä on ja odottelee. Jospa joskus ilmaantuu se hevonen, jonka selkään se passaa.
Mutta siis Lennin kohdalle olen tuollaista Trekker True Talentia vähän vilkuillut, että voisiko siitä olla satulaksi. Sehän ei varsinaisesti lännensatula ole, mutta vähän sen tyyppinen. Yhtä Trekkeriä olen testannut, oisko ollut Classic malli. (en löytänyt yhtäkkiä siitä postausta.) Lenniä ei vielä silloin oltu juurikaan ratsastettu, joten kovin tarkkaa tuntumaa en silloin siitä onnistunut Lennin kanssa saamaan ja siihen hetkeen ei sen satulan ostaminen ollut mahdollista. Ihan hyvät fiilikset satulasta kuitenkin jäi, että ehkä tuollainen voisi olla harkinnan ja testaamisen arvoinen. Mutta jatkan mietintää. Ei juuri nyt anna rahatilanne moiseen periksi ja eikä nyt varsinaisesti perusteltua tarvettakaan sille.

Ja ainahan Stübbenista on sen verran monitoimipenkiksi, että kyllähän se aina vähintään Stock satulasta menee...

Kurssi ja maastoiluja

No niin se venyy tämä kirjoittaminen, vaikka kuinka yrittää...

Riikan kurssilla käyty. Oli kyllä ihan mahtavaa päästä taas kurssille. Vähän jäi edelleen harmittamaan tuo meidän vähäiseksi jäänyt treeni ennen valmennusta. Oltais enemmänkin voitu saada irti.

Lennartti meinasi olla aluksi melkoinen Lenni Lentäjänpoika. Trampoliinilla pomppivat lapsukaiset, katsojat, ohi ajava rekka, hevosten laitto puomilla, hevosten vienti aitaukseen jne jne kaikki häppeninki ympärillä meinasi vetää huomion kaikkialle muualle, missä sen piti olla. Mutta tosi nopeasti rentoutui ja alkoi keskittyä työskentelyyn. Kyllä sai olla ylpeä nuoresta hevosesta vieraassa paikassa taas.

Meni ihan kivasti. Käynnissä meni mukavasti, joskin hieman oli ongelmaa, että vasemmassa kierroksessa kanttasi takapuoltaan sisälle käsin ja vältteli alle astumista ja painon ottamista sille jalalle. Eli on selkeästi heikompi vasemmalta puolelta. Sitä siis treenaamaan. Tölttiä meni aika mukavasti. Tuli ihan hyviä pätkiä ja sitten niitä pikkasen heikompia, passitahtiseksi taipuvia pätkiä, mutta aivan hyvin meni. Muutaman kerran onnistuttiin rikkomaan töltti puolivahingossa semmosen tehosekoittimelta tuntuvan jalkojen uudelleen järjestelyn kautta raviksi. Parin askeleen ajaksi. Ravia yritettiin sitten hakeakin vähän enemmän, mutta se ei sitten oikein irronnut sen enempää. Todettiin, että lienee helpompi hakea sitä maastossa, kun on vähän enemmän suoraa baanaa edessä, kuin mitä pienehköllä kentällä.

Jatkamme siis harjoituksia.
-----

Ja harjoituksia on vähän jatkettukin. Lähinnä maastoilun merkeissä. Lähimaastossa kävi traktori ajelemassa, joten saatiin sinne ny kinttupolku ja ei tarvi enää kahlata. Pohja nyt ei vielä paras mahdollinen, että käynti on se pääasiallinen askellaji, mutta se onkin hyvä näin pitkän tauon jälkeen tämmönen pakkoaloitus käynnissä. Hinku olis nimittäin mennä lujempaakin..
Ja hevosellakin vaikuttaa virtaa olevan taas, että vaikuttaa ja tuntuu tosi hyvältä ratsastaa.
------

 Edelleen kärsin nahoissani siitä vitamiiniliuoksen antamisesta hevoselle. Sitä voisi kuvitella, että siitä nyt sen verran jo aikaa on, että ei sillä enää mitään vaikutusta voi olla. Mutta minkäs teet, selvästi kutittaa. Karvanlähtö tietysti tuo asiaan oman lisänsä, mutta se ei kuitenkaan aiheuta tämmöstä hankaamista.

Koko pitkä talvi selvittiin, että karvat pysyi päällä ja viime metreillä sorruttiin sitten tähän, että kankussa on paljas kohta.
Ja sehän ei riitä, että hevosella on kankussa paljas kohta, vaan se tietysti kutittaa itseään kentän aitaan, joka sitten onkin sen seurauksena enemmän rikki, kuin mitä ehjä. Pitäis lähteä korjailemaan, mutta odottelen tuon karvanvaihdon loppuun, niin ei tarvis kovin moneen kertaan korjata...

Nyt kun maa on alkanut sulaa, niin näyttää Lennartti kaivelevan taas nokkosen juuria tuolta. Huvikseen vai johonkin puutokseen?, sitä ei tarina toistaiseksi kerro. Onneksi tuo tulee tuo helpompi kesäaika pikapuoliin.