Ei niin kovin useasti ole hetkiä, että harmittaa se, että hevoset ovat omassa pihassa. Mutta nyt on muutaman päivän ollut vähän semmonen olo, että täysihoitotalli ois kiva. Tämä tunne vain ja ainoastaan siitä syystä, että olen kipeänä. Kuumetta, yskää ja flunssaa. Yhtenä iltana piti tehdä yhdellä kertaa koko iltatalli 39 asteen kuumeessa ja silloin meinasi kuolema korjata. Muina päivinä olenkin ollut fiksumpi ja käynyt päivän mittaan pikkuhiljaa tekemässä tallia. Ensin yksi karsina, sitten toinen, sitten heinät ja illalle on jäänyt enää vedet ja rehut. Tällä systeemillä menee kohtuu kivuttomasti näin sairaanakin. Ja siis normaalisti ihana mieheni kyllä tekee tallihommat, jos olen sairaana, mutta nyt sattumalta ollaan sitten koko perhe sairaana yhtä aikaa.
Jo valmiiksi olen tässä harmitellut, että siellä on polviin asti lunta ja oli pitkään lauhaa ja sitten heitti pakkaselle. Että taitaapi olla sitten hankikeli. Hiihtäjien onneksi, näin hevosharrastajan harmiksi. Jos ei ehtis oikein kovettua tuo pinta, niin voisi vielä hevosvoimin "jyrätä" kentän ratsastuskuntoon. Mutta saa nähä. Menee rajalliseksi ratsastusmahdollisuudet, kun ei ole päässyt reittejä pitämään auki ja kentälläkään ei voi mennä. Ja kyllä tämä on köyhän traktorittoman hevosharrastajan kohtalo. Ehkä sellaisenkin joskus saa.
Valmennukseen ois nyt vähän reilu kuukausi aikaa. Tuntuu, etten ole yhtään mitään saanut tuon nuoren kanssa ja vähän turhauttaakin lähteä valmennukseen, mutta niin on tehnyt monta kertaa ennenkin ja joka kerta on ollut ihan mahtava valmennus. Ja toisaalta ei tuon ikäisen tarvi hirveitä osatakaan vielä, mutta silti.
Mutta hevosilla sitten hiihtoloma nyt, kun omistaja sairastaa. Mietitään liikutusta ensi viikolla uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti