Eli loma on tehnyt erittäin hyvää hevoselle, ratsastajasta ei voi todellakaan sanoa samaa... Tai no, muuten oli ihan jees, mutta lonkat on jumittuneet ihan totaalisesti. En sitten oikein uskaltanut hirveästi ratsastaakaan, nuo kun tuossa kunnossa lävähtävät yhtäkkiä auki, niin aukeavat sitten sen verran kivuliaasti, että vedet valuu silmistä ja vääntää ihmisrukan hetkeksi läjään. Lenni ois ehkä kestänyt sen ratsastajalta, tai sitten ei... En alkanut testaamaan.
Tämähän ei olis ihan näin radikaalisti vaikuttava ilmiö, jos meillä ois runkosatula käytössä. Mutta Hilbar on edelleen toppausreissulla, joten käytössä on vain Dyggur (ja pari muuta satulaa, jotka kuitenkin ratsastajalle tältä ominaisuudeltaan samanlaiset kuin tuo Dyggur). Dyggur rungottomana/joustorunkoisena vaatii hyvin auki olevat lonkat. Taidamme siis ratsastajan kropan vaatiessa aloittaa sillä, että ratsastaja käy vain eka istumassa selässä avaamassa lonkat ja siirrytään sitten vasta siihen ratsastusosaan. Tarvisin selvästi jonkun aktiiviratsastettavan tähän kouluteltavan rinnalle. Ei pääsisi oma kroppa lassahtamaan näin ratsastustauoilla.
Vision kuolain vaikuttaa edelleen hyvältä. Lennin suu on sen kanssa ihan rauhassa. Lieköhän tämä näin helppoa, mutta nyt kyllä vaikuttaa ihan loistavalta!
Kävin myös vanhuksen selässä. Ihan vain istuskelemassa. Kaviossa oli lohkeama, niin en viitsinyt edes käyntiä vaatia selästä, kävin vain fiilistelemässä. Kengittäjälle soittelin viimeviikolla ja aikoi ilmoitella, kun pääsee, niin sitä odotellaan. Ei onneksi ollut kovin paha halkeama.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti