Rapsakkata maastoilua

Lähin käymään eilen "tuulettumassa" Lennin kanssa. Tuulesta ei niin tietoa, mutta rapsakka 22 asteen pakkanen kyllä piti huolen jonkinmoisesta raikastumisesta.
Maastoiltiin tuossa tutulla maastotiellä ja meni ihan jees. Ei nyt suunnatonta kehumista.
Hevonen kuulosteli tarkkaan hokeista lähteviä kirskahteluja, jotka ilmeisesti vähän kaikuivat tuolta metsästä. Jännää...
Yksi auto tuli vastaan. Kuski kuvitteli ilmeisesti olevansa jollakin EK:lla vauhdista päätellen. Vauhti kyllä hidastui ja hevosen ohitus oli erittäin asiallinen. Arvostan kovasti. Mutta tuolla mutkaisella metsätiellä ois ihan kiva, jos vauhti olisi asiallinen muutenkin. Aina ei ole sitä suoranpätkää siinä aikaa hidastaa vauhtia. Hevonen ei paljoa autoon reagoinut, eli asiallinen ohitus siltäkin osin.

Tapailtiin vähän tölttiä, mutta ei meinannut oikein töltti nyt tällä kertaa irrota. Tai tölttiä kyllä, mutta ei niin hyvää kuin olisin halunnut. En sitten jaksanut asian kanssa alkaa oikein hiomaan, annoin hevosen vain höntsätä menemään sitä mitä meni, ajatuksella vain saada eteenpäinpyrkimys pysymään ja hevonen liikkumaan. Se olikin ihan hyvä ratkaisu, loppumatkasta saatiin jo oikein hyvä tölttipätkä viriteltyä, siihen asti, kunnes joku ampui. Ei meitä! Mutta jossain lähistöllä. Hevonen kyllä vain hätkähti, ei siinä mitään, mutta siinä meni sitten askeleet ja pasmat sekaisin sen verran molemmilla, että ei enää kovin hyvää tölttiä saatu aikaiseksi. Luulin, että nuo metsästyskaudet päättyivät jo...

Vähän tuli hiki hevoselle ja pienen hetken arvoin, että otanko molemmat hevoset sisälle vai loimittelenko ulos (ois sitä sisällekin kyllä joutunut loimittamaan). Päädyin peittelemään 300g fullneck toppaloimella ulos. Tuon loimen saapuessa (vaihdossa) naureskelin, että saa nähdä onko tuolle koskaan mitään käyttöä. On niin paksu ja muhkea loimi. Mutta on sitä vain tässä tullut käytettyä. Piskolla se on ollut, kun pakkaslukemat on lähennelleet jotain 24 asteen lukemia ja nyt Lennillä sitten lenkillä hikoamisen jälkeen kun pakkanen 20 asteen yli.

Joululahja

Joulu meni ja olin ollut kiltisti  ja sain kuin sainkin toivomani uudet talvikengät. Sen kyllä tiesinkin jo etukäteen, kun olin niitä itse testaamassa ja valitsemassa, mutta joka tapauksessa.

Laatikossahan ne tietty vielä on, kuka niitä nyt raskii käyttöön ottaa!!

Uusille talvikengille ois kyllä ilmoja pidellyt. Pakkanen on huidellut 20 asteen paremmalla (vaiko sittenkin pahemmalla puolella?). 24 astetta on ollut semmonen peruslukema tässä joulusta lähtien. Aattona kävin Lennin kanssa vähän köpöttelemässä, muutan en ole sen kummemmin hevosen selkään kerennyt (saati nyt sitten niin kamalasti houkutellutkaan, tuon pakkasen takia).

Silloin aattona treenailtiin vähän tuota selkäännousupenkin vieressä oloa. Nuorukainen on vähän minun omasta laiskuudesta johtuen päässyt siinä lenuamaan ympäriinsä. Aina on muka niin kauhea kiire ratsastamaan, että siihen ei ole jaksanut kiinnittää huomiota, vaan aina on ollut kiire selkään ja lenkille. Nyt sitten kiinnitettiin enemmän huomiota siihen ja johan onnistui taas paikallaan seisominen.
Köpöttelyt suoritettiin ilman satulaa ja hackamorella. Mulla onkin tuolla ollut lyhyemmät hackamorevarret jo pidemmän aikaa olemassa, mutta vasta nyt päästiin niitä testaamaan. Lyhyet nuo edellisetkin olivat joo, mutta nämä vielä vähän lyhyemmillä varsilla ja täytyy myöntää, että huomattavasti myös paremmat tuolle herkälle hevoselle. Totesimpa vain, että vaikka noissa ei leveyssuunnassa kovin suurta eroa ole, niin meinasi nuo nahkaosat jäädä lyhkäisiksi... Hevonenhan toimii myös sidepulleilla, mutta nekin alkaa jäädä naftiksi ja jos nyt maastoon lähdetään, niin mieluummin nuo hackamoret silloin laitan...

On siis vissiin todettava, että jos tuo hevonen ei muualta ole kasvanut, niin ainakin päästään.. Pitää ottaa tarkempaa tutkailua noille sidepulleille, että vieläkö me ne saadaan viriteltyä sopiviksi vai pitääkö niistä ajatella luopuvansa...

Hyvää Joulua!

Meinasin tälle päivälle jonkun hienon joulukuvan käydä ottamassa. Mutta sitten siellä on rapsakat 23 astetta pakkasta, joten tämä parin päivän takainen kuva saa kelvata. Lenni on taas tehnyt omatoimista lihashuoltoaan ja hommannut lumihunnun päällensä.

Hyvää Joulua!

Lumisessa maastossa tölttäily on parasta

Niin vähän kuin talvesta tykkään noin ylipäätään, niin nyt on ollut kyllä ihan loistavat kelit!! Vihdoin ja viimein!

Eilen piti jo pakotin itseni pitämään vapaapäivän hevoselle, kun toissapäivänä hevonen oli jo vähän eteenpäinpuserrettavaa mallia maastossakin.
Tänään olikin sitten taas ihan loistava päivä ja loistava maastoreissu! Käynti lumisessa talvimaisemassa on niin lepoa sielulle. Töltissä alkaa löytyä jo tosi hyviä pätkiä, joissa hevonen etenee itse, pysyy askellajissa ja jopa vähän liikettäkin alkaa olla. Ja ratsastaja saa nautiskella. Laukannostoja ollaan jonkinverran treenailtu ja treenikertoihin nähden aika hyvällä onnistumisprosentillakin. Laukka ei kovin hyvin pysy yllä, mutta se puoli kehittynee tässä samalla treenaillessa, kun saadaan hevoselle kuntoa ja voimaa lisää.

Ratsastaja (siis minä) testasi itseään, että vieläkö pääsee selkään ilman koroketta. Tuolilta tai joltain muulta korokkeelta tulee noustua melkein aina, niin ihan vain noin tekniikan tarkistus tulee tehtyä aina välillä. Ja pääsihän sinne, joskin täytyy myöntää, että noin toppavaatteissa ja mulle heikommalta puolelta oli melkoista ähellystä... Onneksi ei ollut yleisöä... Ja onneksi on niin matalan mallin hevonen...

Stübbenin ekat testailut

Stübbenia olen käyny pariin otteeseen testailemassa ja kyllä se aika kivasti tuonne selkään istahtaa. Edellisessä Stübbenin (Focus) testauksessa ongelmiksi nousi pituus ja takaosan kaarevuus. Tässä Elegantissa pituus selkeästi lyhyempi ja sen puolesta ok, aavistuksen verran satula jää takaosasta irti paikalla ollessa ilman ratsastajaa (ja ahneen ponin ollessa jatkuvasti pää alhaalla heinänkorsia hamuamassa..). Ratsastajan kanssa istuu nätisti koko pituudeltaan kyllä, mutta pitää vielä tutkailla tuota rungon kaarevuutta. Satula oli toisella testauksella ilman huopaa selässä ja jäljet satulassa olivat koko satulan matkalla. Mutta täytyy vielä saada otettua semmonen hikilenkki, että näkisi jäljet selässäkin.

Varauduin jo siihen, että tähän ei webbersejä saa tapeltua paikalleen millään konstilla. Sen Focuksen kanssahan sitä testasin ja ei onnistunut. Tähän Elegantiin kuitenkin webbersit sujahtivat paikalleen ihan kivuttomasti, vaikka tässäkin sellaiset "vanhanmalliset" jalustinkoukut ovat.

Toisena päivänä käytiin pieni mutka maastossa, mutta tarttui niin järkyttävät tilsat ja ratsastajalla oli tietysti puutteellinen varustautuminen, että ei ollut kaviokoukku matkassa, että jouduttiin jättämään lenkki varsin lyhyeksi. Lenni meni kyllä kivasti, vaikka joutui kävelemään tosi varovasti.
Toisena päivänä koitin käydä tuolla kentällä ja siellä oli niin liukasta, että ei oikein tullut mitään. Sen verran oli lumikerrosta päällä, että hokit eivät kovin hyvin pitäneet. Kävin sitten vielä tuossa tiellä vetämässä pienet jäätöltit, siinä piti sitten jo hokitkin. Lennillä oli vähän virtaa, nakkoi päätään ja olis halunnut mennä lujempaa, mutta eihän tuossa jäisellä tiellä uskaltanut mitään sen suurempia kiihyttelyitä tehdä. :/

Stübbenin alla hevonen liikkui kivasti ja mielellään, että sen puolesta vaikutti hyvältä. Lenni jopa meni korvat hörössä ja päristellen. Ratsastajan fiilis satulasta on, että tuntuu tukevalta. Istuin on laakea tässäkin, mutta asento on hyvä ja mieleinen. Jospa tässä nyt ois potentiaalia meidän "edullisemmaksi vaellussatulaksi" noihin maastorymyämisiin, vaikka ei nyt varsinaisesti sellainen olekaan.
Mutta siis aika hyvältä vaikuttaa alustavasti, pitää vain vielä vähän testailla lisää.

Nyt on tullut lunta ja on vähän pakkasta, että nyt ois täydellinen keli. Ratsastamaan, ratsastamaan!

Ja Lennillä on uus (käytetty) pyhäriimu. Ei me niin kauheesti näitten merkkien perrään olla, mutta tämä vain sattui olemaan niin nätin värinen. Lennin pää alkaa olla pikkasen haastavan kokoinen. Cob kokoisissa monesti turpaosa on ahtaansorttinen ja full kokoisissa sitten taas poskiremmit on sen verran pitkät, että turpaosa tulee nenään. Jospa se tuosta vielä pikkasen kasvais...

Stübben

"Ehkä jos joskus vastaan kävelee se huippuhyvä ja edullinen issikkasatula Benni´s Harmony Elegant tai minusta älyttömän kaunis koulusatula Juventus (joka sattuisi olemaan sopivaa kokoa ja sattuisi passaamaan hevoselle tai sattuisi olemaan satulan alle sopiva hevonen jne..)."

Niin menin kirjoittelemaan ja niin siinä kävi, että siinä se on

Pesty, puunattu ja rasva laitettu pintaan imeytymään, siksi kiiltelee

Stübbenin Benni´s Harmony Elegant. 17"/xw. On se nätti ja vielä nätin ruskeakin kaiken lisäksi.
En tiiä, miten tässä näin pääsi käymään, mutta satula tuli tekemään ainakin välilaskun, katsotaan, että passaako Lennille niin hyvin kuin kuvittelen.
On selkeästi lyhyempi, kuin mitä aiemmin testaamani issikka-Stübben (Focus 18"/xw) ja toppaukset päättyvät tuonne takakaaren "alle".

Luistinrata ja nilkkoihin asti loskaa

Eilen oli luistinrata, tänään on nilkkoihin asti loskaa. Sen viikon takaisen yhden hyvän päivän jälkeen onkin ollut suunnilleen vuorotellen tätä. Haluaisin sanoa, että p*skaa.. Ei me sitten mitään olla tehtykään.

Noh, mutta eilen kävin hakemassa Lennille pidemmät hokat (lyhyillä kierteillä). Ne lyhyet hokat olivat kuluneetkin jo aika nysiksi. Meinasin samanlaiset laittaa, mutta pidemmät, mutta sitten siellä Agrissa pähkäillessä otin kuitenkin sellaisia "keskikokoisia" jäähokkeja. Kun kerta näyttää, että jäätä riittää, niin varustaudutaan sitten siihen. Uusi hokkiavain pelitti kivasti, muutamat hokit olivat vähän lujemmassa, mutta vain yhden rystysen sain revittyä auki niiden kanssa taistellessa...

Ja Piskolle, noh yritystä oli pitää ilman takakenkiä ja lumisena talvena ois onnistunutkin, mutta syämestä otti niin kovin kun kattelin vanhusta tuolla luistelemassa ja seisoa möllistelemässä, niin hain takakengät ja naputtelin vanhukselle kengät taaksekin. Vanhus meni kenkien laiton jälkeen ulos samalla lailla varovasti, kuin aiemmin ja jäi heti oven jälkeen möllistelemään, sitten tuli selvä ahaa-elämys, että takajalat pitääkin ja sitten vanhus lähti kävelemään piiiiiiitkin askelein heinien kimppuun. Kyllä helpotti. Ei ne kengät oikein kiitettävästi suostuneet sinne kavioihin asettumaan. Huomaa selkeästi sen, että teen tuota kengityshommaa ihan liian harvoin. Vuolu niinkin onnistuu ja irtokengän lyöminen, mutta kyllä mielelläni kengittäjälle kuitenkin tuosta työstä maksan. Ihan näppärä taito kuitenkin, että jos on jotain probleemia ja kengittäjää ei nyt ihan heti paikalle saa, niin ei tarvi jäädä sormi suuhun. Mutta vanhuksella kengät nyt kelvollisesti jalassa ja kengittäjä sitten paikkailee minun jäljet. (Otan osaa ja pyydän anteeksi...)

Jos Herra Hiirellä oli onneton kohtalo, niin hra Hiiren monella kaverillakin on ollut viimeaikoina. Meidän hiiri-koirat on ilmeisesti tulossa vanhaksi, kun tuntuu tuo hevosenkakan syöminen kiinnostavan enemmän. Vilahtelevia häntiä alkoi näkyä sen verran paljon, että päätin sitten suosiolla loukuttaa tallia vähän. Tai oikeastaan aika paljon. Oisko tässä nyt kolmatta viikkoa olleet loukut pyytämässä ja uhriluku on tällä hetkellä 17. YÄK! Kyllähän sen tietää, että niitä tuolla talliolosuhteissa on, mutta yäk.

Totesinpa eilen illalla iltatallia tehdessä ja ottaessa hevoset sisälle, että on oikeastaan aika tyydyttävää tuomosen vettä-kuin-saavista-kaataen -päivän jälkeen kuoria loimen alta kuiva hevonen. Vanhushan se on tietysti loimen alla päivän testannut loimen vesitiiviyttä. Niin kamala ollut tämä syksy, että loimi on saanut olla päällä enemmän kuin laki sallii. Varmaan osittain siitä syystä vanhuksen karva ei minusta ole kovin paksu, joten varmaan saadaan loimittelua jatkaa läpi talven. Kuivilla pakkasillakin varmaan saadaan laitella loimea jo jossain 10-15 asteen hujakoilla (normaalisti vasta lähemmäs 20 asteen pakkasilla on toppaloimea vedetty päälle), jollei tuo karva tuosta koe jotain ihmepaksuuntumista.
Lennin kanssa en oikeastaan tiedä nyt näillä keleillä, että mikä ois paras vaihtoehto. Säänkestohan noilla issikoilla on aivan loistava ja tuo karva on valtava. Eilisen kokopäivän vesisateen jäljiltä karva oli päältä märkä ja alta kuiva, niinkuin kuuluukin. Illalla kuivasin hikiviilalla, mutta ei se yön aikana siltikään ehdi kokonaan tuo karva kuivua (on se silti edelleen sieltä alta kuiva). Plussakeleillä ei oikein kovin paksua loimea voi laittaa. Mutta olisiko parempi vuoreton sadeloimi, että pysyisi kuivana vai ilman loimea, jolloin nyt päälyskarva saattaa olla kosteaa monta päivää. Nyt kaikki issikanomistajat naureskelee, että mitään loimia laiteta ja niin se meilläkin "nakuna" on pihalla ollut ja en edes tätä miettisi, jollei tuolla hevosella nyt sattuisi olemaan taipumusta tuohon "iholla reagointiin".

Vision vs. Myler

Meillähän on tuossa nyt käytössä sekä Vision kuolain, että Myler. Molemmista nyt jonkin verran käyttökokemusta, niin nyt pääsevät vähän vertailuun.

Vision kuolaimenhan tilasin ensin. Se on siis tuo oliivipäinen 14mm versio.
Lennin levoton suu rauhoittui tällä älyttömän hyvin. Hämmästys oli aika suuri, kun kyllä tähän mennessä on jokaisia kuolaimia suussa mäljätty, useimmiten myös purtu. Vakuuttuneena tästä visionin ihmeestä katselin sitten puoliaktiivisesti toista samanlaisella suuosalla olevaa kuolainta. Suitsihamsterilla kun on noita suitsia aika monet, niin niitä olisi näppärämpi käyttää, kun niissä olisi kuolaimet valmiina kiinni. ;)
Mietin jo toista samanlaista kuolainta, mutta sitten sattui tuo Myler silmään, niin se sitten matkasi meille. Kuolaimet on samankokoisia ja suuosa on aikalailla samanlainen. Myler on jonkinverran ohuempi, 10mm kenties. Ja oisko siinä pikkasen "terävämmät" nuo taitokset tuossa suuosassa. Ja tietysti selvimpänä erona tuo D-rengas.
Mylerillä Lennin suu samoin yhtä rauhallinen, kuin visionilla ja hevonen on rento ja on "kuolaimella" (sen mitä nuori hevonen nyt jaksaa itseään kantaa kuolaimella).

Visionit ovat pääasiassa olleet käytössä kentällä ja Mylerit maastossa. Molemmilla hevonen toimii oikein mallikkaasti ja voi sanoa, että yhtä hyvin.
Sinällään Myler ja Vision vaikuttaisivat olevan varsin tasaväkiset. Omaksi ja väittäisin, että hevosenkin suosikiksi on kuitenkin vähän noussut tuo Myler. Voi olla, että vain kuvittelen tai pohjaan mielipiteeni tavallaan "epäreiluun" fiilispohjaiseen vertailuun (Myler käytössä maastossa, jossa yleensä kivaa, vision kentällä, jossa välillä junnataankin...). Mutta aivan kuin tuo Myler ohuempana kuolaimena mahtuisi paremmin tuonne pieneen ja matalaan suuhun ja se vaikuttaisi hevostakin miellyttävän.
Mutta joka tapauksessa, kumpikin kuolain on meillä toimiva ja kumpikin kuolain on käytössä jatkossakin.

Uusi hokkiavain

Jälleen sarjassamme, mitä kummallista hevosharrastaja saa puolisoltaan lahjaksi. Minä sain hokkihylsyn ja räikän! Mahtavaa!

Sehän kiilteleekin. :)

Kävin testaamassa ja olisin itseasiassa vaihtanutkin hokkeja, mutta Lennin kengissä oli lyhytkantaiset hokit ja mulla löytyi vain pitkäkantaisia, niin en uskaltanut sitten niitä pitkäkantaisia vääntää. Ja en jaksanut enää siihen aikaan illalla alkaa tutkimaan, että kestääkö niihin pitkäkantaiset laittaa.
Mutta siis hyvältä vaikutti ja ainakin ne pari hokkia sain irti helposti. Yleensä meidän kengittäjän jäljiltä hokit on niin lujassa, että en niitä ole irti saanut. Tosin siihen saattaa kyllä vaikuttaa sekin, että väänsin edellisen hokkiavaimen pyöreäksi...

Talvi

Vähän lisää lunta, jee! Vähän vesi- ja räntäsadetta, buu! ja pikkasen pakkasta, jee! Ja ennen kaikkea tästä tullut yhdistelmä; alta kymmenen sentin hanki, joka tarttui jäiseen alustaan, ei tierat tartu ja hokat pitää. Jee!! Wohoo! Meillä on ratsastuskeli!

Suuntasin maastoon, kun kävin ensin kuulostelemassa ja katselemassa, että ei näy eikä kuulu, että siellä trafiikkia (metsästäjiä) olisi.
Ennen harjausta ja satulointia kävin Lennin lihaksiston päälisin puolin läpi. En löytänyt mitään suurempia jumikohtia tai muutakaan ongelmantynkää. Tuli vain mieleen, että jos tuo välillä haluttomuus liikkua ja alamäkiin mennessä riehaantuminen liittyisi johonkin lihasjumiin. Mutta ei löytynyt mitään hälyttävää. (Tosin en ole kyllä hierojakaan, mutta omaan jonkinmoista näppituntumaa kuitenkin asiaan.) Satunnaisen liikkumishaluttomuuden syyksi veikkaisin sitä, että ollaan jouduttu tyytymään kävelyyn niin pitkään kun on ollut niin liukasta ja kävely on vain kertakaikkisen tylsää. (minunkin mielestä)
Alamäkiriuhaantumisiin ja ritoloihin veikkaan syyksi sitä, että alamäkeen kulkeminen on raskasta, vaatii lihaksistolta ja tasapainolta paljon ja ärsyttää. Itse kyllä pyrin tasapainottamaan ja auttamaan alamäissä parhaani mukaan, mutta nuorihan tuo hevonen on vielä ja kehittymiskohteita niin paljon.

Noh, mutta siis maastoon. Laiskasti kävellen edettiin aukiolle, jossa oli joku oikein paha ääninen varis/korppi, jolla oli asiaa vaikka ja kuinka. Sitä ihmeteltiin aikamme ja jatkettiin matkaa. Lenni oli niin kamalan laiskan oloinen, ei halunnut oikeastaan liikkua juuri ollenkaan ilman semmosta jatkuvaa eteenratsastamista. Puuh! Päästiin aukion alkupätkän ohi (joka kerää vettä ja on yleensä jäinen), niin aloin pyytämään reilummin eteen. Ei se kaakkimus meinannut liikkua ollenkaan, mutta kun sai kakkosvaihteen silmään, niin alkoi liikettäkin löytyä. Tarjoili ensinä tölttiä vain lyhyitä pätkiä ja sai vakuutella tosissaan, että nyt voi kyllä mennä pitempääkin pätkää. Tölttäiltiin vähän, otettiin yksi pätkä käyntiä vähän vaikeammassa maastossa ja lähdettiin takaisin päin. Sitten löytyikin jo virtaa tölttäillä pidempääkin matkaa. Jostain mielenjuolahduksesta käänsin takaisin "pois kotoapäin" ja pyysin laukkaa. Ja sehän nousi. Herkästi kyllä tipahti passille, mutta joka kerta pyydettäessä nousi laukka. Muutama nosto+ pari laukka-askelta onnistuttiin tekemään ja yksi vähän pidempi laukkapätkä. Aika hyvin. On tosi kiva, että nämä laukat onnistuu näin nostoina näin helposti. "ajamallahan" tätä ei oikein laukkaan saisikaan, menee vain passia. Ja jos Lennillä muutkin askellajit on tasaisia, niin niin on myös laukka. Tästä on hyvä jatkaa. Pysyis vain nämä kelit, että päästään treenaamaan ja etenemään muutenkin kuin pelkässä käynnissä, kun hevonen näyttää siihen kyllästyvän. Eteenpäinpyrkimys oli nimittäin selkeästi eri luokkaa noiden kiihdyttelyjen jälkeen, kuin mitä ennen niitä.

Ratsastuksen jälkeen Lennin omatoiminen lihashuolto

Ei, meillä ei ollut sumua, meillä oli läähää kameran (puhelimen) linssissä.

Ja heinää nassuun

Karvaponi...

Ja Piskolle kans

Varustekatsaukseen sen verran, että toppatakki on loistava ja nuo ratsastushousut on pikkupakkasilla (oisko ollut 3 astetta) lämpimät ilman pitkiäkalsareita... Ainakin yhdistettynä tuohon toppatakkiin. Ne ovat jopa ihan ihmismäisen näköiset vetimet, mutta tyylin rikon sitten noilla korjaillulla työsaappailla ja keltaisella huomiovärillä varustetuilla työkintailla. Ja tietysti maastoon lähtiessä heijastinliivillä. :D Noo ei niitä ole sen tyylin takia hankittukaan vaan toimivuuden ja se, että takki ja housut on ihmismäisen näköiset on vain kivaa plussaa. Sisälle tullessa naureskelin, että on helppo tarkistaa, että onko pohkeet olleet kiinni kyljissä? Näyttäisivät olleen...

Hantaaki

Tuli jälleen todettua, että köyhän ei oikeastaan kannattaisi ostaa halpaa...
Tuo käytetty "kauhukahva" satulaan tuli ja soljet siinä oli melkoisen ruosteessa. En nyt tietystikään uutta odottanutkaan, mutta silti tuo ruosteisuus yllätti. Kaiketi olisivat vielä kestäneet käytössä, mutta päädyin kuitenkin vaihtamaan ne. Että onni onnettomuudessa, että jos köyhä sattuu halpaa ostamaan, niin köyhä on sen verran näppärä käsistään, että tämmönenkin onnistuu.

Nuo vaihtosoljetkaan eivät uudet ole, löytyivät allekirjoittaneen varastoista, mutta ruosteettomat kuitenkin.
Tästä maksoin siis 5e postikuluineen. Hööksin sivuilta saman hantaakin (kädensija, ruots. handtag-> hantaaki) hinnan vilkaisin ennen kuin tuon ostin ja se oli 19e, eli kohtuu edullinen tuo käytetty oli. Paitsi että sitten surffailin Hööksin ruotsin sivuilla (Haaparannan Hööks se meidän lähi-Hööks) ja totesin saman hantaakin hinnaksi 59kr eli päivän kruununkurssilla 6,35e... Sanoisinko, että ohhoh!!
Noo, mutta nyt on hantaaki, ihan siistikin vaihdettuine solkineen ja hamanolkäsittelyn jälkeen ja tulipa opeteltua leiffien ompelutekniikkaa. Olenkin aina miettinyt miten ne käsin ommellessa saadaan ommeltua...

Tietokoneeton päivä

Joulukuun toisen päivän ohjelmistossa tietokoneeton päivä. Kone itesessään on kyllä tuossa pöydällä, mutta se on kiinni. Siihen jumittaa kiinni niin helposti, niin en ole sitä aukaissut tälle päivälle. Sinällään hölynpölyä, kun näitä laitteita, joilla pääsee nettiin on niin monenlaisia nykypäivänä. Mutta jos näihin muihin ei jumittais niin helposti,kun eivät ole niin näppäriä käyttää. Yritystä siis on.

Suunnitelmissa oli Lennin ratsastus maastossa, mutta siellä patsasteli yksi punalakkinen ja -paitainen ja sitten meni vihaisesti autoja kera punalakkisten, niin totesin siellä olevan sen verran tuota trafiikkia, että parempi, kun ei mennä sekaan pyörimään.
Yritin taas käydä juttelemassa ja tiedustelemassa lupatilannetta, mutta eihän noiden nykymetsästäjien perään kerkeä. Hetken ne seisoa möllöttää tuolla ja sitten hyppäävät autoon ja kaasuttavat muualle.

Noh, mutta ei siis maastoon. Harjailin hevosen, laitoin satulan ja testasin pari rintaremmiä. Juu ei. Hevonen on vaan sen mallinen, että ei sitä rintaremmiä saa järkevästi asettumaan. Myös länkkärintaremmi jäi ihmeelliseen asentoon ja ei yltänyt satulaan (eli ainakin lännensatulassa renkaat selvästi eri kohdassa). Eipä sitten. Mie luovutan. Myynnissä siis yksi full kokoinen rintaremmimartignaali. Ja löysin edullisen käytetyn kauhukahvan satulaan. On meillä semmonen turparemmiviritys ollutkin, mutta se on pikkasen harjassa kiinni, niin vähennetään remmien määrää (turparemmi kaksinkerroin, kauhukahvassa vain yksi remmi jossa kiinnitys kummallakin puolella. Mietin jo, että tekisinkö itse, mutta tuli niin edullinen vastaan, että ei maksanut vaivaa.
Suitset päähän ja menoksi siis. Sillä välin kun hevosen laitoin kuntoon, niin oli alkanut sataa lunta ihan taivaan täydeltä. Käytiin kentällä kävelemässä ja katsomassa kunto. Liukasta alla, nuoskalumi päällä. Jippii. Hirveät tilsat ja sit jäätä alla. Ei hyvin mee. Lähin kuitenkin kokeilemaan. Mutta hevonenpa pakeni alta, kun yritin selkään nousta. Treenattiin siis aluksi korokkeen viereen tuloa ja sitten vielä paikallaan seisomista, kun selkään noustaan. Sitten vain höntsäiltiin vähän. Kenttä oli liukas, hevonen säpsyili, minkä arvasinkin, kun oli vähän haluton liikkumaan ja otipa vielä alamäkeen mennessä pienet ritolat. Kiitos tuon Di-flexin siellä pysyy kyydissä kuitenki melko hyvin liimattuna.
Lenni liikkui kuitenkin ihan kivasti, vastasi apuihin ja oli pehmeä ja kevyt. Kävin nakkaamassa raipan pois ja tuolla aidan reunassa olevalla pätkällä mentiin muutaman kerran edestakaisin. Tallillepäin pyysin vähän reippautta enemmän. Ekoilla kerroilla meni tölttiä, viimeisellä kerralla laukkaa. Hupsista. Vahingossa laukattiin. Kehuin siitä ja lopetin.

Joulu on kohta taas..

Olen miettinyt pääni puhki jotain joulukalenteri-ideaa tänne, mutta ei sytytä, niin ei. Mutta ei revitä stressiä siitä.

Muutamia varusteita pesin ja sitten rasvailin tuolla Hamanolilla kokeeksi. Tuon Di-Flexin ensimmäisenä. Tulihan siitä siisti ja semmonen mattakiilto tuli pintaan. Huomenna testaamaan satulaa, jollei sada puukkoja.
Myös Piskon lännensuitset otin pesuun ja rasvaukseen. Niitä ei varmaan ole käytetty edellisen rasvauksen jälkeen ollenkaan. Pitäis varmaan raskia luopua niistä, kun eivät ne seinällä roikuttamalla parane, mutta olkoot vielä. Nyt ne on taas pesty ja puunattu.
Myös Barefootin roudasin sisälle, jos senkin puunais välillä. Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi tilata siihen sen nahkaisen tie strap:in, jos sitä vaikka noiden nahkaisten hihnojen kanssa sitten testais. En ole kyllä kovin varma noista omista lonkista, että antaako ne vieläkään periksi... Mutta ei revitä stressiä siitäkään.

Sen sijaan pientä stressiä voidaan repiä siitä, että näyttää siltä, että Lenni ei kestä pellavalimaa... Semmosta pientä testiä olen tässä asian tiimoilta tehnyt ja kyllä näyttäis siltä, että kun saa limaa, niin kutittaa. Syöttömäärähän ei ole iso, mutta  näyttää reaktiot tulevan yllättävän pienestäkin määrästä. Noo, se selittää viime talven pienen kutinan kyllä sitten, jos pellavakaan ei passaa. Mutta nyt on ongelmana, että mihin ihmeeseen saan tuon kivennäisen ympättyä, että hevonen suostuis sen syömään...