Puuttuva palanen

Se kun istut vapaapäivän aamuna kahvikupin kanssa, ulkona tuoksuu sateenjälkeinen kesäaamu, kuuntelet hevosten rouskutusta. Siinä on sellainen yhdistelmä, joka on ehkä yksi maailman parhaista.

Ja sitten koira pilaa sen fiilistelyn haukkumalla ihan tyhjää. Plaah. Koirasta on tullut vanhemmuuttaan ehkä seniili. Ulkona ollessaan näkee kaikkea mahollista haukuttavaa ja jos ei näe, niin tekee kävystä asiaa ja haukkuu sitä.

Mutta niin, viime viikonloppuna oli Pay & Ride kisat. Olin kisoissa kisojenjohtajan ja tuomarin hommissa ja paikanpäällä lankesi hommiksi vielä kuuluttajan tehtävät. Pienten kisojen ongelmana aina tämä toimihenkilöiden puute. Ja ehkä vähän myös kisaajien puutekin.
Olin vielä maailman huonoiten valmistautunut kisoihin ja kävin ratoja läpi juuri ennen luokan alkua. Mutta ei se mitään hyvin meni ja iloisella treenauspainotteisella fiiliksellä mentiin kisat läpi.

Tuomari-look

Luokkina meillä oli lapsille tehtävärata. Jossa olikin kisojen selvästi suurin osanottajakaarti, 9 osallistujaa. Oma typykin oli osallistumassa ja keräämässä ruusukkeen, karkkipussin ja kisaelämyksen.

Oikealla uusi violetti ruusuke, vasemmalla aiempien kisojen aarre.

Sunnuntaina sitten vihdoin ja viimein lähdettiin käymään hakemassa minun heppaset kotiin. Pakkasin Lennartille satulan mukaan, tarkoituksena kokeilla, että miten tuo Erkki tulis käsihevosena mukana, kun käy ratsastamassa, kun se maastakäsin toimii kuitenkin tosi hyvin.

Yllytin mukana olevan kaverin ratsastamaan tuon alkumatkan (pyörätietä yms "haastavampaa maastoa")

Ja lähempänä kotia ja tuolla rauhallisemmalla tiellä sitten testattiin, tuota käsihevosta.

Erkki kulki ihan kivasti, tosin välillä jumitti ihan totaalisesti. Lenni onneksi toimii tosi kivasti, että jarrutus ja pieni väistö ja Erkin houkuttelu ei tuottanut ongelmia. Treenausta vielä vaatii, mutta ihan mahdollista on tämäkin homma.

Siinä ne sitten on. Omat ponit omassa aitauksessa.

Ei siellä hirveästi mitään kasva, mutta jotain pientä natustettavaa siellä täällä. Erkillä näkyy vähän kylkiluut, että pitää sen lihavuuskuntoa pikkusen seurailla. Talvikarvaa on vielä vähän molemmilla jäljellä, sitä olen tässä viikon aikana yrittänyt rapsutella vähemmäksi. Sääsket on saapuneet ja hyttysmyrkkyä on saanut kylvää hevosiin.
Pakko ehkä myöntää, että kun hevoset olivat poissa, niin on kuitenkin joku palanen puuttunut. Nyt se on palannut takaisin.

Pihi, pihi, pihi...

Eilinen keli ei houkutellut. Ei sitten ollenkaan. Tänään oli sitten jo lupaavampi keli. +7astetta, kohtuullinen tuuli. Ei nyt ihan kesä kesä, mutta semmonen kelvollinen. Siispä pihattoladon kimppuun.
Viimeksi kävin kasaamassa sinne keskelle kauhean keon semmosta kosteahkoa kuiviketta. Pienessä harmituksessa mietin, että periaatteessa ihan puhdasta kuiviketta, mutta joka on vaan aika kosteaa. Mitenköhän tuon sais kuivaksi? No ei mitenkään. Olin jo ajatellut, että kärrään kasan tänään pois. Laiskuuttani kuitenkin vain kävin kasan läpi ja märimmät, paakkuuntuneet ja likaantuneet kohdat lapoin pois. Kolme kottikärryllistä siivosin pois. Ja loput kosteat kuivikkeet kasailin pihattoladon laidoille. Ajatuksena, että jos ne vähän kuivais ja jos ei kuivaa, niin ne on helppo sieltä laidoilta siivota sitten pois. Pihi, pihi, pihi...
Sitten suuntasin talliin karsinoihin. Hevoset oli tänä talvena karsinoissa tasan 0 yötä ja kävivätkin siellä 0 kertaa koko talven aikana. Nyt sain vision (tai no, on se ollut jo pitkään olemassa), että haluan tuohon ladon puolelle semmosen yhden ison yhteiskarsinan. Poijjaat pärjäävä kahestaan, niin mitäpä niitä erotella omiin lokeroihinsa. Ja tosiaan, jos tarve saada ne sisälle on tätä luokkaa... Avasin asiasta suuni ja ilmeisesti visio otti tuulta purjeisiin, koska mies innostui kasaamaan talvivarusteita nykyisiin karsinoihin (tai vaihtoehtoisesti kuuli minun visiosta vain sen osan, että vanhoihin karsinoihin saa säilytystilaa..).. Itse olisin ehkä ensin tehnyt sen yhteiskarsinan ja sitten vasta täyttänyt nuita nykyisiä karsinoita... Mutta siis siellä on nyt muuta "romua", joten siivoilin sieltä sitten muhat pois ja jälleen pihi, pihi, pihi, niin ajattelin viedä ne muhat tuonne pihattolatoon, että tulevat käytettyä. Painotan siis, että hevoset eivät ole olleet koko talvena siellä kertaakaan... Ja voin sanoa, että omg, kuinka kuivaa on kuivike, kun se on vaan ollut... Pöly oli jotain ihan älytöntä. Kärräsin muhaa pihattolatoon ja pähkäilin mielessäni, että mitähän tästäkin tulee. Ois vaan pitäny kärrätä kaikki pihattoladon kostea kuivike ja tallin kuiva kuivike mäkeen, eikä yrittää pihistellä. Mutta kun pihi, pihi, pihi... Sittenpä pälkähti päähän, että sekoittelempa nämä kaksi tässä keskenään.. Sekoittelin ja sekoittelin ja loppujen lopuksi olin erittäin tyytyväinen hevosten kesäpihaton kuivikkeen koostumukseen.

Jossain joku pyörittelee päätään tälle säästäväisyyspuuskalle. Mutta köyhän on pakko yrittää... ;)
Voin muuten sanoa, että kun talven aikana ei ole karsinoita siivoillut ja pihattolatoakin vain kerran viikkoon, jos silloinkaan (kaikki kunnia siisteille pojille), niin tuntuu! Ja rakkokin tuli käteen.

Tämän jälkeen kaivoin esille vasaran ja kävin pientä fiksailua suorittamassa ladolle. Siinä samalla tuli sitten käveleskeltyä ympäriinsä ja keräiltyä roskia. Kävin yhden satsin roskaa viemässä sisälle ja käveleskelin tuolla tallin laidalla. Se on joskus muinoin ollut joku ihmeen roskan piilotuspaikka. Jos en ymmärrä roskien heittelyä teiden varsille, niin en ymmärrä tätä ennen vanhaan harrastettua roskien piilotusta maahan. Poissa silmistä, poissa mielestä? Mutta näin routivalla korkeudella ne nousee sieltä ennemmin tai myöhemmin pintaan. Ja niitä saa sitten keräillä ja ihmetellä. Tällä kertaa suurimman ihmetyksen aiheutti lasinen olutpullo. Päälisinpuolin ehjä, korkki kiinni. Mutta vain liru pohjalla. Mielenkiintoinen. Alkoi epäilyttää, että onkohan hevosilla alkoholiongelma.

Tämän pullon lisäksi keräilin about 50 naulaa, peltipurkin palasia, kruunukorkkeja, muovinpalasia, löysinpä jopa palan patjaa... Erikoista.

En sitten käynyt katsomassa poikia. Alkaa tuntua sen verran ikävää, että en ois raskinu niitä enää jättää, vaan oisin napannut ne mukaan. Jospa tämän viikon tässä sinnittelis. Jos poijjaat tulis ens viikonloppuna kotiin.
Ens lauantaina olen kyllä sidottuna pay &ride kisoihin, että jospa sitten sunnuntaina.

15,5 vuoden rutiinit

Kohta viikon verran hevosetonta elämää takana. Ensimmäisenä aamuna olin takki päällä eteisessä menossa antamaan aamuheiniä, sen jälkeen on ollu vain tunne siitä, että pitäis mennä. Tiukassa ne on, melkein 15,5 vuoden aikana kehittyneet rutiinit.
Tuntuu hassulta. Toisaalta kivaa, toisaalta aika tyhjää.
Olen ollut aika väsynyt, että sinällään on ollut tosi kiva lomailla hetki. Toisaalta taas se, kun illalla lähdet käymään antamassa raskaan päivän jälkeen heinät hevosille. Rapsuttelet hetken ja kuuntelet sitä heinien rouskuttamista on tosi rentouttavaa.

En ole käynyt heppoja katsomassa nyt viikolla. Illat menee niin vauhdilla. Jospa tässä viikonloppuna kävis katsomassa miten ne poijjaat siellä pärjäilee. Tosin en ole ihan varma. Saattaa olla, että jos sinne menen, niin nappaan poijjaat matkaan. Pittää hieman harkita asiaa. Joka tapauksessa, viikon-kaksi ovat vain poissa, että se nyt menee vaikka kaikkien puolelta lomaillessa.

Nämä kesäkuun kelit eivät ole aikanaa alkaneet kovin lupaavasti. Karvalakki ja toppahaalari kuulostaisivat ihan hyviltä...

Pihattolatoa aloin viikko sitten siivoilla ja sit ku hepat lähti, niin se vähän jäi.. Pitäis aktivoitua ja käydä siivoilemassa loppuun, että sitten kun herrat palailevat, niin on puhdasta. Aitauksessakin ehkä aavistuksen vihertävää sävyä on havaittavissa, että ehkä siellä korsi tai kaksi on sitten syömistäkin kun herrat palailevat.