Pakkasta ja nollakeli

Yhtäkkiä pölähti taas 20cm lunta lisää ja pakkanenkin kipusi 20 pahemmalle puolelle. Lämpimät kiitokset toppatakkihankinnalleni ja joululahjatalvikengille ja olen ratsastamassa käynyt muutamaan kertaan. Kerran ollaan muistaakseni käyty kentällä jonkinmoista taivuttelua tekemässä, muuten ollaan koluttu maastoissa. Siellä onkin ollut nyt kivaa. Tuo meidän maastoreitti on niin lumessa, että siellä ei enää autoja kulje ja eipä ole näyttänyt juuri muutkaan kulkevan. Muut kuin me. Puut on taipuneet lumen painosta tien päälle ja siellä saa osan matkasta suorittaa pujottelua. Ekalla maastoreissulla pöläytettiinkin yhdestä puusta lumet niskaan...

Käynnissä Lenni on ollut lötkö. Eihän se koskaan kovin reipas kävelijä ole, mutta ehkä aavistuksen normaalia lötkömmältä tai eteenpäinpuserrettavalta tuntuu. Olenkin maastossa vain keskittyny siihen, että mennään reippaasti eteenpäin, ilman sen kummempia muita vaatimuksia. Ollaankin sitten menty askellajeja koko repertuaarin verran. Nyt täytyy todeta, että jos muut askellajit tuolla hevosella on niin tasaisia, kuin pilven päällä leijailisi, niin ravi on jotain ihan kamalaa. Kummallinen hevonen, jos on isoliikkeinen ainoastaan ravissa...
Noh, mutta siis käynti on lötköä ja ravi on valtavaa ja tölttiä tulee ihan kivoja pätkiä. Laukan osalta ollaan treenattu nostoja ja sitten olen antanut laukata sen mitä laukkaa. Ei yleensä kovin pitkiä pätkiä. Alan pyytää pidempiä pätkiä tässä kun vähän treenautuu tuossa lumihangessa liikkuessa. Ja satunnaisesti sitten laukka loppuu, mutta vauhti jatkuu, joten vahingossa ollaan sitä liitopassiakin testattu.

Haluaako herra piehtaroida lenkin jälkeen ennen loimitusta? Innokas poni...

Ja sitten kun olen kehunut pakkaskelejä, niin sitten vetikin nollakeleihin. Ihan järkyttävä tierakeli ja jopa Lennikin mieluiten käveli. Plaah..

Pitihän se pakollinen hevosenselkämaastokuvakin ottaa... Joku on vielä autoillut meidän maastoreitillä.