Ratsastuspilatesta

Viikonloppu hujahti ratsastuspilateksen merkeissä.
Lauantaina meillä oli neljän tunnin alkeispilatessessio, keskittyen niihin osa-alueisin, jotka ovat ratsastajan kannalta kriittisimmät.
Tiesin jo ennakkoon, että minun ongelma on tuo selkä ja heikot vatsalihakset ja nyt viimeaikoina olen todennut, että minun kädet on kans yks ongelmakohta (kaiken muun muassa toki). Vanha murtumakohta on tuolla yläselässä ja se on sitten yhteydessä jonkinverran tuohon alaselän kipeytymiseen ja sitärataa. Ja ratsastaessa minun ongelma on notkolle painuva selkä. Yllättäin se selän eniten jumissa oleva kohta oli se yläselän ja alaselän välissä oleva, yleensä ongelmaton kohta. Heh heh. Yläkropassa notkeampi puoli oli vasen ja kompensaatioksi alakropan notkeampi puoli oli oikea. Niin tietysti. Ai juu ja lonkat, nehän on jumissa. Nehän aukeaisivat, jos pääsisi ratsastamaan enemmän ja intensiivisemmin. Muutenhan niitä ei tietystikään voi työstää... Kröhöm...
Ja ne kädet. Olen huomannut, että minun kädet meinaa olla pikkasen turhan levottomat ja eivät meinaa nyrkit pysyä pystyssä. Niitä olen tuossa viime aikoina korjannut paljon ratsastaessa.
Mutta siis yhteenvetona, että oman kroppansa kanssa vois tehdä "vähän" enemmän...
Pilateksen jälkeen meillä oli vielä teoria, jossa käytiin asioita vielä tarkemmin läpi.

Sunnuntaina sitten oltiin hevosen kanssa liikenteessä. Ihan hyvissä ajoin oltiin liikenteessä, vaikka jouduttiin lumitöitäkin tekemään. Vietiin hepat talliin ja laitettiin varusteet päälle. Aluksi kävelytettiin hevosia maastakäsin, että valmentaja sai katsottua hevosten liikkumista ilman ratsastajaa. Lenni sai tuomion, että takapäässä on jotain vikaa/jumia. Vähän vihlaisi, mutta ei tavallaan tullut yllätyksenä. Lenni on tosiaan kasvanut kokoa vielä nyt viimeaikoina ja mehän jouduttiin aloittamaan tuo lumihankitreenaus ihan yhtäkkiä. Mutta saatiin venyttelyohjeet ja ohjeistus tehdä tasapainotreeniä. Paljon ollaan tasapainoa treenattu ja paljon se on parantunutkin, mutta tosiaan kasvava ja nuori hevonen, niin työtä on ja treeniä tarvii.
Oman kropan kohdalta oli se selän notko, jonka tilanne parani huomattavasti sillä vatsalihasten haltuunottamisella. Lisäksi sillä, että sai omat lavat sai asettumaan parempaan asentoon huomasin olevan merkitystä noiden käsieni kanssa. Nyt kun vielä sitten muistais tehdä nämä kaikki siinä ratsastaessa kaiken muun ohella.

Vähän Lenniä ihmetytti kaikki häslinki. Oli paljon uutta häppeninkiä ympärillä. Lastenvaunut, paljon ihmisiä, joilla vielä natisevat styroksilevyt jalkojen alla, kameroita ja sitä rataa. Ja sitten vielä oltiin tunnilla, jossa oli useampi ratsukko. Sehän se vasta oli mielenkiintoista, kun Lenni olisi mielellään käynyt kaikkien hepojen kanssa tutustumassa. Mutta kiitettävästi käyttäytyi nuorukainen. Teki kaikki pyydetyt asiat, vaikka keskittyminen ei aina välttämättä meinannut kasassa pysyä. Kauhean mielellään Lenni olisi myös ihmisten kanssa seurustellut. Sosiaalinen pikkupoika. Ratsastuksellisesti tuo tunti ei kovin raskas ollut, mutta silti vähän tuli hevosellekin hiki.

Blogin harvoja ratsastuskuvia. Ei kovin usein tämmöstä luksusta, että joku olisi kuvaamassa.

Oli ihan kohtuullisen rankka viikonloppu. Olo kropassa on kuin olisi piesty kauttaaltaan. Lisäksi päässä ilmeisesti alkoi viiraamaan, kun näen hevoset aidassa kolmena!

Rautiaat on pop.

No ei nyt sentään. Päässä siis saattaa viirata, en sitä kiellä, mutta näössä ei vikaa. Reissun jälkeen nimittäin kaverin issikka jäi meille kylään. Meillä on siis nyt tilapäisesti tuollainen kolmen rautiaan lauma tuossa. Hevoset sävysävyyn...