Tapahtumaviikonloppu

Perjantaina käytiin nuoren kanssa taas maastoilemassa. Tällä kertaa omalla satulalla ja nuori käveli reippaasti koko matkan. Vähän jäi arveluttamaan tuo viime maastoilun laiskuus, että oliko satulalla osuutta laiskanpuskeuteen. Toki satula sen kaaren verran oli kapea, että se nyt on muistettava, että saattoi silläkin olla vaikutusta. Mutta mutta... Toki saattoi johtua vain siitä, että torstaina oli vapaapäivä ja siksi nuori oli perjantaina reippaampi. Ei voi tietää, mutta seurataan tilannetta.

Tosiaan maasto meni oikein kivasti. Nuori käveli reippaasti ja vähän tölttiä haettiin. Ja rytinäreitti mentiin taas.

Lauantaina vuorossa olikin Anna Andersenin valmennus. Ensin oli luento Ratsastajan psyykkinen valmentautuminen. Aihe oli todella mielenkiintoinen, valitettavasti lämmin ja seisova ilma vei osansa keskittymiskyvystä, mutta eiköhän sieltä jotain tarttunut mukaan.

Luennon jälkeen oli ratsastusvalmennuksia ja meilläkin oli Lennin kanssa puolituntinen. Meitä ennen oli "samankylän" toinen 4vuotias ja ois ollut niin mielenkiintoista seurata sen kanssa työskentelyä, mutta ei auttanut. Oli lähdettävä omaa hevosta varustamaan. Onneksi päätettiin ottaa päiväkarsinat alueelta, alunperin oli suunnitelmissa, että hevoset olisivat vinkassa odotelleet. Mutta päivä oli niin kuuma, että onneksi saatiin hevoset viileään talliin karsinoihin. Vähän jänskätin, kun jouduttiin tallista lähtemään yksinään ja menemään raviradan takakaarretta maneesille. (miksi ihmeessä jännitin, kun käydäänhän me yksinään maastossakin??) Noh, Lennilläkin oli virtaa ja jänskätystä, mutta ihan nätisti käveltiin maneesille. Just ajoissa, edeltävä tuntilainen tuli just pois.
Suoraan siis maneesiin. Anna tuli kysymään, että mitäs me ollaan ja mitä me ollaan tehty ja mitä mie haluan nyt tehdä. Noh, kerroin, että hevonen on nelivuotias nuori ja meillä parivuotta ollut. (itseasiassa eilen tuli tasan 2 vuotta!) Ja pikkuhiljaa työstetty etiäpäin. Hevonen oli sen verran rauhaton, että sanoin vain, että haluan tehdä vähän maasta käsin ensin töitä, että saadaan hevonen kuulolle ja rauhoittumaan.
Anna kysyi myös, että onko hevonen ollut jollain sisäänratsastettavana ja sanoin, että kyllähän mie tuota koitin tälle kesälle saaha Räihän Riikalle ratsutukseen, mutta kun Riikka totesi, että ei hän näe syytä, miksi pitäisi laittaa ratsutukseen, kun pärjätään ihan hyvin. Ja saman se Annakin lopussa sitten totesi.

Työskenneltiin maastakäsin ja Anna kävi korjaamassa minun hevosen puoleista kättä alemmas. Tätä opeteltiin silloin kun Lenni oli 10senttiä matalampi, niin silloin onnistui olla toisen käden kanssa "hevosen yli", mutta kun se ei enää onnistu, niin pitäisi olla sitten reilusti vain toisella puolella. Saatiin myös neuvoja, että voitaisiin työskennellä maasta myös niin, että olisin enemmän hevoseen päin kääntyneenä ja hevonen kävelee ympyrällä taipuneena, etuosa kävelee eteenpäin ja takaosa tekee pientä väistöä. Tasapainotreeniä.

Anna teki myös selväksi, että minun ei ole pakko mennä ollenkaan selkään jos en halua. Mutta sanoin siinä vaiheessa, kun hevonen rauhoittui, että voin mennä selkään. Selästä käsin käveltiin ensin ympyrällä. Lenni oli sen verran jännittynyt, että oli passitahtinen ja kiireinen käynnissäkin. Anna opasti siirtämään enemmän painoa jalustimille ja "antamaan tilaa" selälle ja aina kun hevonen lähtee kiirehtimään, niin tehdä puolipidäte ja sitten antamaan reilusti ohjaa hevoselle. Kivoja käyntipätkiä sitten tulikin. Saatiin myös ohje laittaa Lennille kaulanaru ratsastukseen ja opettaa toimimaan myös sillä ja minä saisin siitä tarpeen vaatiessa tukea ja turvaa. :D No itseasiassa olisin ns. "kauhukahvan" satulaan laittanut jo ajat sitten, mutta kun tuossa satulassa ei ole lenkkejä mihin laittaa. Mutta eipä ole kaulanarun laittaminen käynyt mielessä ollenkaan.
Samalla Anna totesi Lennin olevan vielä vähän tasapainoton, että joutuu vielä etsimään käynnissäkin tasapainoa koko ajan ja kehui sitä, että ollaan maltettu edetä hitaasti ja vähän vielä enemmänkin voitaisiin himmailla. Hitaasti kehittyy tämä hevonen.

Sitten tehtiin neliöharjoitusta: suora neliönsivu, pysähdys, käännös ja seuraava neliönsivu. Eli siis käytännössä suoristusta, taipumista ja pohkeiden läpimenon treenausta.

Kuolainremmit meillä oli kuulemman liian löysällä, kun hevonen sai muljattua kielen kuolaimen päälle. Noh, löysällä ne kyllä vähän oli, sen olen huomannut, mutta en ole vielä jaksanut reagoida asiaan, kun ovat vähän vaativat säädettävät nuo suitset. Mutta emmie nyt tiiä auttaako se siihen kielenheittämiseen. Kyllä tuo minun oikein paha kielenheittäjä saa sen kielen kuolaimen päälle ja pois vaikka mitä tekis (kielensitominen ainoa, mikä sen estää).

Noh, mutta enivei. Hevonen oli kuuleman komea ja iso kokoinen ja harja on hieno ja kaikenlisäksi on kuulemman minun näköinen hevonen


Tänään sitten vuorossa kisat ja trail ja pleasure.
Kisoihin osallistuin tallin suomenhevosella, en jaksanut omia hevosia alkaa roudaamaan mukaan ja muita syitä jättää kotiin pohdiskeltu aiemmin.
Trail radalle piti lähteä ilman minkäänlaista ennakoivaa ratsastusta, niin rata meni vähän hevosta läpiratsastaessa. Ihan kivasti meni muuten, mutta kun piti postilaatikosta ottaa tavara ja kuljettaa se tynnyrin päälle, niin kummassakaan kohdassa hevonen ei meinannut malttaa seisoa. Piti siten peruuttamalla ottaa takaisin ja meni sähläykseksi. Semmonen ns. vituiksmän. :D
Pleasureen ehdittiin sitten vähän lämmitelläkin. Lämmittely meni hyvin, ei edes laidalle tullut riekkuva hevonen häirinnyt. Meille sanottiin järjestys, jossa piti aluksi edetä ja ponin taakse jouduttiin, mutta ihan hyvin siellä pystyttiin kävelemään, kun vain hitaasti otettiin ja kaikkiin kulmat tehtiin tarkasti. Ravissa jouduttiin sitten ohittamaan. Laukka meni hyvin, sitten suunnan vaihto ja käyntiä ja ravia toiseen suuntaan. Meni hyvin siihen asti, että hevonen säikähti jotain yleisössä ja otti semmoset laukkaritolat. Pitkän sivun verran kerkesi hölmöillä ja sitten sain ruotuun. Pysyin selässäkin. Jatkettiin käynnissä, vaikka askellajin piti olla ravi. En edes ajatellut asiaa, ratsastin vain hevosta ruotuun ja hallintaan. Mutta siinä oli toinen virhe tuo väärä askellaji. Meinasin jo lopettaa kesken, kun tiesin, että vuorossa on vielä laukka, mutta purin hammasta ja keräson hevosen aika "tiukkaan pakettiin" ja mentiin laukka vielä ja se meni taas ihan hyvin. Näistä hölmöilyistä huolimatta tuloksena kolmas sija.

Että näin sujuvasti puskamaastoilusta askellajivalmennuksen kautta westernkisoihin.

Aurinkomaastoilua

Kävin vielä Frami-satulaa testaamassa ja kyllä se hyvältä vaikuttaa. Selän jäljet olivat tasaisen näköiset, edessä pieni pörhistymä ja sehän oli tiedossakin, että kaari on vähän kapea. Ja ennen kaikkea hevonen vaikuttaa tyytyväiseltä satulan alla. Mutta niin se nuori hevonen muuttuu. vieläköhän tuo muuttuu niin paljon, että muuttuisi satulasta ulos? :P Nyt vain käydään pitkällistä mietintää, että mikä malli ja mitkä muut speksit.

Käytiin siis nuoren kanssa maastoilemassa ja olihan se kivaa. Lähtee yksinään maastoon tosi reippaasti ja kyselemättä. Mentiin aukiolle ja siellä oli edelleen vedenpaisumus, niin päästiin kahlaamaankin. Kuivalle päästyä otettiin vähän tölttiä. Takaisi tullessa tultiin rytinäreittiä pitkin. Varmajalkaisuustreeniä. ;) Sujui oikein kivasti. Nuori on rauhallinen ja katsoo tarkkaan, mihin jalat asettelee. Meni siis hyvin, ihmettelin ainoastaan, että miten ihmeessä tämmönen voi olla niin rauhallinen ja laiskanpulskea, että kotiapäin mennessä, jos ei käyntiä ratsastanut, niin möllykkä ois vaan pysähtynyt seisoskelemaan.

Kotia tullessa mietin, että mitäs tehtäis ja päätin käydä vielä vanhuksen kanssa mutkan. Sama reissu käytiin myös vanhuksen kanssa. Myös rytinäreitti tultiin ja vanhus meinasi kompastella. Aina liikaa vauhtia. Ei edes iänmyötä heikentynyt jalkojen hallinta ole hidastanut vauhtia.

Kotona riisuin hevosen ja päästin molemmat pihalle. Nurmikko alkaa vihertää, niin pitää sen leikkaamistakin aloitella.

Tänään sitten katsomaan, josko löytyisi uudet housut hajonneiden jodhpurhousujen tilalle, että ei toppahousuilla tarvisi valmennuksessa mennä...

Taisi löytyä satulamalli

Maanantaina kävin köpöttelemässä Lennin kanssa ilman satulaa. Meinasi olla vähän pluikas, kun selvittelin harjan ja hännän mätsäreihin selvitysaineella ja sillähän saa hevosesta liukkaan. Vaikka kuinka varovasti koitin laittaa, mutta silti on pluikas hevonen. Lenni meni kuitenkin ihan kivasti. Ei me kauaa käyty ja käynnissä vain vaelleltiin, mutta tulipa käytyä ja samalla tuli testattua, että jos ratsastajalla meinaa mennä tasapaino, niin Lenni pysähtyy. :) Ja tuli todettua myös se ikävä asia, että ötökät ovat saapuneet.

Eilen saatiin tuo Töltsaga Frami satula vielä testattavaksi ja täytyi todeta, että kyllä hevonen on sen verran selältään muuttunut, että tuo satulapas nyt selkään passaakin. Tämä sovitettu versio ehkä kaaren verran liian kapea, mutta muuten istui kyllä hyvin.

Ja onhan tuo satula tosi miellyttävä istua. Nyt vain sitten miettimään ja arpomaan Tölthesterin satuloista, että mikä ois meille sopivin (ja minkä löytäisi kohtuuhintaan käytettynä, kun ei tässä ihan uuteen satulaan kukkaro taivu).
Napakka ratsastaja istui napakasti satulassa ja tölttäiltiin tosi kivasti. Mutta kyllä se vain ossaa olla laiskanpulskea tuo poni! Joka välissä, jos vain mahdollista voi vähän sluibailla ja seisoskella.
Jospa tänään päästäis käymään maastoilemassa. Muka niin kiirusta, että on aina vain lyhyesti käyty kentällä treenaamassa jotain.
Mutta jos tänään maasto, huomenna kenties vapaapäivää, perjantaina täytyy koittaa vähän juoksutella ainakin ja lauantaina olis taas valmennus.

Mätsärit

No niin ekat mätsärit suoritettu. Menivät vähän "sumussa", kun pikkuveli sairastui ja edellisenä yönä olin yötä myöten sairaalassa mukana ja tietysti huoli ja muut käytännön järjestelyt painoivat.

Ennen mätsäreitä olin juuri saanut itseni valmiiksi, kun totesin, että minun jodhpurhousut hajosivat. En ollut edellisenä iltana kerennyt laittaa ja kattoa mitään valmiiksi, niin oli jo muutenkin häsläystä se aamun tavaroiden metsästys, niin sitten vielä hajoavat housut. Tai itseasiassa olin pessyt valmiiksi vaatetta itselle, mutta vähän kylmempään keliin sopivaa. Kauhealla kiireellä jotkut housut jalkaan ja menoksi. Hevosen harjasin eilen onneksi vähän paremmin ja nyt sitten vain pikaisesti pyyhkäisin enimmät irtokarvat ja roskat pois.
Sitten pikkurinkka (joo, ei riittäny reppu tavaroille) selkään ja kävelemään mätsäripaikalle. Lenni käveli tosi kivasti taas, vasta varikkoalueen portilla alkoi jänskättää. Kävelyttelin katokselle ja laitoin kiinni katokseen. Lenni häsläsi ja teutaroi. Sieltä alkoi puskea jo ravimiestä neuvomaan, että "se ei varmaan ole ollu kotona kahen puolen kiinni". On ollu joo, mutta jänskättää ja tää toisen puolen ketjun lukko on paskana, niin vaatii vähän aikaa, että saan patentoitua tämän tähän kiinni (ja kun se reuhaa siinä). Emmie niistä näsäviisasteluista niin välitä, tulisivat mieluummin kysymään, että tarviiko apua. Samalla kerrottiin mulle, että tämä on suomenhevosvarsa. Noo, issikkana sen olen ostanu ja se on 4v. Olen kyllä hyvin tietoinen siitä, että tämä liinahtava rautias menee suomenhevosesta.

Ja sitten selvisi, että meidät on laitettu poniluokkaan. Jaa. No normaalisti en ota nokkiini, jos poniksi puhutellaan, mutta nyt kyllä vähän riipasi olla siellä pikkutyttöjen ja shettiksien keskellä. Kylmäverisiin nämä nyt ensimmäisenä olisin ajatellut.

Noh, valmistauduttiin ja lähdettiin seisoskelemaan arvostelupaikan lähelle. Vähän ihmettelin, kun esittelykolmio oli niin päin, että yksi sivu oli tuomareiden edessä. Eikö se normaalisti ole kauimpana tuomareista? Silloihan näkee hevosen sivulta, jos se on toisin päin, niin eihän tuomarit näe kuin esittäjän hevosen sivulla?:D Noh, enivei.

Esittäytyessä käynti meni ihan kivasti, tosin vähän oli jännää edelleen ja meinasi lähteä tölttäämään käyntiosuudella. Olisin halunnut mennä reippaampaa vauhtia, mutta se aiheutti sen töltin sitten niin aika hiljaa jouduttiin kävelemään. "ravatessa" siinä oli vieressä hormonihuuruinen shettisori, joka juuri huusi kuin hyeena. Lennillä meni pasmat sekaisin ja veti sivulle ja kaatoi yhden keilan. En asiasta välittänyt ja nopeasti Lenni palautuikin ruotuun. Mutta kiitos sen kiljumisen, jouduttiin esittämään uusi kierros. Raviahan se ei mennyt, se oli jo ennakkoon tiedossa, että sitä on turhan odottaa. Lenni asettui kivasti seisomaan ja siinä rauhoittui hyvin. Tuomarit kiersivät ja kommentoivat, että Lennillä on hieno harja ja parta. XD

Arvosteluasteikko oli tyydyttävä-hyvä-erinomainen ja Lennin arvostelut:

Päivän kunto-Hyvä
Liikkeet- tyydyttävä, Hätäinen käynti, ei ravia
Rakenne- hyvä, rodunomainen
Käsiteltävyys- tyydyttävä
Yleisvaikutelma -hyvä

Lisäkommentteina:
Hieno harja
Iloisen oloinen kaveri
Hyvin rodunomainen

Ei siis kauhean hyviä arvosteluja saatu. Mutta oikeastaan ihan sama, ei kenenkään muun minun "suomenhevosvarsasta" tarvi tykätäkään. ;)

Muut issikat lähti käymään ratsastuslenkillä radalla ja me Lennin kanssa suunnattiin kotia. Kotona herra löi maata mutaisimpaan kohtaan ja piehtaroi antaumuksella.

Ihan pihalla

Taas jonkinmoinen epätoivo satula-asioissa ja entistä enemmän pihalla kaikesta. Mutta tämmönen muistilista kuitenkin

Testatut satulat:
- Töltsaga Frami 17" - jäi keskeltä irti hevosesta ja medium kaarella liian kapea
- Tölthester Frami 17,5" - oli niin kapealla kaarella, että ei saanut oikein mitään irti
- Globus Gloi 17,5"/36 - Aika hyvin istuva, ehkä himpunverran liian leveä, toppauspituus n.48-50cm
- Thorowgood cob 17,5"/36(mitattu) - Muuten hyvä, mutta takatoppaukset suorat, jolloin satula liian pitkä. Toppauspituus n. 48cm
- Zaldi Isafold 18"/30-31 - liian kapea
- Stübben 17"/30 - mallia taivaan vanha, liian kaareva ja kapea
- Wintec 500 15" - istui kivasti muuten, mutta punainen kaari liian kapea

Maastokävely ja satulansovitusta

Eilen käytiin Lennin kanssa kävelemässä maastossa. Ei mitään kovin pitkää lenkkiä käyty, mutta jotain kuitenkin.
Tämän reitin olen nimennyt rymyreitiksi.Tästä siis on jonkinmoinen moto mennyt ja jättänyt hyvän jäljen. Täälä käydään harjoittelemassa nuoren kanssa, että miten niitä jalkoja nostellaan. :)

Toinen kiva reitti lähtee tästä polkua pitkin. Tästä lähtee pieni kiipeilyreitti. Nyppylä on pieni, mutta edes jotain.

Tänään Lennin kanssa vuorossa Thorowgood satulan testausta. Pahoittelen jo valmiiksi kurjia kuvia.
Satula näyttää takaa hyvältä. Toppaukset istuvat kivasti selkään.

 Ja edestä hyvältä. Leveys on oikea.

 Ja rungonmallikin on hyvä. Vyön kiristyksestä satula valuu pikkaisen turhan eteen. Ja tästä huolimatta satula paljastuu liian pitkäksi. Tai ei oikeastaan liian pitkäksi, vaan takatoppauksien malli on vääränlainen. Tässä ne ovat tuollaiset "suorat" ja taakse "työntyvät" ja selkä himpunverran nousee takaa ja siksi vaatisi sellaiset ylös kaartuvat toppaukset.

Dääm! Niin lähellä! Mutta on ihmisen nöyrryttävä sen tosiasian edessä, että tuo selkä on suora. Vaikka se kuinka näyttäisi hieman kaarevalta, niin se on suora. Leveys jotenkin hämää silmää, tämän huomannut ennenkin. Ja aika lähelle sopivaa päästiin kuvien perusteella. Ei huono, ei huono.
Hevosen reaktiot tähän satulaan oli mielenkiintoiset. Selkään noustessa ja hyvin pienen ratsastuksen aikana hevonen stressasi kovasti. Puri kuolainta ihan hirveästi, jota ei ole tehnyt nyt pitkään aikaan. Ja kun satulan otin pois selästä, hevonen suorastaan huokasi ja tönäisi turvalla minua reiteen, kuin sanoakseen, että "hyvä, ymmärsit ottaa sen pois".

Terapiaratsastusta

Punnailtu taas hevosia ja Lenni 375 ja Pisko 450. Suuntaa-antaviahan nämä painomittanauhalla tehdyt mittaukset vain ovat, mutta antavat nyt kuitenkin sitä suuntaa, että Pisko ei ole enää laihtunut, eli huolta siitä voi vähän hellittää ja Lenni ei ole ainakaan päässyt lihomaan entisestään.

Illalla kävin ratsastamassa. Jo toisen kerran lyhyen ajan sisään olin niin "laiska", että jätin tallityöt ratsastuksen jälkeen. Mutta oli sellainen olo, että kuppi on vaan niin tyhjä, että on kokonaan nurin.
Pieni jännitys oli persiissä, että jos Lenni tosiaan kerää virtaa vapaapäivistä, niin kaksi vapaapäivää ja yksi kevyt maastakäsittelypäivä tässä edeltävänä, niin on taas sätkynukke. Noh, ei ollut. Eli vapaapäivävirta teoria ei pidä paikkaansa. Sätkynukkepäivät johtuu jostain muusta.
Ihan lyhyesti otin ohjasratsastusta ensin, sitten selkään. Nyt ei jaksanut mitään varsinaisia kenttähommia, menin selkään tallinvieressä ja sieltä suunnattiin kentälle ja tehtiin siellä sitten muutamat ympyrät ja muutamat tölttipätkät ja sitten kierreltiin aitauksessa ("kenttä" siis keskellä hevosaitausta). Lenni toimi oikein hyvin, hieman ihmetteli tuota epätavallista reittiä, mutta ei siihen sen kummemmin reagoinut. Jospa tässä joku päivä maastoonkin lähdettäis käymään, kun siellä on lumet vihdoin ja viimein sen verran sulaneet, että sinne pääsee ja kannattaa kengättömän kanssa lähteä. Märkää tosin vielä, mutta sen kanssa ehkä pärjää.

Lennin ratsastuksen jälkeen meinasin jo jatkaa tallitöiden parissa, mutta päätin kuitenkin vielä nakata vanhukselle suitset päähän ja käytiin pieni mutka köpöttelemässä. Siitäkös Lenni riemastui ja kun Piskon kanssa suunnattiin aitauksen perälle tuli Lenni pierupukkilaukkaa perässä. Ja takaisin ja uudestaan ja uudestaan. Piskon kanssa kävästiin kentällä ja sen ajan Lenni huvitteli juoksemalla ympäri aitausta. Mahtava seurata nuoren vauhtia ja intoa. Ja kuinka kiitolaukassa nuori pujotteli puiden välissä ja kuinka tarkasti liikkui varoessaan aitaa yms.. Toivottavasti nuorukainen keskittää riehumiset muihin hetkiin, kuin ratsastuksiin, noissa pystysuoraan nousevissa pukeissa ei kyllä pysyisi kyydissä. :)
Pisko sitten noh, kentällä tehtiin muutamat väistöt ja taivutteluja ja se vaan osaa ja toimii. Lisäksi köpöteltiin katsomassa, että hevosaidat on kunnossa. Niinkuin suuressa maailmassa käydään ratsastaen tarkistamassa aidat, tosin meidän aita ihan pikkaisen lyhyempi...

Ratsastuksien jälkeen tuntui taas, että kuppi on pystyssä ja vähintään puoliksi tyhjä. Terapiaratsastus oli siis onnistunut. Samalla terapiaa sai myös loukattu selkä ja alaselän kipuilu jäi jälleen sille tielleen. On aika ironista, että selkä pysyy kunnossa sillä millä se on loukattukin.

Ja yksi Thorowgood cob malli meille ois tulossa sovitettavaksi. Valitettavasti ei ole vaihdettavakaarinen, mutta jospa muuten passaisi. Pidetään peukkuja!

Mätsärivalmistautumista

Eilen teki kovasti mieli ratsastamaan, mutta illalla oli mieli sen verran maassa ja kroppa poikki, että päädyin vain touhuilemaan maastakäsin nuoren kanssa. Mätsäreihin vähän treenattiin. Toimii ihan kivasti. Ainoastaan rinnalla juostessa vetää vähän sivuluisussa, mutta se on nyt voi voi. Treenataan mitä voidaan ja sillä hyvä. Seisomaan asettelut onnistui hyvin ja meidän tiukka tuomaristo (Pisko) ei moittinut (oli siis ihan EVVK, päästäiskö jo sisälle syömään?)

Käyn kovaa arvontaa siitä, että mitkä suitset nuorelle laitan mätsäreihin. Kyllä pitää ihmisen tehdä ongelmia itselleen. Jos olisi vain yhdet suitset, niin eipä olisi tätäkään ongelmaa.. Timanttisuitset ois kivat, mutta ne ovat sen verran "jykevät" tuohon päähän, että olisiko sirommat vähän paremmat. Sitten jos sirommat laittaa, niin onko ne kummat Wahlstenin suitset, kaksoisturparemmillä vai remonttiturparemmillä. Ilokseni huomasin, että nuori ei enää ole kauhean nirso tuon turparemmin suhteen, että tuo kaksoisturparemmikin on aika jees. (samoin muuten kuolainten kanssa. On aika hyvä kaikilla nivelkuolaimilla! Jes, ollaan päästy lähemmäs tavoitetta.)

Ja sitten mietin, että pitäisikö tuo hevonen pestä...

Ja tähänhän voi todeta, että kyseessä on leikkimieliset mätsärit, että ehkä vähän turhan paljon pohdintaa ja valmistautumista asiaan... :D

Mätsärit siis viikon päästä. Kahden viikon päästä valmennus ja kisat. Sen viikonlopun jälkeen saatan olla vähän poikki...

Täydellinen

Kävin illalla ratsastamassa nuorta. Jos toissapäivänä oli kujeileva ja kiukutteleva mr Hyde päivä, niin tänään oli sitten kiltti ja rauhallinen tri Jekyll päivä. Mentiin ensin ohjasratsastusta ja tuntui siinä hyvältä, niin kiipesin vain selkään. Vähän oli itsellä jännitystä, mutta tuo ohjasratsastus nosti osaltaan sen verran sykettä, että jännityssykkeen sai peiteltyä sen alle. Seisoskeltiin hetki ja rapsuttelin nuorta ja sitten liikkeelle. Tänään alla oli täydellinen ratsu! Pehmeä, kevyt, energinen ja eteenpäinpyrkivä. Tehtiin muutamia ympyröitä ja myös oikealle eli vaikeammalle puolelle hevonen oli kevyt ja pehmeä. Molemmat pohkeet meni hyvin läpi. Mentiin vähän tölttiä ja sekin meni oikein mahtavasti. Teki mieli vain jatkaa ja jatkaa ja jatkaa, mutta ei auttanut kuin pakottaa itsensä pois selästä. Vuolaat kehut hevoselle ja talliin. Itsellä oli ihan flow tila, kuin huumetta tuo ratsastus!

Vanhuksen jaloille ei mitään uutta, oikea jalka edelleen samanlainen, hieman enemmän nestettä. Ei siis oteta stressiä ja seurataan tilannetta.

Ei satanut räntää, siispä ratsastamaan

Lähin ratsastamaan ja otin ensin vanhuksen. Harjailin valmiiksi ja kokeilin jalat niinkuin normaalisti. Etujaloissa oli ihan vähän nestettä, kuten normaalistikin, mutta enemmän moitin sitä, että oikeassa etujalassa oli hieman enemmän. Noh, ei vielä sen kummempaa hätäilyä aleta tekemään ja kuitenkin vain maastokävelylle menossa. Käytiin pikkureissu. Lunta oli vielä jonkin verran tiellä ja aukiolla oli märkää. Himpun verran ehkä moitin, että oikean etusen askel ei ehkä samanlainen, kuin vasemman. Ei ontumista, mutta ehkä hieman lyhyempi? Tämän olen huomannut jo aikaisemmin. Takaisintullessa tarkistin taas jalat ja eipä niissä muutoksia ollut. Katsotaan vielä illalla. Eipä tämä tavatonta tämänikäisellä hevosella.

Lenkin jälkeen vanhus sai jälleen toteuttaa etuoikeuttaan ja kun tultiin pihalle, niin päästin vanhuksen irti ja vanhus pääsi pihanurmen kimppuun. Riisuin varusteet pihalla ja jätin vanhuksen syömään. Ei tuo pihanurmi vielä mitään herkkua ole ja aika nopeasti vanhus suuntasi talliin heinäpaalin kimppuun.

Vanhuksen työnsin heinäkasan kanssa ulos ja otin nuoremman työn alle. Harjaus ja varusteet päälle. Muutamat suitset tosin testasin ensin, josko suitsihamsteri raskis muutamista luopua... Lähettiin sitten kentälle. Vähän juoksutin, käytiin väistöt läpi maasta ja sitten selkään. Tänään oli sitten sätkypäivä ja selästäkäsin homma oli pelkkää ylöspomppimista ja säpsyilyä. Katsoin paremmaksi tulla alas selästä ja heitin naruriimun takaisin päähän ja juoksutin vähän lisää. Sitten pitkä pätkä ohjasratsastusta, sekin meinasi olla säpsyilyä, mutta alkoi sujua. Sitten uudestaan selkään. Edelleen meinasi olla junnailua ja eteenpäinpyytäessä säpsyilyä, mutta junttasin oikean käden ohjan kanssa harjaan kiinni ja käänsin vasemmalle ympyrälle ja komensin ja komensin eteenpäin. Muutaman ympyrän jälkeen alkoi sujua ja vaihdoin suuntaa. Tehtiin ympyröitä, otettiin pari reippaampaa pätkää. Lopetin, kun nuori taipui oikealle puolelle ympyrälle ja reagoi pohkeeseen. En saanut suunnittelemiani väistöjä tehtyä, mutta hyvä näinkin. Mikäs kiire tässä, valmiissa maailmassa. MOT: koskaan ei kannata suunnitella, näitten kanssa mennään fiiliksellä.

En tiedä mikä tuo säpsyilyhomma on. Ihmeellinen kaksipersoonainen hevonen. Alustavana veikkailuna kuitenkin, että ei joko kestä vapaapäiviä (ainakaan tässä vaiheessa) tai vaihtoehtoisesti vain testaa.

Höpinää

Toissa iltana kävin nuorta pyörittelemässä maastakäsin. Vähän juoksutusta, väistöt läpi ja sitten pikkuisen treeniä mätsäreihin. Ei mitään suurempia.
Eilen illalla hinku ratsastamaan oli ihan suunnaton, mutta jouduin nöyrtymään oma talli -realiteetin kohdalla ja pesin vesikuppeja yms. lopuksi vietin laatuaikaa rapsuttelemalla hevosilta talvikarvaa. Se ei tunnu loppuvan ikinä! Vanhuksella kaula jo aika hyvin kesäkarvalla, mutta muuten vielä riittää. Tuosta nuoresta ei ota niin selvää, mutta karvaa irtoaa vielä ja paljon. Mahanalustaa rapsuttelin ihan sormin ja laitoin sekaan vähän selvitysainetta taas, jotta sitä "mahamattoa" ei syntyisi. Toissailtana mahan alla oli jo uhkaavia huopuneita tupsuja, mutta ne nypin pois. Huomasin myös, että nuorukaisella on ihan mielettömän kokoinen pyörre vatsassa, semmonen puolen vatsan kokoinen, joka osaltaan ehkä selittänee tätä huopumista.

Satula-asioissa, nooh. K&M meni, joten se nyt ei enää suoranaisesti listalla. Pidetään muistissa kuitenkin tulevaisuutta ajatellen. Stübbenin 32 katselin ja ei se kyllä parhaalla tahdollakaan tuonne selkään mahdu, ehkä turvallisinta katsoa sitä xw:tä. Sain ammattilaiseltakin mielipiteen, että kyllä tuo xw Stübben voisi olla sovittamisen arvoinen. Paria erimallin xw Stübbenia tässä katsellut ja molemmat sovituksessa, että jännätään tulevatko takaisin, että päästäiskö me tuollaista sovittamaan.
Sitten tuota Thorowgood:ia katsellut. Siinä on se erittäin houkutteleva kaarenvaihtomahdollisuus. Tosin satula varmaankin nyt leveydeltään sopiva leveimmällä kaarella, että ei siitä sitten oikein iloa ole, jos hevonen sattuu levenemään.. Edullinen vaihtoehto kyllä olisi ja monesta lähteestä on kuitenkin positiivista kokemusta näistä tullut. Yksi tällainen olisi kiikarissa, mutta riskiostoksena pitäisi investoida.

Edit: Nyt huomasin, että tuossa Thorowgoodissa, mitä oon katellut taitaa olla ns. R-bar, eli pidempi etukaari, jonka leveydet loppuu yhtä kaarta aikaisemmin, kuin lyhyemmissä S-bar:eissa. Eli se ei passakaan. Cob-mallit siis ainoat vaihtoehdot näistä ja niissä vaihdettava kaari uudempi ominaisuus, eli semmosen löytäminen edullisesti käytettynä vähän haastavampaa. Kallistuisko ihminen siis tuon Stübbenin puoleen ja sitten miettis vielä, että kannattaako semmonen hankkia nyt vai vasta myöhemmin?

Tänään on kyllä pakko päästä ratsastamaan! Paitsi jos sataa räntää tai rakeita tai tai tai...

Väistöjä, väistöjä..

Eilen illalla kävin taas nuorta kiusaamassa ratsastuksen merkeissä ja tällä kertaa käsissä oli kuin ihan eri hevonen. Rauhallinen teräshermo, niin kuin tuo yleensä on. Nuorukainen ei selvästikään kestä pitempiä taukoja työskentelyssä. Tai jos on pidempi tauko, niin pitäisi edellisenä päivänä juoksuttaa kunnolla ja vasta seuraavana päivänä kivuta selkään.

Toissailtaisen väistö"sisäänajon" tuloksena vasen pohje meni hyvin läpi ja sieltä irtosi kivat pätkät jopa ihan avoa ja sulkua. Aika hyvin noin edellisenä päivänä sisäänajetuksi. Oikea pohje ei sitten meinannu mennä läpi. Maasta oli ok, mutta selästä ei oikein. Tyydyin kuitenkin palkitsemaan pelkästä reaktiosta oikealle pohkeelle ja lopetettiin vasemman pohkeen väistöön. Koittaa muistaa, että vielä on niin vähän työstetty.

Satuloiden kanssa olen ihan totaalisen pihalla. Stübbenia haluaisin päästä testaamaan, vaikka tässä nyt suoran ja kaarevan välillä arvotaan. Tosin käytin tuota omaa Zaldia tuolla selässä ja se on leveydeltään 30 tai 31 ja vastaa aika hyvin stübbenin leveyksiä ja se ei itseasiassa kovin kauas jäänyt, että en enää tiedä, että meneekö tuo XW liian leveäksi, että riittäisikö jopa 32.
Kent&Mastersia tuossa katselin ja uskaltauduin jopa kyselemään, kun tuo selkä nyt ehkä suorankin satulan alle voisi passata. Mutta en tiedä, en tiedä. Jostain lueskelin, että Thorowgood:in satulat vois olla rungoiltaan samanlaisia noiden Kent&mastersin kanssa, että se olisi sellainen edullinen vaihtoehto ja sellaisen jos käytettynä löytyisi voisi ehkä riskiostoksenakin investoida ja kokeilla.
Kävi kyllä mielessä sekin, että jos tuollaista Tölthesterin Tönn:ia metsästäis isommalla penkkikoolla, kuin tuo minun Dyggur on, koska sen pitäisi sitten olla vastaava satula. Dygguria voi olla vaikea löytää, kun niitä ei enää käsittääkseni valmisteta.
Tosin olo Dyggurissakaan ei mitenkään huono, että pitää kysäistä seuraavassa valmennuksessa valmentajan mielipide, että onko tuo Dyggur kuinka haitallinen minun istunnalle, jos minun olo siellä on kuitenkin ihan ok.

Mutta jos satulat muuten alkavat ahdistaa pipoa, niin Barefoot Arizona Nut on tosi hyvä!

Ratsastusta omalla ja vieraalla hevosella

Pääsin kisamietelmissä vähän eteenpäin ja kävin ratsastamassa kaverin hevosta, jolla voin kisoihin osallistua. Mukava suokki, kerran olen aikaisemmin tämän selässä käynyt. Jospa tämän kanssa sitten trailia ja pleasurea.
Oikea lonkka aukesi ratsastaessa taas sillä tyylillä, että vedet valuu silmistä. Nyt sitten vähän jomottelee.

Eilen kävin illalla nuoren kanssa touhuamassa. Ensin kävin maastakäsin väistöt läpi. Nuori oli vähän säpsyllä tuulella ja väistöjen harjoittelussakin ylireagoi välittömästi, jos ja kun joutui enemmän työstämään. Sitten vähän juoksutin kumpaankin suuntaan ja kiipesin selkään. Selästä käsin oli reipas ja hieman säpsy, mutta tehtiin paljon ympyröitä ja meni ihan hyvin. Oikealle kun taipui hyvin, niin lopetin ratsatuksen siihen. Meni kuitenkin jo väistöt maastakäsin hyvin ja ympyrät selästä, niin en sen suurempia vaatinut vähän pitemmän tauon jälkeen taas. Tulin alas, niin ajattelin että treenataampas hieman mätsäreitä varten. Käyntiä ja tölttiä talutettuna. Käynti meni tietysti ihan vanhan tekijän tavoin, mutta ravi meni vain aitaa "vasten" hyvin, aidattomalla laidalla hevonen lähti lenuamaan sivulle (johtuen ehkä enemmän tuosta säpsystä päivästä). Muutamalla treenaamisella sujui jo hyvin. Sittenpä aiheutin hevoselle hjärttaslaakin ja tehtiin sama oikealta puolen. Käynti oli ihan jees, mutta töltti aiheutti järkytyksen. Vaikka paljon työstän hevosiani molemmin puolin, niin aina se oikeapuoli on hieman heikompi/vähemmän työstetty.
Pisko tuli kateellisena häiritsemään meidän työskentelyä. Pitää vissiin alkaa laittamaan portti kiinni.
Kenttä alkaa muuten vihdoin olemaan käyttökunnossa. Puolet vielä vähän veden vallassa ja suurelta osin vielä märkä, mutta pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

Maanantaikappaleohjien korvauskappaleet

Jotta ei tulisi pelkkiä pohdintoja, niin jotain muuta välillä.

Pesin noita meidän "timantti" suitsia ennen varsinaista käyttöönottoa (sovitettuhan niitä on jo kyllä) ja ohjista löysin pari tällaista yllätystä...

Krooh!, Tottakai minun kohdalle sattuu tällaiset maanantaikappale ohjat. Otin yhteyttä kauppaan, josta nämä suitset ostin ja sieltä tarjottiin korvaukseksi tilalle ohjia tai lahjakorttia. Valitsin tavallaan molemmat ja lahjakortilla valitsin ohjat. :D Niitä piti odotella tovin aikaa, mutta nyt ovat saapuneet.

Surkeaakin surkeampi kuva, mutta you got the point. Lisää Blingiä. Onneksi näitä voi sitten käyttää erikseen muissakin suitsissa, jos tuntuu liian blingiltä. Näissä vaan semmoset koukkulukot, että pikalukot on saatava näihin, ei saa auottua noita lukkoja.