Nuoren kävin ratsastamassa pitkän arvonnan jälkeen ensin. Suun kävin läpi ja hampaita on tulossa edelleen, mutta ikenet eivät olleet turvoksissa ja ei aristanut, niin uskalsin laittaa kuolaimen suuhun.
Kentällä oli polviin asti lunta ja kyllä ruunaa laiskotti. Portin kohta veti joka kerta puoleensa. Ja tietenki laiskuuttani en laittanu sitä kiinni.. Että kerjäsinkin verta nenästäni jokaisella ohituskerralla. Käyntiä mentiin molempiin suuntiin muutampi kierros ja sitten pyysin sillä portittomalla pitkällä sivulla reippaampaa askellajia. Pariin otteeseen valinta oli töltti, mutta sitten yllättäin yhdellä kertaa valinta vaihtuikin laukaksi. Oli vissiin helpompi etememismuoto lumihangessa. Tosin meni kyllä sellaista löysää lehmälaukkaa, mutta en sitten siihen sen kummemmin reagoinut. Näin alkuvaiheessa en ole varsinaisesti "määritellyt" mitä askellajia se reippaampi on, niin valintahan oli silloin ihan oikea. Hieman hämillään oltiin molemmat, mutta tulipa laukattua ekaa kertaa, vaikka ei ollut tarkoitus.
Ja mainittakoon vielä, että juuri ratsastuksen aikana oli aivan mielettömän sakea lumikuuro. Aivanko ois ollut lumisumua ilmassa.
Heitin nuoren sisälle heinien ääreen ja otin vanhuksen töihin. Lähettiin käymään lähimaastossa katsomassa kuinka paljon siellä on lunta ja olihan sitä. Mahaa myöten parhaimmillaan. Ruuna painoi eteenpäin kuin virtahepo. Laiskasti, mutta pöristen mentiin poispäin kotoa, mutta jälleen kotiapäin vauhtia löytyi. Edellisestä maastokaahailusta oppineena en päästäny laukalle, vaikka kovasti ruuna sitä haki. Tulihan se todettua, että onhan tuo ruuna aika ruutitynnyri, että ilman 12vuoden perstuntumaa ja vinkeiden tuntemista vois olla aika hurja tapaus. Vähän tuli kyllä satulaa ikävä, kun huopasatulan kanssa oltiin liikkeellä. Vasta oli kolme sopivaa satulaa ja nyt ei niistä enää yksikään oikein ole hyvä. Ehkä me se Barefoot Arizona Nut saatais lähitulevaisuudessa, josko se menis sitten molemmille hevosille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti