Venyttelyä ja sidepullsäätöä

Kerrankin meni toteutus niinkuin suunniteltu. Suunnittelin siis toissa iltana käyväni istuskelemassa Lennin selässä venyttämässä jalkoja uuteen uskoon ja näin teinkin. Lonkat ei auenneet kertarysäyksellä, mutta muuten olo satulassa alkoi olla jo ihan siedettävä.
Ensin kiusasin Lenniä kuitenkin varustetestailulla.
Ostin kohtuu edulliseen hintaan sidepull suitset. Edulliset olivat, kun näistä puuttui vähän osia. Niskaremmi oli aivan liian pitkä ja siksipä ei oikein mitään tarkempaa näkemystä saanut, että ovatko passelit. Tässä kuvassa suitsia on jo tuunattu ja täydetty. Niskahihnaan lisätty reikiä. Leukaremmi on "uusi", tai oikeastaan tilapäinen testikappale. Mulla ois ollu nahkaremmi valmiina, että oisin voinut ommella ihan varsinaisen remmin tähän, mutta minun solkivaraston soljissa ei ollut sitten ainuttakaan hopeanväristä solkea.... Normaalia...

Laittelin myös lisäremmin tuonne pään alle, kun näytti, että se aika usein ongelmaksi tuleva poskiremmien nouseminen silmiin on ongelma myös näissä.

Näissä oli jännästi tuo poskiremmin toinen remmi kiinnitetty tuohon ulompaan renkaaseen. Revin jo hiuksia tuon kanssa, että onko tämä joku maanantaikappale, kun yleensä nuo kaikki remmit kiinnittyvät sisempään renkaaseen ja ulompaan tulee vain ohja ja turpaosa. Mutta pienellä googlettelulla kumpaakin mallia löytyi. Tämä oli vain ehdottomasti harvinaisempi malli. Useammin törmäsi jopa sellaiseen, jossa vain yksi rengas.

Eilen illalla kävin sitten vielä uudelleen testaamassa näitä ja muuten näytti jo paremmalta, mutta tuon ylimääräisen remmin jouduin ottamaan pois. Se oli ehkä hieman turhan naftin mittainen ja veti turpaosan ihmeelliseen asentoon. Mutta suitset toimivat kivasti ilman sitä ja hevonen toimi ainakin maastakäsin ihan kivasti.

Takaisin hevosen selkään

Pitkäänhän tuota jo jankkasin, mutta nyt sain niskasta kiinni ja lopeteltiin Lennin loma. Tehtiin ensin maastakäsin töitä vähän aikaa. Ohjasratsastusta, ympyröitä ja testasin sitä maasta ympyrällä väistättämistäkin. Ja hyvinhän nuo sujui. Nakkasin varusteisiin myös tuon meidän himpun verran lyhkäisen kaulanarun ja sen avulla treenattiin maastakäsin käännöksiä, pysähdyksiä ja peruutuksia. Ja näppärästi nekin sujui. Kipusin selkään ja hevonen tuntui kivalta. Energiseltä ja herkältä.
Eli loma on tehnyt erittäin hyvää hevoselle, ratsastajasta ei voi todellakaan sanoa samaa... Tai no, muuten oli ihan jees, mutta lonkat on jumittuneet ihan totaalisesti. En sitten oikein uskaltanut hirveästi ratsastaakaan, nuo kun tuossa kunnossa lävähtävät yhtäkkiä auki, niin aukeavat sitten sen verran kivuliaasti, että vedet valuu silmistä ja vääntää ihmisrukan hetkeksi läjään. Lenni ois ehkä kestänyt sen ratsastajalta, tai sitten ei... En alkanut testaamaan.
Tämähän ei olis ihan näin radikaalisti vaikuttava ilmiö, jos meillä ois runkosatula käytössä. Mutta Hilbar on edelleen toppausreissulla, joten käytössä on vain Dyggur (ja pari muuta satulaa, jotka kuitenkin ratsastajalle tältä ominaisuudeltaan samanlaiset kuin tuo Dyggur). Dyggur rungottomana/joustorunkoisena vaatii hyvin auki olevat lonkat. Taidamme siis ratsastajan kropan vaatiessa aloittaa sillä, että ratsastaja käy vain eka istumassa selässä avaamassa lonkat ja siirrytään sitten vasta siihen ratsastusosaan. Tarvisin selvästi jonkun aktiiviratsastettavan tähän kouluteltavan rinnalle. Ei pääsisi oma kroppa lassahtamaan näin ratsastustauoilla.

Vision kuolain vaikuttaa edelleen hyvältä. Lennin suu on sen kanssa ihan rauhassa. Lieköhän tämä näin helppoa, mutta nyt kyllä vaikuttaa ihan loistavalta!

Kävin myös vanhuksen selässä. Ihan vain istuskelemassa. Kaviossa oli lohkeama, niin en viitsinyt edes käyntiä vaatia selästä, kävin vain fiilistelemässä. Kengittäjälle soittelin viimeviikolla ja aikoi ilmoitella, kun pääsee, niin sitä odotellaan. Ei onneksi ollut kovin paha halkeama.

Höpinää vähän kaikesta

Paneeliangsti hellitti, kun seuraavana päivänä päivänvalossa sain säädettyä paneelit semmoseen asentoon, että taas passaa hevosen selkään. Ja jalustimetkin ovat tulossa, mutta ovat jääneet pyörimään ympyrää johonkin postin lajittelukeskukseen. Saa nähdä löytävätkö perille.
Edit: jalustimet löysivät perille asti. Enää jalustinhihnat puuttuu.

Aamulla laitoin hevoset pikkuaitaan syömään. Muutaman tunnin jälkeen aitauksesta kuului hirnunta ja Herra hevonen siellä huuteli ja ilmoitti että he ovat syöneet mahat täyteen ja nyt ois päivälepoaika, että voitais tulla isoon aitaan. Ei kait siinä muu auttanut, kuin hypätä liikkeelle ja lähteä ottamaan hevoset isoon aitaan. Miehenikin vitsaili, että sieltä miehet huutelee, niin heti juoksujalkaa pitää lähteä hakemaan aidasta. :D
Pariin kertaan olen nyt ottanut tuolta pikkuaidasta hakiessa vain Lennin kiinni ja päästänyt Piskon menemään itsekseen. Hyvin nuo pelaavat narun nokassa aitoja availlessa ja laittaessa kiinni, mutta aina helpompi, kun on vähemmän naruja mihin sotkeutua. Ensimmäisellä kerralla olin hyvin huvittunut, kun Pisko irtiollessaankin teki täysin samat liikkeet, kuin olisi narussa kiinni. Eli porttia avatessa kiersivät portista ulos ja minun taakse odottamaan, että saan portin takaisin kiinni ja sama toisen portin kanssa. Sittemmin vanhus on huomannut, että kun ei olekaan kiinni, niin menee parin askeleen päähän syömään ja odottamaan, että saan portin kiinni ja sitten jatketaan porukalla matkaa. Odotusarvo oli, että vanhus kävelee suorinta tietä isoon aitaan välittämättä muista, mutta niin se vain jää odottelemaan.

Nyt helteiden aikaan on molemmat hevoset viihtyneet tuolla ladossa. Vihdoin ja viimein. Vuoden päivät siihen menikin ennen kuin Herra hevonen kelpuutti matalan majan. Lennihän totesi ladon hyväksi suojaksi jo alkukesästä, mutta vanhus suopui ajatukseen vasta nyt helteiden aikaan. Mutta hyvä todeta nyt, että tämä tosiaankin kelpaa ja ei ollut turha remontointi.

Eilinen päivä meni kerhojutuissa raviradalla. Olin talkoilemassa ständin ääressä. Ja onnistuin polttamaan itseni aika mukavasti siinä useamman auringossa vietetyn tunnin aikana. Olin kyllä varautunut kunnon suojakertoimilla, mutta ei vain riittänyt. Talutusratsastukseen osallistujia riitti vaikka ja kuinka ja kaverit kävivät issikoiden kanssa mukana hevoskulkueessa ja olipa siellä askellajinäytöskin. Kivaa oli ja ehkä me jo ensi vuonna voidaan Lenninkin kanssa harkita osallistumista tällaisiin.

Paneeliangsti

Eih, menin niihin Stock satulan paneeleihin koskemaan ja sain aikaiseksi entistä huonomman tilanteen. Ikinä ei kannattaisi illalla pikaisesti alkaa katsomaan mitään. Huomenna uusi yritys päivänvalossa ja vähän skarpimpana...

Periaatteessahan nuo tarroilla olevat paneelit antavat paljon säätövaraa, mutta toisaalta ovat tosi vaikeat, kun täytyy saada aseteltua symmetrisesti. Argh!

Kiitos ja anteeksi, olen saanut purkaa mieltäni.

Juoksutusta, uusi yritys

Illalla lähdin ottamaan uuden yrityksen tuon Lennin juoksutuksen kanssa. Laitoin suitset päähän ja vanhemmista valjaista silat juoksutusvyöksi ja nappasin vielä piuhat mukaan.

Aluksi irtona harjoiteltiin seuraamista, peruutuksia yms, ja ne sujui oikein kivasti. Otin Lennin kiinni ja virittelin piuhoja hevoselle. Lenni seisoi pää maata viistäen oikein kyllästyneen näköisenä minun säätämiseen. Sain piuhat viriteltyä ja pari kierrosta mentiin niiden kanssa käyntiä, sitten totesin, että äh, otetaan pois. Hevonen liikkui niiden kanssa oikein hyvin, nätisti tasaisella tuntumalla, mutta ei mulla nyt tällä kertaa ollut tavoitteena työstää hevosta näin.

Noh sitten otettii juoksutuksessa ensin käynti ja sitten töltti kumpaankin suuntaan ja sitten pyysin ääniavulla laukan. Eka nosto meni pitkäksi ja kiihyttelyksi, seuraava onnistui hyvin ja siitä Lenni sitten nappasikin tuon ääniavulla laukannoston taas ja homma alkoi sujua. Molempiin suuntiin tehtiin n. 5 laukannostoa ja sitten kehuin ja lähettiin pois. Jes! Näppärä heppa!

Välihuomautuksena taas kommenttia Vision kuolaimesta. Kiristin niskaremmiä reiän verran ja hevonen mutusti pikkusen kuolainta, ei yrittänyt purra ja tuon mutustelun jälkeen suu oli taas ihan rauhassa. Vaikuttaa siis edelleen hyvältä. Pitäisi vain ratsastaessa päästä sit testaamaan.

Stock satula

Silkassa suunnattomassa uteliaisuudessa ja tiedonjanossa kyselin tuollaista Stock satulaa ja hupsista semmonen sitten meille matkusti.

Ja siihen se istahti, itseasiassa aika hyvännäköisesti näin pikaisesti testaten (ja siltä pohjalta, että satula on ostettu pelkän kuvauksen ja mittojen perusteella). Jos tuossa selässä olisi vielä säkä, niin näyttäisi vielä paremmalta, mutta tosi hyvä jo näin. Katotaan miten liikkeessä reagoi. Paneelit on kiinnitetty aavistuksen turhan taakse, pitää kokeilla niitä siirtää himpunverran kun saa aikaiseksi. Ja kun siirrettävistä paneeleista puhun, niin arvata saattaa, että tämä on joustorunkoinen (nahkarunkoinen. Ja siksi uskallettu ostaa pelkän kuvauksen pohjalta). Eli ei aivan perinteinen Stock satula, sellaisesta tuskin ois kovin helpolla sopivaa tuohon selkään löytynytkään. Sen verran kävin viisastumassa, että itseasiassa Stock satulan pitäisi istua selässä niin, että etukaari olisi samalla tasalla takakaaren kanssa. Eli tämän kanssa ei siis ihan ideaaliasennossa olla, mutta hyvin lähellä.

Melekonen kuppipenkki ja kuitenkin ilman polvitukia. Varsinainen enkkupenkin ja lännensatulan risteytys (sitähän tämä ei todellisuudessa ole vaan ihan oma satula"suuntansa", mutta jos satulaa täytyy ulkonäöllisesti kuvailla, niin noin sitä kuvailisin äkkiseltään).
Illalla kävin pikaisesti testaamassa selästäkäsin, ihan vain paikallaan ollen. Ja tuonne kun istui, niin siellä sitten kans olet. Satula imaisee ratsastajan istuimen pohjalle ja sieltäpä olikin sitten vähän vaikeampi päästä pois. Ehkä satulan ei välttämättä tarvisi olla mokkapintainen, pelkkä kuppi-istuin olisi varmaan ollut ihan riittävä, mutta tämä oli one and only vaihtoehto. Hyvän tuntuinen oli istua, paneelit tosiaan tarvivat himpunverran asennon säätöä. Ekalla näppituntumalla saattaapi tarvia liukuestettä allensa tuohon selkään.

Enemmän aiheeseen soveltuvat jalustimet vain pitää laitella tai länkkäjalustimet tähän kuuluu ja ne tulee jälkijunassa, mutta sopivat ja sopivamman väriset hihnat täytyy sitten joskus laitella. Mutta testataan näillä ja katotaan miltä tuntuu.
Mitenköhän tämmöstä mokkapenkkiä raskii käyttää, kun se alkaa heti ottaa jalustinremmeistä ja istunnasta "patinaa". :D

Siitä satulan ohi katsellessa sitten huomaa tuon pötsin. Poni on tosiaan ollut lomalla ja keskittynyt syömiseen. Oiskohan se sitten Lennillä loma ohi...

Siis määkö muka oon syöny koko ajan? Ihan vähän vaan maistellu, tälleen kato.

Juoksutusta

Eilen illalla ihan extempore päätin käydä juoksuttamassa Lenniä. Ajatuksena oli vähän taas valmiiksi pohjustaa juoksutuksessa laukannostoja, kun edellisestä kerrasta on jo aikaa. Mutta koskaan ei mene niinkuin suunnittelee.

Laitoin suitset päähän ja jalkoihin nakkasin nuo uudet painoputsit. Suitsien tausta-ajatuksena oli, että seurailen samalla tuota visionkuolainta tuolla suussa. Painoputsit oli ensimmäisten askelten ajan ihmetyksen aihe, sen jälkeen oli kuin niitä ei olisikaan.

Naruriimun laitoin päähän, mutta kentällä otin pois ja päätinkin juoksuttaa irtona. Tehtiin vähän maastakäsin töitä. Lenni seurasi ja pysähtyi hyvin. Sitten otin pari juoksuaskelta ja koitin houkutella Lenniä juoksemaan mukana. Noh, Lennihän juoksi kyllä, mutta ei ihan niinkuin oli tarkoitus. Juokseva ihminen oli tällä kertaa liikaa herkän ruunan mielelle ja lähti kaahaamaan laukassa kamalaa vauhtia. Noh, ei siinä mitään, annoin juosta ja pidin vauhtia yllä. Lenni kaahasi ja veti melkoisia pukkeja laukatessaan, yhden pienen pätkän sain ihailla sitä Lennin liitoravia, kun taas vaihtoi laukalle. Aika pitkään piti juoksuttaa ennenkuin sain toivotunlaista reaktiota hevoselta. Heti kun suussa alkoi olla liikettä ja pää laskea annoin rauhan ja Lenni pysähtyikin heti ja tuli luokse. Tehtiin sitten vielä vähän maastakäsin töitä, irtona tietysti. Pysähdyksiä, peruutuksia käännöksiä ja kokeilimpa uudelleen sitä juoksemistakin ja tällä kertaa päästiin toivottuun tulokseen ja hevonen juoksi mukana. En viitsinyt sitten enempiä, hevonen oli hikinen ja ötö-määrä aika rutka ilta-aikaan, niin lähettiin pois.
Että laukkasi se kyllä, mutta ne laukannostot jäi nyt seuraavaan kertaan.

Noita Lennin pukkeja ihaillessa tuli jo mieleen, että saa nähdä riittääkö mulla pää ensimmäisten laukannostojen treenaamiseen selästäkäsin. Vai pitäisikö kokeilla sitten kuitenkin saada joku kylmäpäinen kaveri sinne selkään. Toisaalta Lenni on kyllä ratsastaessa aina ollut tosi fiksu ja ne pukit mitä se on ratsastaessa esittänyt on olleet murto-osan noista mitä se irtona esittää. Noh aika näyttää. Voihan se olla, että me jossain välissä taas vahingossa laukataan, se ollaan jo kertaalleen tehtykin.

Kuolain vaikutti suussa ihan hyvältä, ei purrut kuolainta, eikä muutenkaan protestoinut. Ei kyllä vaikuttanut olevan yhtään hermostunutkaan (mikä sitä kuolaimen pureskelua monesti aiheuttaa). Että ihan mielenkiinnolla odotan sitä, että ratsain päästään kuolainta testaamaan.

Lomamietteitä lomatunnelmissa

Tässä hevosten lomaillessa juttelin yhden kaverin kanssa tästä asiasta, että nämä issikat ovat ensimmäinen hevosrotu, jonka kohdalla tulee vastaan, että ne tarvivat välillä lomaa. Siis joo, kaikki hevoset varmaan lomaa tarvivat, kukin tavallaan. Mutta ensimmäistä kertaa tulee vastaan tämmösiä hevosia, joista huomaa selkeästi psyykkeessä ja käytöksessä, että tarvivat lomaa.
Kaverin issikka oli ennen lomaa niin maan perusteellisen tahmea, että kaverilla oli jo epätoivo iskemässä. Ja noin kuukauden lomalta palaillessaan oli jälleen oma energinen itsensä.
Samoin Lenni muuttui yhtäkkiä tahmeaksi ja viikon loman jälkeen oli pikaisella testauksella heti parempi. Ja nyt on tosiaan saanut sitten pidempään lomailla. Tuskin maltan odottaa, että päästään taas ratsaille.

Ei mulla ole koskaan ennen ollut tämmöistä hevosta. Kaikki hevoseni ovat toki olleet kevyehkössä harrastekäytössä, että vapaapäiviä on viikoittain ja pidempiä lomapätkiä on tullut aina omien menojen takia. Mutta ne lomat on olleet aina minusta lähtöisin, ei hevosesta. Ja kun näitä lomapäiviä on kuitenkin ollut, niin yksikään hevonen ei ole koskaan vaikuttanut siltä, että tarvisi varsinaisesesti pidempää lomaa.

Jos nyt hevonen lomailee, niin oma ajatus hevosten lomasta on se kuukauden laidunloma kesällä. Mehän ollaan siitä laiduntamisesta jo useampi vuosi jouduttu taipumaan pois, kun Piskon kunnossapysyminen vaatii sen, että pääsee päivittäin sisälle lepäämään ja niin lähellä ei laidunmahdollisuutta ole, että voisi joka päivä kuljetella. Ja kun hevoset eivät ole koskaan varsinaisesti olleet lomantarpeessa, niin kesätkin on tehty töitä aikalailla siihen normaaliin kevyeen tahtiin.


Mutta siitä huolimatta mulla oli kovasti vaikeuksia taivuttaa itseni ajatukseen, että Lenni tekee kesän töitä ja saa syksyllä lomaa. Ja tämä ihan vain siitä syystä, että kesä on minulle parasta aikaa harrastamiseen. Tosin nythän Lenni sitten päätti tarvia vähän lomaa keskellä kesää... (ihan sopivasti sattui hellepäiville.) Loman siirtämiseen syksylle puhui puolestaan myös se seikka, että monesti issikoiden kanssa puhutaan syksyisestä "karvankasvatuslomasta". Kyllähän se varmaan se mellevän talviturkin kasvattaminen voimia vaatiikin ja monesti karvan kasvatuksen aikaan hevonen todella on vähän nuutuneen oloinen. Toisaalta epäilen, että kun askellajiratsastuksessakin kiivain kisakausi osuu kesälle, niin se syksy on sitten luonteva loma-aika ennen seuraavan kauden treenin alkua.

Lomalaiset ruohonleikkuutöissä

Minun pappa kävi kylässä ja kommentoi Lennistä jotain suuntaan, että ompas se pyöreässä kunnossa... Eli voitais vissiin jo vähän töitä alkaa tekemään, kun alkaa pikkuherran mahanseudulla näkymään.

Vision kuolain saapui

Vision kuolain saapui. Vihdoin ja viimein. Kaikki kunnia yritykselle, josta tämän ostin, siellä oli paketti nopeasti pakattuna ja lähtovalmiina, mutta tuo matka tänne pohjoiseen kesti. Liekö oli koko matka ylämäkeä, kun niin hidasta oli. (kun taas satulapaketit laitoin saman kuljetusfirman kyydillä etelään, niin ne oli seuraavana päivänä perillä. eli menivät alamäkeen. :D) No joo, vitsailut sikseen. Kärsimätön vain on nykyihminen. Tämähän oli viikossa tilauksesta perillä, että kaikin puolin ihan nopeasti.

Ekalla testauksella kuolain vaikutti hyvältä. Hevonen mutusteli kuolainta ja rauhoittui sitten suunsa kanssa. Kertaakaan ei yrittänyt purra kuolainta, erittäin positiivista. Kuolainta testasin ilman turparemmejä, pelkän niskahihnan kanssa, kuten normaalistikin, saa selkeimmän kuvan sopivuudesta hevoselle. Kooltaan kuolain vaikutti hyvältä. Eli pitkällinen arpominen tuotti hyvän tuloksen. Aluksi olisin suinpäin ostanut sen 12,5cm kokoisen, mutta onneksi mittasin vielä hevosen suun ja kun se oli sen 12cm, niin sitten alkoikin arvonta. Nivelkuolaimiin olisin ihan surutta sen puoli senttiä laittanutkin lisäksi, mutta onneksi tämmösen "suoran" kuolaimen kanssa päädyin siihen pienempään kokoon. Eli suumitaltaan 12cm suuhun, koko 11,5cm oli hyvä.

Samalla tilasin painoputsit. Niidenkin kanssa kävin samanlaista erittäin pitkää arvontaa, kun ne olivat tarjouksessa ja tarjolla vain s-koko. Mahtuuko vaiko ei? Kas siinä pulma. Päädyin kuitenkin riskiostoksena investoimaan ja JES! ne mahtuu. Päästää aluksi juoksuttaessa ottamaan tuntumaa putseihin.

Illalla kävin sovittelemassa kaverin hevoselle satuloita. Ja sanottakoon, että yllätän jopa itseni joka kerta, kun vaikka tuntuu ettei tiedä satulansovituksesta hölkäsen pöläystä, niin tekstiä riittää satuloista vaikka ja kuinka. Miten minusta hissukasta saakin niin paljon puhetta irti. Se on aina vaaranpaikka kun päästää minut puhumaan tämmösistä aiheista! :D

Rintaremmin yliremmi- wither strap

Tuon Barefootin satulan moitin valuvan tuolla nuorella jonkinverran taaksepäin ja siksi kävin investoimassa siihen rintaremmin. Ei kauhean hyvälaatuinen ollut kyllä tämä rintaremmi, mutta jospa se meidän käytössä menis.

Noh, tätä rintaremmiä "asentaessa" tuli vastaan tämä tilanne, mikä aika monesti vastaan tulee, mutta useimmiten siihen ei kiinnitetä huomiota.

Hyvin istuva ja mahdollisimman ylös satulaan kiinnittyvä rintaremmi on sellaisenaan ok. Mutta ei ne vaan aina kohtaa nämä seikat. Meilläkin tämä rintaremmi jäi sellaisenaan liian alas roikkumaan.

Eipä tähän tosiaan kovin monesti olisi huomiota kiinnittänyt, jollei joku nimeltämainitsematon olisi ihan kamala perfektionisti.  Tähän tilanteeseen on korjaava kikka kolmonen, wither strap, remmi, joka tulee kaulanyli rintaremmiin kiinni ja parantaa rintaremmin asentoa. Tässä meidän testiviritys:

Vähän vaatii vielä kehittelyä, mutta rintaremmin asento parani huomattavasti.
Huomaa myös pikalukot, jotka laittelin tuohon rintaremmiin joka paikkaan. Helpottaa huomattavasti käyttöä. Nämä lukot tosin "rämisevät" vähän, että voipi olla, että jotain parempia koitan etsiä.

Mainittakoon vielä, että enkkumallin rintaremmeissä tätä ongelmaa ei kovin usein ole. Enkkusatuloiden kiinnitysrenkaat ovat niin korkealla, että rintaremmi kiinnittyy jo sen puolesta parempaan asentoon. Ja monissa enkkurintaremmeissä onkin tuo kaulan yli tuleva remmi olemassa.

Ongelmaton on (hetken) hevosellinen

Ystävä kaukaa kaukaa etelästä jarrutti meidän kohdalla ohimennessä ja ah, onnellinen on hevosenomistaja, kun ongelmia on ratkaistu!

Ensimmäisenä vuorossa ongelma Hilbar. Tähän olen sitä mielipidettä hakenut, että näkeekö ammattilaisen silmä minun istunnassa jotain silmiin pistävää vikaa tämän satulan kanssa, joka voisi tuosta selän kipeytymistä aiheuttaa. Ja todettu on nyt, että satula ohjaa minua hieman väärään asentoon, käytännössä painaa selkää jonkinverran notkolle. Tilanne korjaantuu kuitenkin jo pienellä asennon parantamisella eli pienellä istunnan siirtämisellä eteenpäin satulassa. Eli tämä nyt vaatii, että olen tarkempi oman istunnan kanssa ja korjaan aina tarvittaessa tilannetta ja katsotaan miten selkä kestää. Ja ainahan tuota tilannetta parantais oman "korsetin" parantaminen... Sitäkin siis vois työstää... Kröhöm!
Sain myös kommentin omaan asentooni verraten Dygguria ja Hilbaria ja siinä vertailussa Hilbar vei voiton.
Hilbar on tuossa nyt paketoituna ja valmiina lähdössä toppaukseen, joten palaamme sen osalta tilanteeseen sitten sen palatessa.

Samalla ratkottiin "ongelmaa" nimeltä nuoren hevosen selkä ja rungottomat satulat. Siis onko paljosta rungottomien satuloiden käytöstä aiheutunut nuoren selälle jotain jumeja tai ongelmaa. Ja vastaus kysymykseen on, että ei mitään erottuvaa ongelmaa havaittavissa.

Kolmantena "ongelmana" tsekattiin vähän tuota vanhusta. Olen moittinut siis ratsastaessa sitä, että vanhus ottaa toisella etujalalla aavistuksen lyhyempää askelta. Mitään sen akuutimpaa ei sieltäkään hypännyt silmille. Ja en ole tästä nyt hirveästi ottanut stressinaihettakaan. Vanhusta ei ole nyt ratsastettu ja vaikuttaa olevan tyytyväiseltä oloonsa ja eloonsa ja liikkuu ihan kivasti tuolla.

Ystävä on ammatiltaan siis myös hevoshieroja ja molemmat hevoset saivat pienen selän käsittelyn tässä muun ronkkimisen ja tutkimisen ohessa. Nuori keskittyi pääasiassa syömiseen, mutta joidenkin kohtien kohdalla pää kääntyi uteliaana katsomaan, että mitä siellä oikein tapahtuu. Käsittelyn huomasi tosi selkeästi, selän lihakset nousivat ja rentoutuivat, selkärangan nikamat alkoivat erottua paremmin ja lantion kohdalla peppulihakset rentoutuivat.
Vanhus oli jo lopetellut syömisen ja käsittelyn aluksi epäluuloisesti katsoi, että mitä tämä nyt on. Pian selkärankaa käsitellessä hevonen alkoi heilua sivuttain pientä liikettä, rentoutua ja välillä mutustella. Kaikki kuulemman ihan normaaleja reaktioita. Piskohan on oiva esimerkkitapaus lähes kaikkeen. Niin gutaa teki Piskon mielestä tämä hoito, että oli pakko päästä hoitamaan jotain ja Lennihän siinä oli lähistöllä, niin siinä Pisko rapsutteli sitten Lenniä. Olipa muuten hurja ja erittäin mielenkiintoinen huomata ero käsitellyn ja käsittelemättömän puolen välillä. Lanneselkä nousi niin reilusti, että siinä näytti olevan valtava patti.

Ilma meni iltapäivällä ihan kamalaksi myrskyksi ja oli jopa niin paha, että hevoset halusivat mieluummin sisälle, kuin olla ulkona syömässä heinää. Ja tietystikään ei tarvitse myrkysäässä ulkona olla.

Eilen illalla kävin pienen mutkan ratsastamassa Lenniä ja meni oikein kivasti. Koitin välttää kentällä junnaamista, ja siksi käytiin ihan lyhyesti. Pieni loma tuntuu olevan ollut ihan paikallaan, niin jospa lomaltaisiin vielä tämä aika satulan ollessa toppauksessa. Kokeilin tuota rollerikuolainta ilman turparemmiä ja se ei nyt vaikuttanut oikein hyvältä. Kävin vaihtamassa suoran kuolaimen suuhun ja heti oli rauhallisempi suustaan. Nyt meinaan jännittää tuon Vision kuolaimen sopivuuden osalta!! Se ei ole vieläkään tullut, vaikka jo viikko kohta vierähtänyt tilauksesta.