Eilen käytiin Lennin kanssa kävelemässä maastossa. Ei mitään kovin pitkää lenkkiä käyty, mutta jotain kuitenkin.
Tämän reitin olen nimennyt rymyreitiksi.Tästä siis on jonkinmoinen moto mennyt ja jättänyt hyvän jäljen. Täälä käydään harjoittelemassa nuoren kanssa, että miten niitä jalkoja nostellaan. :)
Toinen kiva reitti lähtee tästä polkua pitkin. Tästä lähtee pieni kiipeilyreitti. Nyppylä on pieni, mutta edes jotain.
Tänään Lennin kanssa vuorossa Thorowgood satulan testausta. Pahoittelen jo valmiiksi kurjia kuvia.
Satula näyttää takaa hyvältä. Toppaukset istuvat kivasti selkään.
Ja edestä hyvältä. Leveys on oikea.
Ja rungonmallikin on hyvä. Vyön kiristyksestä satula valuu pikkaisen turhan eteen. Ja tästä huolimatta satula paljastuu liian pitkäksi. Tai ei oikeastaan liian pitkäksi, vaan takatoppauksien malli on vääränlainen. Tässä ne ovat tuollaiset "suorat" ja taakse "työntyvät" ja selkä himpunverran nousee takaa ja siksi vaatisi sellaiset ylös kaartuvat toppaukset.
Dääm! Niin lähellä! Mutta on ihmisen nöyrryttävä sen tosiasian edessä, että tuo selkä on suora. Vaikka se kuinka näyttäisi hieman kaarevalta, niin se on suora. Leveys jotenkin hämää silmää, tämän huomannut ennenkin. Ja aika lähelle sopivaa päästiin kuvien perusteella. Ei huono, ei huono.
Hevosen reaktiot tähän satulaan oli mielenkiintoiset. Selkään noustessa ja hyvin pienen ratsastuksen aikana hevonen stressasi kovasti. Puri kuolainta ihan hirveästi, jota ei ole tehnyt nyt pitkään aikaan. Ja kun satulan otin pois selästä, hevonen suorastaan huokasi ja tönäisi turvalla minua reiteen, kuin sanoakseen, että "hyvä, ymmärsit ottaa sen pois".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti