Tosiaan maasto meni oikein kivasti. Nuori käveli reippaasti ja vähän tölttiä haettiin. Ja rytinäreitti mentiin taas.
Lauantaina vuorossa olikin Anna Andersenin valmennus. Ensin oli luento Ratsastajan psyykkinen valmentautuminen. Aihe oli todella mielenkiintoinen, valitettavasti lämmin ja seisova ilma vei osansa keskittymiskyvystä, mutta eiköhän sieltä jotain tarttunut mukaan.
Luennon jälkeen oli ratsastusvalmennuksia ja meilläkin oli Lennin kanssa puolituntinen. Meitä ennen oli "samankylän" toinen 4vuotias ja ois ollut niin mielenkiintoista seurata sen kanssa työskentelyä, mutta ei auttanut. Oli lähdettävä omaa hevosta varustamaan. Onneksi päätettiin ottaa päiväkarsinat alueelta, alunperin oli suunnitelmissa, että hevoset olisivat vinkassa odotelleet. Mutta päivä oli niin kuuma, että onneksi saatiin hevoset viileään talliin karsinoihin. Vähän jänskätin, kun jouduttiin tallista lähtemään yksinään ja menemään raviradan takakaarretta maneesille. (miksi ihmeessä jännitin, kun käydäänhän me yksinään maastossakin??) Noh, Lennilläkin oli virtaa ja jänskätystä, mutta ihan nätisti käveltiin maneesille. Just ajoissa, edeltävä tuntilainen tuli just pois.
Suoraan siis maneesiin. Anna tuli kysymään, että mitäs me ollaan ja mitä me ollaan tehty ja mitä mie haluan nyt tehdä. Noh, kerroin, että hevonen on nelivuotias nuori ja meillä parivuotta ollut. (itseasiassa eilen tuli tasan 2 vuotta!) Ja pikkuhiljaa työstetty etiäpäin. Hevonen oli sen verran rauhaton, että sanoin vain, että haluan tehdä vähän maasta käsin ensin töitä, että saadaan hevonen kuulolle ja rauhoittumaan.
Anna kysyi myös, että onko hevonen ollut jollain sisäänratsastettavana ja sanoin, että kyllähän mie tuota koitin tälle kesälle saaha Räihän Riikalle ratsutukseen, mutta kun Riikka totesi, että ei hän näe syytä, miksi pitäisi laittaa ratsutukseen, kun pärjätään ihan hyvin. Ja saman se Annakin lopussa sitten totesi.
Työskenneltiin maastakäsin ja Anna kävi korjaamassa minun hevosen puoleista kättä alemmas. Tätä opeteltiin silloin kun Lenni oli 10senttiä matalampi, niin silloin onnistui olla toisen käden kanssa "hevosen yli", mutta kun se ei enää onnistu, niin pitäisi olla sitten reilusti vain toisella puolella. Saatiin myös neuvoja, että voitaisiin työskennellä maasta myös niin, että olisin enemmän hevoseen päin kääntyneenä ja hevonen kävelee ympyrällä taipuneena, etuosa kävelee eteenpäin ja takaosa tekee pientä väistöä. Tasapainotreeniä.
Anna teki myös selväksi, että minun ei ole pakko mennä ollenkaan selkään jos en halua. Mutta sanoin siinä vaiheessa, kun hevonen rauhoittui, että voin mennä selkään. Selästä käsin käveltiin ensin ympyrällä. Lenni oli sen verran jännittynyt, että oli passitahtinen ja kiireinen käynnissäkin. Anna opasti siirtämään enemmän painoa jalustimille ja "antamaan tilaa" selälle ja aina kun hevonen lähtee kiirehtimään, niin tehdä puolipidäte ja sitten antamaan reilusti ohjaa hevoselle. Kivoja käyntipätkiä sitten tulikin. Saatiin myös ohje laittaa Lennille kaulanaru ratsastukseen ja opettaa toimimaan myös sillä ja minä saisin siitä tarpeen vaatiessa tukea ja turvaa. :D No itseasiassa olisin ns. "kauhukahvan" satulaan laittanut jo ajat sitten, mutta kun tuossa satulassa ei ole lenkkejä mihin laittaa. Mutta eipä ole kaulanarun laittaminen käynyt mielessä ollenkaan.
Samalla Anna totesi Lennin olevan vielä vähän tasapainoton, että joutuu vielä etsimään käynnissäkin tasapainoa koko ajan ja kehui sitä, että ollaan maltettu edetä hitaasti ja vähän vielä enemmänkin voitaisiin himmailla. Hitaasti kehittyy tämä hevonen.
Sitten tehtiin neliöharjoitusta: suora neliönsivu, pysähdys, käännös ja seuraava neliönsivu. Eli siis käytännössä suoristusta, taipumista ja pohkeiden läpimenon treenausta.
Kuolainremmit meillä oli kuulemman liian löysällä, kun hevonen sai muljattua kielen kuolaimen päälle. Noh, löysällä ne kyllä vähän oli, sen olen huomannut, mutta en ole vielä jaksanut reagoida asiaan, kun ovat vähän vaativat säädettävät nuo suitset. Mutta emmie nyt tiiä auttaako se siihen kielenheittämiseen. Kyllä tuo minun oikein paha kielenheittäjä saa sen kielen kuolaimen päälle ja pois vaikka mitä tekis (kielensitominen ainoa, mikä sen estää).
Noh, mutta enivei. Hevonen oli kuuleman komea ja iso kokoinen ja harja on hieno ja kaikenlisäksi on kuulemman minun näköinen hevonen
Tänään sitten vuorossa kisat ja trail ja pleasure.
Kisoihin osallistuin tallin suomenhevosella, en jaksanut omia hevosia alkaa roudaamaan mukaan ja muita syitä jättää kotiin pohdiskeltu aiemmin.
Trail radalle piti lähteä ilman minkäänlaista ennakoivaa ratsastusta, niin rata meni vähän hevosta läpiratsastaessa. Ihan kivasti meni muuten, mutta kun piti postilaatikosta ottaa tavara ja kuljettaa se tynnyrin päälle, niin kummassakaan kohdassa hevonen ei meinannut malttaa seisoa. Piti siten peruuttamalla ottaa takaisin ja meni sähläykseksi. Semmonen ns. vituiksmän. :D
Pleasureen ehdittiin sitten vähän lämmitelläkin. Lämmittely meni hyvin, ei edes laidalle tullut riekkuva hevonen häirinnyt. Meille sanottiin järjestys, jossa piti aluksi edetä ja ponin taakse jouduttiin, mutta ihan hyvin siellä pystyttiin kävelemään, kun vain hitaasti otettiin ja kaikkiin kulmat tehtiin tarkasti. Ravissa jouduttiin sitten ohittamaan. Laukka meni hyvin, sitten suunnan vaihto ja käyntiä ja ravia toiseen suuntaan. Meni hyvin siihen asti, että hevonen säikähti jotain yleisössä ja otti semmoset laukkaritolat. Pitkän sivun verran kerkesi hölmöillä ja sitten sain ruotuun. Pysyin selässäkin. Jatkettiin käynnissä, vaikka askellajin piti olla ravi. En edes ajatellut asiaa, ratsastin vain hevosta ruotuun ja hallintaan. Mutta siinä oli toinen virhe tuo väärä askellaji. Meinasin jo lopettaa kesken, kun tiesin, että vuorossa on vielä laukka, mutta purin hammasta ja keräson hevosen aika "tiukkaan pakettiin" ja mentiin laukka vielä ja se meni taas ihan hyvin. Näistä hölmöilyistä huolimatta tuloksena kolmas sija.
Että näin sujuvasti puskamaastoilusta askellajivalmennuksen kautta westernkisoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti