Eilen oli luistinrata, tänään on nilkkoihin asti loskaa. Sen viikon takaisen yhden hyvän päivän jälkeen onkin ollut suunnilleen vuorotellen tätä. Haluaisin sanoa, että p*skaa.. Ei me sitten mitään olla tehtykään.
Noh, mutta eilen kävin hakemassa Lennille pidemmät hokat (lyhyillä kierteillä). Ne lyhyet hokat olivat kuluneetkin jo aika nysiksi. Meinasin samanlaiset laittaa, mutta pidemmät, mutta sitten siellä Agrissa pähkäillessä otin kuitenkin sellaisia "keskikokoisia" jäähokkeja. Kun kerta näyttää, että jäätä riittää, niin varustaudutaan sitten siihen. Uusi hokkiavain pelitti kivasti, muutamat hokit olivat vähän lujemmassa, mutta vain yhden rystysen sain revittyä auki niiden kanssa taistellessa...
Ja Piskolle, noh yritystä oli pitää ilman takakenkiä ja lumisena talvena ois onnistunutkin, mutta syämestä otti niin kovin kun kattelin vanhusta tuolla luistelemassa ja seisoa möllistelemässä, niin hain takakengät ja naputtelin vanhukselle kengät taaksekin. Vanhus meni kenkien laiton jälkeen ulos samalla lailla varovasti, kuin aiemmin ja jäi heti oven jälkeen möllistelemään, sitten tuli selvä ahaa-elämys, että takajalat pitääkin ja sitten vanhus lähti kävelemään piiiiiiitkin askelein heinien kimppuun. Kyllä helpotti. Ei ne kengät oikein kiitettävästi suostuneet sinne kavioihin asettumaan. Huomaa selkeästi sen, että teen tuota kengityshommaa ihan liian harvoin. Vuolu niinkin onnistuu ja irtokengän lyöminen, mutta kyllä mielelläni kengittäjälle kuitenkin tuosta työstä maksan. Ihan näppärä taito kuitenkin, että jos on jotain probleemia ja kengittäjää ei nyt ihan heti paikalle saa, niin ei tarvi jäädä sormi suuhun. Mutta vanhuksella kengät nyt kelvollisesti jalassa ja kengittäjä sitten paikkailee minun jäljet. (Otan osaa ja pyydän anteeksi...)
Jos Herra Hiirellä oli onneton kohtalo, niin hra Hiiren monella kaverillakin on ollut viimeaikoina. Meidän hiiri-koirat on ilmeisesti tulossa vanhaksi, kun tuntuu tuo hevosenkakan syöminen kiinnostavan enemmän. Vilahtelevia häntiä alkoi näkyä sen verran paljon, että päätin sitten suosiolla loukuttaa tallia vähän. Tai oikeastaan aika paljon. Oisko tässä nyt kolmatta viikkoa olleet loukut pyytämässä ja uhriluku on tällä hetkellä 17. YÄK! Kyllähän sen tietää, että niitä tuolla talliolosuhteissa on, mutta yäk.
Totesinpa eilen illalla iltatallia tehdessä ja ottaessa hevoset sisälle, että on oikeastaan aika tyydyttävää tuomosen vettä-kuin-saavista-kaataen -päivän jälkeen kuoria loimen alta kuiva hevonen. Vanhushan se on tietysti loimen alla päivän testannut loimen vesitiiviyttä. Niin kamala ollut tämä syksy, että loimi on saanut olla päällä enemmän kuin laki sallii. Varmaan osittain siitä syystä vanhuksen karva ei minusta ole kovin paksu, joten varmaan saadaan loimittelua jatkaa läpi talven. Kuivilla pakkasillakin varmaan saadaan laitella loimea jo jossain 10-15 asteen hujakoilla (normaalisti vasta lähemmäs 20 asteen pakkasilla on toppaloimea vedetty päälle), jollei tuo karva tuosta koe jotain ihmepaksuuntumista.
Lennin kanssa en oikeastaan tiedä nyt näillä keleillä, että mikä ois paras vaihtoehto. Säänkestohan noilla issikoilla on aivan loistava ja tuo karva on valtava. Eilisen kokopäivän vesisateen jäljiltä karva oli päältä märkä ja alta kuiva, niinkuin kuuluukin. Illalla kuivasin hikiviilalla, mutta ei se yön aikana siltikään ehdi kokonaan tuo karva kuivua (on se silti edelleen sieltä alta kuiva). Plussakeleillä ei oikein kovin paksua loimea voi laittaa. Mutta olisiko parempi vuoreton sadeloimi, että pysyisi kuivana vai ilman loimea, jolloin nyt päälyskarva saattaa olla kosteaa monta päivää. Nyt kaikki issikanomistajat naureskelee, että mitään loimia laiteta ja niin se meilläkin "nakuna" on pihalla ollut ja en edes tätä miettisi, jollei tuolla hevosella nyt sattuisi olemaan taipumusta tuohon "iholla reagointiin".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti