Vielä jonkinverran jylläävästä flunssasta huolimatta kävin lapioimassa maastoreitin alussa olevan kovaan läjään aukon (siis muun pihan kolauksen jälkeen), jotta siitä pääsisi maastoon suunnistamaan. Totesin sitten, että tuossa muutamankymmenen metrin päässä olevalla junaradalla aurataan, että pitää käydä katsomassa, että onko sen laidat kovat. Sinne rämmin, kävin vähän sielläkin lapioimassa ja meinasin kuolla matkalle. Oli siellä rapeasti nivusiin asti lunta. Sisällä kävin istuskelemassa, keräämässä voimia ja lämmittelemässä muutaman tunnin ja sitten rohkaisin mieleni ja vetaisin kamppeet päälle ja lähdin Lennin kanssa testaamaan.
Noh, ensinnäkin totesin,että valitettavasti tuo NexGen half pad on turhan paksu. Tai no emmie nyt tiedä onko se ihan hirveän valitettavaa, jos satula on niin hyvin sopiva, että tuollainen 20mm padi on liikaa. :D Mutta siis sellainen tässä tulee myyntiin joka tapauksessa ja mietin, että jos vaihdossa kelpuuttaisin tuollaisen ohuemman. Tuo vaikuttaa tosi hyvältä, mutta epäilyttää, kun tuo ohuempi versio tuosta on 15mm. Eli vain sen 5mm ohuempi, että onko sekin vielä turhan paksu. Voi hitsi, voi harmi, kun satula on liian sopiva... Heh heh!
Seuraavana totesin, että ehkä tuossa ravirintaremmissä on kuitenkin potentiaalia maastorintaremmiksi. Jätin kuitenkin vielä pois. Pitää viritellä sitä paremmalla ajalla paremmin.
Ja sitten suunnattiin maastoon. Lennillä oli virtaskaa ja vaikutti oikein hyvältä. Siinä maastoreitin alussa, mistä kävin lumiläjään lapioimassa aukon se läjän reuna pyyhkäisi multa jalustimen jalasta. Alkumatka oli sitten vähän haparointia. Lenni porskutti menemään minun polkemaa jälkeä ihan kivasti. Sitten junaradan ylitys ja vähän matkaa meni vielä ihan kivasti. Sen verran, mitä olin käyny polkemassa jälkeä ite ennalta. Sitten tuli vaikeuksia. Maastomoposta loppui maavara!!
Oltaisko kymmenkunta metriä kahlottu/uitu/sinnitelty tuolla kinoksessa ja sitten Lenni veti vähän turhan laitaan ja pusikon viereen ja siitä ei sitten enää päästy eteenpäin, eikä sivuille ja taakse yrittäessä Lenni vain istahti kinokseen. Siinä seisoskeltiin ja mietittiin hetki toimintastrategiaa. Mulla osui jalat kinokseen asti ja hevonen oli siellä reilusti mahaa myöten. Ei siinä. Heivasin itteni alas selästä ja seisoin lumikinoksen päällä nojaten hevoseen. Sain hevosen käännettyä ja sitten pyysin etenemään askel kerrallaan ja sillälailla sitten uitiin sieltä pois ja takaisin ihmisten ilmoille. Sen alkupään lumiläjän päältä sitten hyppäsin takaisin selkään ja tuossa parkkipaikalla pyörittiin vähän.
Keskittymiskyky oli aluksi hieman heikko, mutta kun se saatiin kohdilleen, niin Lenni meni ihan loistavasti. Vähän ympyröitä tehtiin ja taivutuksia ja väistöjä. Ja kaikki meni vain niin loistavasti.
Tuo lopun loistava fiilistely auttoi kovasti tuohon alun ketutukseen. Puolitoista viikkoa ratsastustaukoa ja maastot on tukossa ja maastoilut sitämyöten jäissä. Muihin maastoihin pääsee menemällä vähän matkaa tietä ja pitkän tovin pyörätietä pitkin. Pitää miettiä ollaanko me koulutuksessa niin pitkällä, että sinne pystytään lähtemään.
Seuraavana sitten täytyy käydä testaamassa kenttä, että mikä siellä on lumi tilanne, että vieläkö sinne pääsee.
Olen kyllä tässä miettinyt, että pitäisikö maksaa ratamaksu raviradalle, jotta siellä voisi käydä ratsastamassa. Se tosin vaatii tuon saman maastoolähtöoperaation, että vähän tietäpitkin jne. Ja sitten pitäisi vähän kuulostella, että mikä on heidän suhtautuminen ratsastajaan siellä. Ja sitten pitäisi päästä käymään kokeilemassa, miten tuo heppanen siellä menisi, ennen kuin maksaa minun lompakolle arvokkaan ratamaksun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti