Paneeliangsti hellitti, kun seuraavana päivänä päivänvalossa sain säädettyä paneelit semmoseen asentoon, että taas passaa hevosen selkään. Ja jalustimetkin ovat tulossa, mutta ovat jääneet pyörimään ympyrää johonkin postin lajittelukeskukseen. Saa nähdä löytävätkö perille.
Edit: jalustimet löysivät perille asti. Enää jalustinhihnat puuttuu.
Aamulla laitoin hevoset pikkuaitaan syömään. Muutaman tunnin jälkeen aitauksesta kuului hirnunta ja Herra hevonen siellä huuteli ja ilmoitti että he ovat syöneet mahat täyteen ja nyt ois päivälepoaika, että voitais tulla isoon aitaan. Ei kait siinä muu auttanut, kuin hypätä liikkeelle ja lähteä ottamaan hevoset isoon aitaan. Miehenikin vitsaili, että sieltä miehet huutelee, niin heti juoksujalkaa pitää lähteä hakemaan aidasta. :D
Pariin kertaan olen nyt ottanut tuolta pikkuaidasta hakiessa vain Lennin kiinni ja päästänyt Piskon menemään itsekseen. Hyvin nuo pelaavat narun nokassa aitoja availlessa ja laittaessa kiinni, mutta aina helpompi, kun on vähemmän naruja mihin sotkeutua. Ensimmäisellä kerralla olin hyvin huvittunut, kun Pisko irtiollessaankin teki täysin samat liikkeet, kuin olisi narussa kiinni. Eli porttia avatessa kiersivät portista ulos ja minun taakse odottamaan, että saan portin takaisin kiinni ja sama toisen portin kanssa. Sittemmin vanhus on huomannut, että kun ei olekaan kiinni, niin menee parin askeleen päähän syömään ja odottamaan, että saan portin kiinni ja sitten jatketaan porukalla matkaa. Odotusarvo oli, että vanhus kävelee suorinta tietä isoon aitaan välittämättä muista, mutta niin se vain jää odottelemaan.
Nyt helteiden aikaan on molemmat hevoset viihtyneet tuolla ladossa. Vihdoin ja viimein. Vuoden päivät siihen menikin ennen kuin Herra hevonen kelpuutti matalan majan. Lennihän totesi ladon hyväksi suojaksi jo alkukesästä, mutta vanhus suopui ajatukseen vasta nyt helteiden aikaan. Mutta hyvä todeta nyt, että tämä tosiaankin kelpaa ja ei ollut turha remontointi.
Eilinen päivä meni kerhojutuissa raviradalla. Olin talkoilemassa ständin ääressä. Ja onnistuin polttamaan itseni aika mukavasti siinä useamman auringossa vietetyn tunnin aikana. Olin kyllä varautunut kunnon suojakertoimilla, mutta ei vain riittänyt. Talutusratsastukseen osallistujia riitti vaikka ja kuinka ja kaverit kävivät issikoiden kanssa mukana hevoskulkueessa ja olipa siellä askellajinäytöskin. Kivaa oli ja ehkä me jo ensi vuonna voidaan Lenninkin kanssa harkita osallistumista tällaisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti