Talvi

Vähän lisää lunta, jee! Vähän vesi- ja räntäsadetta, buu! ja pikkasen pakkasta, jee! Ja ennen kaikkea tästä tullut yhdistelmä; alta kymmenen sentin hanki, joka tarttui jäiseen alustaan, ei tierat tartu ja hokat pitää. Jee!! Wohoo! Meillä on ratsastuskeli!

Suuntasin maastoon, kun kävin ensin kuulostelemassa ja katselemassa, että ei näy eikä kuulu, että siellä trafiikkia (metsästäjiä) olisi.
Ennen harjausta ja satulointia kävin Lennin lihaksiston päälisin puolin läpi. En löytänyt mitään suurempia jumikohtia tai muutakaan ongelmantynkää. Tuli vain mieleen, että jos tuo välillä haluttomuus liikkua ja alamäkiin mennessä riehaantuminen liittyisi johonkin lihasjumiin. Mutta ei löytynyt mitään hälyttävää. (Tosin en ole kyllä hierojakaan, mutta omaan jonkinmoista näppituntumaa kuitenkin asiaan.) Satunnaisen liikkumishaluttomuuden syyksi veikkaisin sitä, että ollaan jouduttu tyytymään kävelyyn niin pitkään kun on ollut niin liukasta ja kävely on vain kertakaikkisen tylsää. (minunkin mielestä)
Alamäkiriuhaantumisiin ja ritoloihin veikkaan syyksi sitä, että alamäkeen kulkeminen on raskasta, vaatii lihaksistolta ja tasapainolta paljon ja ärsyttää. Itse kyllä pyrin tasapainottamaan ja auttamaan alamäissä parhaani mukaan, mutta nuorihan tuo hevonen on vielä ja kehittymiskohteita niin paljon.

Noh, mutta siis maastoon. Laiskasti kävellen edettiin aukiolle, jossa oli joku oikein paha ääninen varis/korppi, jolla oli asiaa vaikka ja kuinka. Sitä ihmeteltiin aikamme ja jatkettiin matkaa. Lenni oli niin kamalan laiskan oloinen, ei halunnut oikeastaan liikkua juuri ollenkaan ilman semmosta jatkuvaa eteenratsastamista. Puuh! Päästiin aukion alkupätkän ohi (joka kerää vettä ja on yleensä jäinen), niin aloin pyytämään reilummin eteen. Ei se kaakkimus meinannut liikkua ollenkaan, mutta kun sai kakkosvaihteen silmään, niin alkoi liikettäkin löytyä. Tarjoili ensinä tölttiä vain lyhyitä pätkiä ja sai vakuutella tosissaan, että nyt voi kyllä mennä pitempääkin pätkää. Tölttäiltiin vähän, otettiin yksi pätkä käyntiä vähän vaikeammassa maastossa ja lähdettiin takaisin päin. Sitten löytyikin jo virtaa tölttäillä pidempääkin matkaa. Jostain mielenjuolahduksesta käänsin takaisin "pois kotoapäin" ja pyysin laukkaa. Ja sehän nousi. Herkästi kyllä tipahti passille, mutta joka kerta pyydettäessä nousi laukka. Muutama nosto+ pari laukka-askelta onnistuttiin tekemään ja yksi vähän pidempi laukkapätkä. Aika hyvin. On tosi kiva, että nämä laukat onnistuu näin nostoina näin helposti. "ajamallahan" tätä ei oikein laukkaan saisikaan, menee vain passia. Ja jos Lennillä muutkin askellajit on tasaisia, niin niin on myös laukka. Tästä on hyvä jatkaa. Pysyis vain nämä kelit, että päästään treenaamaan ja etenemään muutenkin kuin pelkässä käynnissä, kun hevonen näyttää siihen kyllästyvän. Eteenpäinpyrkimys oli nimittäin selkeästi eri luokkaa noiden kiihdyttelyjen jälkeen, kuin mitä ennen niitä.

Ratsastuksen jälkeen Lennin omatoiminen lihashuolto

Ei, meillä ei ollut sumua, meillä oli läähää kameran (puhelimen) linssissä.

Ja heinää nassuun

Karvaponi...

Ja Piskolle kans

Varustekatsaukseen sen verran, että toppatakki on loistava ja nuo ratsastushousut on pikkupakkasilla (oisko ollut 3 astetta) lämpimät ilman pitkiäkalsareita... Ainakin yhdistettynä tuohon toppatakkiin. Ne ovat jopa ihan ihmismäisen näköiset vetimet, mutta tyylin rikon sitten noilla korjaillulla työsaappailla ja keltaisella huomiovärillä varustetuilla työkintailla. Ja tietysti maastoon lähtiessä heijastinliivillä. :D Noo ei niitä ole sen tyylin takia hankittukaan vaan toimivuuden ja se, että takki ja housut on ihmismäisen näköiset on vain kivaa plussaa. Sisälle tullessa naureskelin, että on helppo tarkistaa, että onko pohkeet olleet kiinni kyljissä? Näyttäisivät olleen...