Kengittäjäkin kävi viimeviikolla.
Nuorukaisen kaviot vuoltiin. Yritän vielä venyttää kenkien laittoa. Katsotaan miltä näyttää. Kesällä ois tarkoitus treenata vähän enemmän, niin katsotaan kestääkö kaviot ilman kenkiä. Sitten jos kesän treenaus onnistuu ilman kenkiä, niin saa syksyn ollakin lomalla ja kenkien laitto ajankohtaista ehkä vasta sitten kevätpuolella.
Vanhuksen kaviot kengitettiin. Tilsakumit jätettiin jo pois, mutta hokat jäi paikalleen. Oli puhetta jo viime syksynä, että kesäksi laitetaan hokkakengät. Vanhus meni pari kertaa kesällä nurin, niin ajattelin, että suojataan nyt vanhusta ja jätetään vähän nastaa alle. Ne hokat ei siellä kuitenkaan kauheasti paina...
Keskusteltiin sitten kengittäjän kanssa, että annetaanko olla talvihokat vai käynkö metsästämässä lyhyitä kesähokkia. Päädyttiin lopputulokseen, että ei oikeastaan taida olla mitään merkitystä. Vanhus ei potki, eikä oikeastaan ole polkenutkaan hokeilla, niin se on sama antaa olla ne talvihokat.
Ja sitten jatkettiin keskustelua ja päädyttiin oikeastaan siihen tulokseen, että kesäkengät ilman hokkeja on suorastaan järjettömät. Kun kengät kuluvat, niin ovat ihan järjettömän liukkaat. Niitä pitäisi olla vaihtamassa jatkuvasti. Hokat säästävät kenkää kulumiselta ja tuovat muutenkin pitoa. Ainoastaan asfaltti taitaa olla materiaali kesäisin, johon hokat eivät uppoa? Joten jos asfaltilla ei hirveästi mennä, niin miksi jättää hokat pois. Henkevää keskustelua siis.
Seurasin myös äärimmäisen uteliaana miten kengittäjä vuoli vanhuksen etukaviot. Kun itse vuolin tuossa välissä kaviot, niin katsoin, että vanhuksen hyvin vahvasti hajavarpaiset kaviot ei olleetkaan levinneet ulkolaidalta sivulle, kuten normaalisti. Nyt taas minun vuolemisen jälkeen kaviot olivat levinneet reunoiltaan ja katsoin, että kavion pyörähdys tapahtuis juuri siitä kohdalta, josta kavio minun kengittämisen jälkeen oli ylipitkä. Mielenkiinnolla seurasin, että mitä kengittäjä tekee eri tavalla. Noh, ei siinä sen kummempaa mystiikkaa ollut. Reunoilta vain piti uskaltaa ottaa paljon reilummasti, kun mihin itse olisin pystynyt. Tässä siis selkeästi ero ammattilaisen ja tämmösen harrastelijan välillä. Mutta harrastelija oppii uutta joka kerta, kun seuraa ammattilaista työssään.
Kerroin kengittäjälle myös kunnioitukseni sitä kohtaan, että kengittäjä laittaa paljon myös shettisten kavioita. Yhden shettiksen kaviot vuolin ja olihan se melkoisen erinlaista kuin isompien kavioeläinten kavionhuolto. Takajalat niinkin onnistuvat, mutta ne etujalat. Ne ovat niin matalalla ja maha tulee siihen eteen sen verran, ettei jalkaa voi vääntää sivulle. Asennon etsiminen on todella hankalaa. Oma pää on välillä tulilinjalla ja ja... Onneksi se shettis, jonka kaviot vuolin oli hyvin kiltti. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti