Joulukuun toisen päivän ohjelmistossa tietokoneeton päivä. Kone itesessään on kyllä tuossa pöydällä, mutta se on kiinni. Siihen jumittaa kiinni niin helposti, niin en ole sitä aukaissut tälle päivälle. Sinällään hölynpölyä, kun näitä laitteita, joilla pääsee nettiin on niin monenlaisia nykypäivänä. Mutta jos näihin muihin ei jumittais niin helposti,kun eivät ole niin näppäriä käyttää. Yritystä siis on.
Suunnitelmissa oli Lennin ratsastus maastossa, mutta siellä patsasteli yksi punalakkinen ja -paitainen ja sitten meni vihaisesti autoja kera punalakkisten, niin totesin siellä olevan sen verran tuota trafiikkia, että parempi, kun ei mennä sekaan pyörimään.
Yritin taas käydä juttelemassa ja tiedustelemassa lupatilannetta, mutta eihän noiden nykymetsästäjien perään kerkeä. Hetken ne seisoa möllöttää tuolla ja sitten hyppäävät autoon ja kaasuttavat muualle.
Noh, mutta ei siis maastoon. Harjailin hevosen, laitoin satulan ja testasin pari rintaremmiä. Juu ei. Hevonen on vaan sen mallinen, että ei sitä rintaremmiä saa järkevästi asettumaan. Myös länkkärintaremmi jäi ihmeelliseen asentoon ja ei yltänyt satulaan (eli ainakin lännensatulassa renkaat selvästi eri kohdassa). Eipä sitten. Mie luovutan. Myynnissä siis yksi full kokoinen rintaremmimartignaali. Ja löysin edullisen käytetyn kauhukahvan satulaan. On meillä semmonen turparemmiviritys ollutkin, mutta se on pikkasen harjassa kiinni, niin vähennetään remmien määrää (turparemmi kaksinkerroin, kauhukahvassa vain yksi remmi jossa kiinnitys kummallakin puolella. Mietin jo, että tekisinkö itse, mutta tuli niin edullinen vastaan, että ei maksanut vaivaa.
Suitset päähän ja menoksi siis. Sillä välin kun hevosen laitoin kuntoon, niin oli alkanut sataa lunta ihan taivaan täydeltä. Käytiin kentällä kävelemässä ja katsomassa kunto. Liukasta alla, nuoskalumi päällä. Jippii. Hirveät tilsat ja sit jäätä alla. Ei hyvin mee. Lähin kuitenkin kokeilemaan. Mutta hevonenpa pakeni alta, kun yritin selkään nousta. Treenattiin siis aluksi korokkeen viereen tuloa ja sitten vielä paikallaan seisomista, kun selkään noustaan. Sitten vain höntsäiltiin vähän. Kenttä oli liukas, hevonen säpsyili, minkä arvasinkin, kun oli vähän haluton liikkumaan ja otipa vielä alamäkeen mennessä pienet ritolat. Kiitos tuon Di-flexin siellä pysyy kyydissä kuitenki melko hyvin liimattuna.
Lenni liikkui kuitenkin ihan kivasti, vastasi apuihin ja oli pehmeä ja kevyt. Kävin nakkaamassa raipan pois ja tuolla aidan reunassa olevalla pätkällä mentiin muutaman kerran edestakaisin. Tallillepäin pyysin vähän reippautta enemmän. Ekoilla kerroilla meni tölttiä, viimeisellä kerralla laukkaa. Hupsista. Vahingossa laukattiin. Kehuin siitä ja lopetin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti