Hienosäätöä

Ah, talvi. Olen kurkkuani myöten täynnä. Kävin rökittämässä (edelleen flunssan painamana) ensinä itseäni lumitöillä ja sitten siinä "kuin pieksetty"-olotilassa mietin, että lähtisinkö ratsastamaan. Sunnuntaipäivän hiljainen liikenne olisi tarjonnut mahdollisuuden käydä tuolla maastoissa kokeilemassa, mutta päätin sitten kuitenkin ratkoa meidän yhtä ongelmakohtaa, jonka olen jo pitkään tiedostanut, mutta vähän jättänyt huomiotta.

Ongelman aiheena selkäännousupenkin vieressä seisominen ja ratsastajan kyytiin ottaminen. Lenni seisoo paikallaan ja ei pelkää tuolia jne jne. Mutta monesti kun jalka koskettaa jalustinta, siinä ollaan jo menossa. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun ratsastaja on selässä, niin sit mennään. Ja ongelma ei ole se, että en pääsisi selkään vaan se, että haluan, että hevonen odottaa minut mukaan ja lähdetään yhdessä. Joku saattaa ajatella, että pilkun viilausta. Saattaa olla. Mutta näin haluan hevoseni toimivan. En ratsastaessakaan halua, että hevonen juoksee alta pois, niin sehän on loogista, että se sama ajatus säilyy jo heti selkäännoususta asti.

Haluan myös, että hevonen toimii selkäännousussa molemmin puolin. Jos Lenni 5v:n käyttöikää on esim. 20vuotta jäljellä, niin tähän aikaväliin saattaa mahtua monenmoista kremppaa. Niin jospa 10 vuoden päästä loukkaan vasemman polveni ja ei kestäkään nousta vasemmalta puolelta selkään, niin hevonen on jo valmiiksi opetettu siihen, että myös oikealta puolelta voi nousta selkään (ja itseasiassa mieluummin useimmiten nousen oikealta puolen selkään. Varsinkin suoraan maasta.). Useimmiten tässä ei kyllä ole mitään ongelmaa, mutta eipä tuosta koulutuksesta haittaakaan ole. Esimerkiksi herra Framin mielentilaa onnistuin järkyttämään sillä, että tulin oikealta puolen alas selästä.

Mutta siis aluksi käytin aikaa siihen, että hevonen "optimoi asemansa" suhteessa penkkiin. Eli tulee penkin vierelle, tarpeeksi lähelle ja sopivalle kohdalle. Oikeasta kohdasta palkkioksi kehuja ja sitten lähdettiin tilanteesta pois. Ja uudelleen. Sitten lisättiin tilanteeseen se, että nousin penkille, sitten lisäksi jalka jalustimeen, sitten lisäksi mahalleen selkään. Ja välillä käytiin pois tilanteesta ja uudelleen. Ja lopuksi nousin selkään ja laitoin molemmat jalustimet, kehuin ja tulin alas. Ja kun saatiin alle se kokemus, että hevonen käveli suoraan penkin vierelle oikeaan kohtaan, seisoi rauhassa paikallaan pitkin ohjin kun nousin selkään ja istuin hetken selässä kehumassa ja tulin alas, niin siihen lopetettiin. Edettiin vähän nopealla tahdilla, muiden kanssa olisin käyttänyt enemmän aikaa. Lennille tämä on kuitenkin jo opetettua asiaa, josta ollaan vain pahasti päästetty lipsumaan.