Tuttua, mutta vierasta ja silti jotain niin oikeaa

 Hmm... Jotain niin tuttua, mutta samalla ihan vierasta, silti jotain niin oikeaa.

Aivanko kattelis Lennin korvia, mutta hevonen tuntuu enemmän Erkiltä. (koulutetummalta Erkiltä tosin, mutta malli on enempi Erkkimäinen.) Mutta ei se ole Lenni, eikä se ole Erkki. Se on Ómi. Tuttua ja silti vähän vierasta, mutta joka tapauksessa vain niin kertakaikkisen oikean tuntuista. Tuolla on kotonaan.

Kaveri kyseli, että oisko innokkaita maastoonlähtijöitä ja ajattelin, että se vois olla aika kivaa vaihtelua ainaiseen yksinratsasteluun ja samalla aika kivaa nollausta aika raskaan viikon jälkeen.
Siispä lauantaina käytiin Ómin ja Mérkurin kanssa maastoreissulla. Keli oli aika raskas, että pääasiassa käveleskeltiin metsäreiteillä, mutta päästiin myös tölttäilemään. Olipa mahtava päästä menemään tölttiä ja vielä minkälaista! Omppu puksuttelee tasaisesti menemään, mutta kun saa vähän innostumaan ja vähän enemmän vauhtia hommaan, niin Omppu on ihan tölttikone! Sai taas sen fiiliksen, että minkäs takia näitä issikoita sit pitääkään. Noilta omilta hepukoilta ei tällä hetkellä oikein tölttiä irtoa. Lennillä ravi ja passi vie voiton ja Erkin kanssa ei olla niin pitkällä, että päästäis menemään vielä käyntiä lujempaa. Ja en itseasiassa tiedä tölttääkö Erkki. Vapaana ollessa aina vaan ravailee...

Mutta siis olipas äärettömän mukavaa ja rentouttavaa ja maastoreissun jälkeen kahvittelua kakun ja juttelun kera, voiko siitä enää päivä paremmaksi mennä.

No daa-a! Voi tietysti! Tulet kotia ja hyppäät Lennartin selkään ja lähet sen kanssa vielä maastoilemaan.

Vastaan tuli mennen tullen traktori lumilingon kanssa. Ihan piece of kakkupala. Takaa tuli moottorikelkka. Ihan piece of kakkupala. Mentiin tuon ison tien laitaa ja ohi suihkii autoja, peräkärryjä, lepattavia pressuja, linja-autoja, rekkoja jne ja arvatenkin ihan piece of kakkupala.

Siis tuo hevonen on ihan uskomaton tapaus! Ja sitten tuolla metsätiellä käytiin laukkailemassa. Nyt oli tommonen hyvä ja tilava pätkä, niin päätin sitten kokeilla. Tähän asti ollaan menty pääasiassa oikeaa laukkaa. Mulle helpompi, tuo pätkä missä ollaan laukattu kaartuu silleen, että oikea laukka on helpompi. Nyt sitten kokeilin nostaa molempia laukkoja ja nehän nousee. Molemmat.

Mutta jos siinä ruskeiden ruunien korvia tarpeeksi. Kullanvärinen ruunapoika testasi kullanvärisin soljin varustettuja suitsia kera kullanvärisen nivelbaucherin. Erkille tämä suitsi ja kuolainvalinta vaikutti sopivalta. Lenni ei digannut. Sinällään kyllä toimi ihan hyvin, mutta pureskeli kuolainta. Lennille tuo sylinterikuolain+kineton on se paras vaihtoehto, siispä Erkki saa ihan omaan käyttöön nämä suitset.

Kuvassa myös ihan itse tehdyt Biothane ohjat. Niistä tuli aika kivat. Aluksi tuntuivat aika keveiltä, mutta kun siihen tottui, niin nämä on tosi kivat.

Pitää ottaa vähän testikierroksia alle, että miten toimivat ja kestävät noin muuten käytössä.