Eilen illalla ihan extempore päätin käydä juoksuttamassa Lenniä. Ajatuksena oli vähän taas valmiiksi pohjustaa juoksutuksessa laukannostoja, kun edellisestä kerrasta on jo aikaa. Mutta koskaan ei mene niinkuin suunnittelee.
Laitoin suitset päähän ja jalkoihin nakkasin nuo uudet painoputsit. Suitsien tausta-ajatuksena oli, että seurailen samalla tuota visionkuolainta tuolla suussa. Painoputsit oli ensimmäisten askelten ajan ihmetyksen aihe, sen jälkeen oli kuin niitä ei olisikaan.
Naruriimun laitoin päähän, mutta kentällä otin pois ja päätinkin juoksuttaa irtona. Tehtiin vähän maastakäsin töitä. Lenni seurasi ja pysähtyi hyvin. Sitten otin pari juoksuaskelta ja koitin houkutella Lenniä juoksemaan mukana. Noh, Lennihän juoksi kyllä, mutta ei ihan niinkuin oli tarkoitus. Juokseva ihminen oli tällä kertaa liikaa herkän ruunan mielelle ja lähti kaahaamaan laukassa kamalaa vauhtia. Noh, ei siinä mitään, annoin juosta ja pidin vauhtia yllä. Lenni kaahasi ja veti melkoisia pukkeja laukatessaan, yhden pienen pätkän sain ihailla sitä Lennin liitoravia, kun taas vaihtoi laukalle. Aika pitkään piti juoksuttaa ennenkuin sain toivotunlaista reaktiota hevoselta. Heti kun suussa alkoi olla liikettä ja pää laskea annoin rauhan ja Lenni pysähtyikin heti ja tuli luokse. Tehtiin sitten vielä vähän maastakäsin töitä, irtona tietysti. Pysähdyksiä, peruutuksia käännöksiä ja kokeilimpa uudelleen sitä juoksemistakin ja tällä kertaa päästiin toivottuun tulokseen ja hevonen juoksi mukana. En viitsinyt sitten enempiä, hevonen oli hikinen ja ötö-määrä aika rutka ilta-aikaan, niin lähettiin pois.
Että laukkasi se kyllä, mutta ne laukannostot jäi nyt seuraavaan kertaan.
Noita Lennin pukkeja ihaillessa tuli jo mieleen, että saa nähdä riittääkö mulla pää ensimmäisten laukannostojen treenaamiseen selästäkäsin. Vai pitäisikö kokeilla sitten kuitenkin saada joku kylmäpäinen kaveri sinne selkään. Toisaalta Lenni on kyllä ratsastaessa aina ollut tosi fiksu ja ne pukit mitä se on ratsastaessa esittänyt on olleet murto-osan noista mitä se irtona esittää. Noh aika näyttää. Voihan se olla, että me jossain välissä taas vahingossa laukataan, se ollaan jo kertaalleen tehtykin.
Kuolain vaikutti suussa ihan hyvältä, ei purrut kuolainta, eikä muutenkaan protestoinut. Ei kyllä vaikuttanut olevan yhtään hermostunutkaan (mikä sitä kuolaimen pureskelua monesti aiheuttaa). Että ihan mielenkiinnolla odotan sitä, että ratsain päästään kuolainta testaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti