Punnailtu taas hevosia ja Lenni 375 ja Pisko 450. Suuntaa-antaviahan nämä painomittanauhalla tehdyt mittaukset vain ovat, mutta antavat nyt kuitenkin sitä suuntaa, että Pisko ei ole enää laihtunut, eli huolta siitä voi vähän hellittää ja Lenni ei ole ainakaan päässyt lihomaan entisestään.
Illalla kävin ratsastamassa. Jo toisen kerran lyhyen ajan sisään olin niin "laiska", että jätin tallityöt ratsastuksen jälkeen. Mutta oli sellainen olo, että kuppi on vaan niin tyhjä, että on kokonaan nurin.
Pieni jännitys oli persiissä, että jos Lenni tosiaan kerää virtaa vapaapäivistä, niin kaksi vapaapäivää ja yksi kevyt maastakäsittelypäivä tässä edeltävänä, niin on taas sätkynukke. Noh, ei ollut. Eli vapaapäivävirta teoria ei pidä paikkaansa. Sätkynukkepäivät johtuu jostain muusta.
Ihan lyhyesti otin ohjasratsastusta ensin, sitten selkään. Nyt ei jaksanut mitään varsinaisia kenttähommia, menin selkään tallinvieressä ja sieltä suunnattiin kentälle ja tehtiin siellä sitten muutamat ympyrät ja muutamat tölttipätkät ja sitten kierreltiin aitauksessa ("kenttä" siis keskellä hevosaitausta). Lenni toimi oikein hyvin, hieman ihmetteli tuota epätavallista reittiä, mutta ei siihen sen kummemmin reagoinut. Jospa tässä joku päivä maastoonkin lähdettäis käymään, kun siellä on lumet vihdoin ja viimein sen verran sulaneet, että sinne pääsee ja kannattaa kengättömän kanssa lähteä. Märkää tosin vielä, mutta sen kanssa ehkä pärjää.
Lennin ratsastuksen jälkeen meinasin jo jatkaa tallitöiden parissa, mutta päätin kuitenkin vielä nakata vanhukselle suitset päähän ja käytiin pieni mutka köpöttelemässä. Siitäkös Lenni riemastui ja kun Piskon kanssa suunnattiin aitauksen perälle tuli Lenni pierupukkilaukkaa perässä. Ja takaisin ja uudestaan ja uudestaan. Piskon kanssa kävästiin kentällä ja sen ajan Lenni huvitteli juoksemalla ympäri aitausta. Mahtava seurata nuoren vauhtia ja intoa. Ja kuinka kiitolaukassa nuori pujotteli puiden välissä ja kuinka tarkasti liikkui varoessaan aitaa yms.. Toivottavasti nuorukainen keskittää riehumiset muihin hetkiin, kuin ratsastuksiin, noissa pystysuoraan nousevissa pukeissa ei kyllä pysyisi kyydissä. :)
Pisko sitten noh, kentällä tehtiin muutamat väistöt ja taivutteluja ja se vaan osaa ja toimii. Lisäksi köpöteltiin katsomassa, että hevosaidat on kunnossa. Niinkuin suuressa maailmassa käydään ratsastaen tarkistamassa aidat, tosin meidän aita ihan pikkaisen lyhyempi...
Ratsastuksien jälkeen tuntui taas, että kuppi on pystyssä ja vähintään puoliksi tyhjä. Terapiaratsastus oli siis onnistunut. Samalla terapiaa sai myös loukattu selkä ja alaselän kipuilu jäi jälleen sille tielleen. On aika ironista, että selkä pysyy kunnossa sillä millä se on loukattukin.
Ja yksi Thorowgood cob malli meille ois tulossa sovitettavaksi. Valitettavasti ei ole vaihdettavakaarinen, mutta jospa muuten passaisi. Pidetään peukkuja!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti