Herra Frami oli tosiaan meillä tuossa kaksi viikkoa kyläilemässä. Olen siis saanut nauttia luksuksesta, että minulla on ollut kaksi ratsastettavaa hevosta. Vielä kun olisi ollut vähän enemmän aikaa ja vähemmän lumitöitä, niin olisipas ollut täydellistä.
Lumitöitä oli tosiaan tuona aikana ihan nokko. Pahimpana päivänä tein lumityöt kolmeen kertaan. Ja niistä kolmesta kerrasta tietysti sillä ensimmäisellä kerralla meidän linko sanoi sopimuksensa irti. Eli minulla on kola-tuomio. Ja meillähän on tuota tienpätkää about 100metriä aukipidettävänä plus piha-alue. Piha-alue onkin sitten jäänyt vähemmälle huomiolle. Talliin johtaa jonkinmoinen kinttupolku, sen verran kapea, että vesiämpärien kanssa on kuljettava kylki edellä tai harjoiteltava "Herkuleen otetta" siis nostettava ämpärit tuonne hartioiden tasolle sivuille. 12 litran ämpäreillä vielä sujuu, 20 litran ämpäreillä ei enää onnistu...
Kiittelin itseäni suunnattomasta sinnikkyydestäni, kun keskiviikkona lumitöiden jälkeen päätin taistella yksinäni heinäpaalin sisälle. Torstaille olisin ehkä saattanut saada kaveriksi apuvoimia, mutta sitten se lumentulo olikin jotain ihan järkyttävää... Tuollaisen ison pyörön sisälle laittaminen on omanlaisensa operaatio. Vaikka hommassa tarvii voimaakin, niin oikea tekniikka helpottaa tekemistä huomattavasti. Kahdestaan miehen kanssa homma sujuukin jo rutiinilla. Yksinään sitten saakin olla melkoisen sinnikko ja purra hammasta. Mutta onnistuu se, tarpeen vaatiessa.
Kyllähän tuota tuli useampaan otteeseen vilkuiltua noita hevosia vähän sillä silmällä, sekä lumitöiden, että tuon paalun osalta, että josko sieltä vetovoimaa löytyisi avuksi... Työvaljaita se pitäisi alkaa katselemaan. Tai oikeastaan: HALUAN TRAKTORIN!!! Kiitos!
Mutta se siitä valituksesta ja keskitytään siihen vähäiseen hauskaan, mitä kerettiin tehdä. Pääasiassa kerettiin vain semmosta pientä köpöttelyä. Kerettiin käydä myös maastoilemassa. Herra Framin mielestä meidän maastot oli ylenpalttisen haastavat. Olihan sinne jonkinverran lunta tullutkin, mutta ei nyt mitenkään valtavasti vielä siinä vaiheessa. Ja minä kun ajattelin, että Frami parempikuntoisena ja "valmiina" ratsuna toimii maastoreitin avaajana. Ryminäreitillä Frami teki yhden naamasukelluksen lumikinokseen ja sen jälkeen oli vahvasti sitä mieltä, että ei pysty, ei kykene ja jumitti siihen ihan totaalisesti. Meinasin tippua selästä. En siinä sukelluksessa, vaan tuossa jumituksessa, kun nauroin ihan katketakseni herra Persoonan ilmeitä ja reaktioita.
Seuraavalla maastoonlähtö kerralla herra jumi jo heti maastoon lähtiessä. Siis heti siinä kohdassa, missä alkoi lumihanki, vaikka siellä jo valmista polkua olikin. Napakalla komentamisella meni kuitenkin hyvin ja reippaasti.
Pientä koulupiiperrystäkin tehtiin ja Frami on parhaimmillaan ihan mahtava ratsastettava. Toki on tuo jääräpää-jumiponi puoli, mutta niistä selviää napakalla komentamisella, mutta sitten se toinen puoli. Kevyt, pehmeä, energinen, notkea ja nöyrä. Ja monta muuta laatusanaa. Todella miellyttävä.
Oikea hyvänmielen hevonen. Parhaimmillaan tuo hyvän mielen ja pahimmillaan naurattaa kyljet kipeiksi.
Frami olisi tarjolla ylläpitoon, mutta valitettavasti jouduin tuossa Framin kyläilyn aikana toteamaan, että itsellä ei riitä energia ja aika kolmannelle hevoselle. Framin ottaisin mielelläni toiseksi hevoseksi, mutta kolme hevosta on jostain syystä liikaa. Vaikka ei se yhden lisähevosen tuoma työmäärä nyt sitten niin kovinkaan paljon tee lisää, mutta silti jostain syystä on liikaa. Mutta ehkä jonain päivänä sitten meille muutta Frami tai joku muu samanlainen suuri persoona sopivan kompaktissa paketissa.
Framissa on hyvin paljon samaa, kuin Piskossa. Se lieneekin syy, miksi niin kovasti Framista tykkään. Herroilla on siis jo ulkonäöllisesti paljon yhteistä. Molemmat ovat punertavan rautiaita ja molemmilla on tähti ja samanlainen etutukkapörrö. Mutta myös luonteessa ja ratsastettavuudessa on todella paljon samaa.
Lisäksi Frami tykästyi kovasti Lenniin kaverina. Leikkivät paljon keskenään ja hengailivat yhdessä. Yhtenä päivänä leikkivät kepinvetoa tuolla.
Eli aivan mahtava issikkakaveri ois jollekulle tarjolla ylläpitoon!
Lennin kanssa ollaan käyty maastoilemassa semmosia kevyitä köpöttelymaastoja. Vähän rennompi kausi. Ja tällä viikolla ihan totaaliloma, kun itsellä on ihan järkyttävä flunssa.
Lennille löysin testattavaksi tuollaisen Y-mallisen ravirintaremmin. Rintaremmimartignaalin testauksen kohdalla kyllä vannoin, että luovutan, mutta testasimpa vielä tuon. Ja kieltämättä nyt oltiin lähimpänä kuin aiemmin. Tämä meni jopa kiinni ja istuin paremman näköisesti. Mutta kun hevonen laski päätä, niin rintaremmi oli niin tiukalla, että soi.. Pitää katsoa vielä paremmin joku päivä. Tuohon nylon remmiin nyt ehkä saisi kohtuu kivuttomasti laitettua jatkoakin. Ja ehkä heijastimiakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti