Kevättä kohti

No tietysti sitten kun tulee se päivä, että saat itsesi nostettua murheen alhosta sen verran, että pääset jälleen ratsastuksen makuun, niin eiköhän se ole jalka veressä ja turvoksissa.

Haava oli onneksi vain pieni ja hyvin jo rupeutunut ja jalkajaan ei ihan tukki ollut, mutta Lennin ratsastus sai jäädä kuitenkin haaveeksi.

Kaikki se toivo laskeutui Erkin hartioille, siis lavoille?. Ja Erkkihän hoiti homman kotiin. Ihan pikkuinen maasto käytiin, junaradan ylitys oli taas vähän miettimisessä, mutta mentiin kuitenkin.

Muuli? Laama? Karvamammutti?

Kultainen poni edistyy koko ajan ja huimaa vauhtia. Nyt päästiin jo sen verran opettelun makuun, että pysähdyksiä ja liikkeelle lähtöjä treenailtiin.

----

Ja karvanlähtö... Ei lisättävää...

Tuttua, mutta vierasta ja silti jotain niin oikeaa

 Hmm... Jotain niin tuttua, mutta samalla ihan vierasta, silti jotain niin oikeaa.

Aivanko kattelis Lennin korvia, mutta hevonen tuntuu enemmän Erkiltä. (koulutetummalta Erkiltä tosin, mutta malli on enempi Erkkimäinen.) Mutta ei se ole Lenni, eikä se ole Erkki. Se on Ómi. Tuttua ja silti vähän vierasta, mutta joka tapauksessa vain niin kertakaikkisen oikean tuntuista. Tuolla on kotonaan.

Kaveri kyseli, että oisko innokkaita maastoonlähtijöitä ja ajattelin, että se vois olla aika kivaa vaihtelua ainaiseen yksinratsasteluun ja samalla aika kivaa nollausta aika raskaan viikon jälkeen.
Siispä lauantaina käytiin Ómin ja Mérkurin kanssa maastoreissulla. Keli oli aika raskas, että pääasiassa käveleskeltiin metsäreiteillä, mutta päästiin myös tölttäilemään. Olipa mahtava päästä menemään tölttiä ja vielä minkälaista! Omppu puksuttelee tasaisesti menemään, mutta kun saa vähän innostumaan ja vähän enemmän vauhtia hommaan, niin Omppu on ihan tölttikone! Sai taas sen fiiliksen, että minkäs takia näitä issikoita sit pitääkään. Noilta omilta hepukoilta ei tällä hetkellä oikein tölttiä irtoa. Lennillä ravi ja passi vie voiton ja Erkin kanssa ei olla niin pitkällä, että päästäis menemään vielä käyntiä lujempaa. Ja en itseasiassa tiedä tölttääkö Erkki. Vapaana ollessa aina vaan ravailee...

Mutta siis olipas äärettömän mukavaa ja rentouttavaa ja maastoreissun jälkeen kahvittelua kakun ja juttelun kera, voiko siitä enää päivä paremmaksi mennä.

No daa-a! Voi tietysti! Tulet kotia ja hyppäät Lennartin selkään ja lähet sen kanssa vielä maastoilemaan.

Vastaan tuli mennen tullen traktori lumilingon kanssa. Ihan piece of kakkupala. Takaa tuli moottorikelkka. Ihan piece of kakkupala. Mentiin tuon ison tien laitaa ja ohi suihkii autoja, peräkärryjä, lepattavia pressuja, linja-autoja, rekkoja jne ja arvatenkin ihan piece of kakkupala.

Siis tuo hevonen on ihan uskomaton tapaus! Ja sitten tuolla metsätiellä käytiin laukkailemassa. Nyt oli tommonen hyvä ja tilava pätkä, niin päätin sitten kokeilla. Tähän asti ollaan menty pääasiassa oikeaa laukkaa. Mulle helpompi, tuo pätkä missä ollaan laukattu kaartuu silleen, että oikea laukka on helpompi. Nyt sitten kokeilin nostaa molempia laukkoja ja nehän nousee. Molemmat.

Mutta jos siinä ruskeiden ruunien korvia tarpeeksi. Kullanvärinen ruunapoika testasi kullanvärisin soljin varustettuja suitsia kera kullanvärisen nivelbaucherin. Erkille tämä suitsi ja kuolainvalinta vaikutti sopivalta. Lenni ei digannut. Sinällään kyllä toimi ihan hyvin, mutta pureskeli kuolainta. Lennille tuo sylinterikuolain+kineton on se paras vaihtoehto, siispä Erkki saa ihan omaan käyttöön nämä suitset.

Kuvassa myös ihan itse tehdyt Biothane ohjat. Niistä tuli aika kivat. Aluksi tuntuivat aika keveiltä, mutta kun siihen tottui, niin nämä on tosi kivat.

Pitää ottaa vähän testikierroksia alle, että miten toimivat ja kestävät noin muuten käytössä.

Ihmiset on vaikeita

Ihmiset on vaikeita. Olen luullut olevani aika hyvä lukemaan ja tulkitsemaan ihmisiä ja että tulen toimeen lähes kaikkien ihmisten kanssa. Psykologia ei sinällään ole koskaan ollut vahvinta alaa, mutta olen kokenut, että hevosten kanssa oleminen on tuonut mukanaan taidon seurata eläimiä ja ihmisiä ja tulkita käytöstä. Ja olen luonteeltani aika helppo.
Virhetulkintoja tapahtuu molempien kanssa, mutta ihmisissäpä on vielä se vinkeys, että ihmiset osaa esittää ja puhua sinulle yhtä ja toiselle ihan päinvastaista. Hevosta jos ärsyttää, niin silloin ärsyttää, ihminen saattaa purra huulta ja hymyillä sulle ja esittää, että kaikki on hyvin.

Ei kai ne hevosetkaan helppoja ole. Puhumaton 400kg möntti voi vaikka tappaa. Mutta hevoset ainakin ovat suoraviivaisia, eivätkä valehtele.
Erkin kanssa hevosen tulkintakykyni on joutunut aika koetukselle. Omat ja Erkin rajoitteet huomioiden olen todennut, että virheitä ei juurikaan kestä tehdä. Lenni antaa anteeksi paljon virheitä, Erkki ei välttämättä ja virheen tekeminen voi aiheuttaa sen tilanteen, että sen korjaaminen vaatii älyttömästi työtä, jos on enää mahdollista edes työstää. Olen joutunut Erkin kanssa muutamaan kertaan nieleskelemään pettymystäni, kun en ole voinut tehdä jotain, mitä olen suunnitellut. Mikä jälkikäteen ajatellen on ollut todella fiksua, että en ole ajanut meitä kumpaankaan tilanteeseen, jossa ylitetään sen hetkisiä kykyjä tai henkisiä tiloja. Pientä epämukavuutta tulee sietää, mutta ei saa olla liian paljon epämukavuusalueella. Siinäpä onkin sitten haastetta.

Olen niin onnellinen siitä mihin ollaan Erkin kanssa päästy. Erkki on normaali ratsukoulutuksen alkumetreillä oleva hevonen. Niin kovin haluaisin jakaa iloni muille, mutta yritän hillitä, koska kuten jossain vaiheessa olen kirjoitellut, niin "ongelmahevosen" kanssa lähdetään miinuspuolelta ja vaikka olet itse nähnyt sen valtavan kehityksen miinuksesta nollaan, niin monet muut näkevät vain sen, että olette siinä nollassa. Mitä ihmeellistä siinä nyt sitten on? No siinä on takana lähes puolitoista vuotta työtä siihen, että meillä on vahva tunne siitä, että me voidaan työskennellä yhdessä ja luottaa toisiimme. Erkki on ollut koko ajan rehellinen. Minä en aivan aina. Olen välillä vakuutellut sekä Erkille ja itselleni, että hyvä tästä tulee, vaikka olen mielessäni murehtinut sitä, että ei tästä tuu mitään. En ole aina luottanut Erkkiin ja olen silti esittänyt, että hyvin meillä menee. Anna anteeksi Erkki! Kyllä ihmiset on vaikeita.

"Mitä enemmän tutustun ihmisiin, sitä enemmän tykkään hevosista."