Nyt viikonloppuna kävin kuiten kumpanakin päivänä ratsastamassa kumpaakin hevosta.
Erkin kanssa käytiin taas tuossa lähimaastossa treenailemassa pientä lenkkiä. Lauantaina otettiin henkien taisto junaradan ylityksen kohdalla. N. 5minuutin jälkeen mentiin sulassa sovussa ratsukkona radan yli. Käytiin pieni mutka ja tultiin takaisin radan yli ratsukkona. Tällä kertaa vähemmällä vaivannäöllä. Sunnuntaina Erkki enää hiljensi radan kohdalle ja asteli yli. Henkien taisto teki tehtävänsä. Meillä meni ihan loistavasti siihen asti, että vastaan tuli orava. Koska kyllähän kaikki tietävät, että oravat on petoeläimiä, jotka ihan heittämällä saattavat syödä pieniä hevoseläimiä. Sitä oravaa sitten katottiin pitkään ja hartaasti ennen kuin kyettiin jatkamaan matkaa. Sieltä sitten palailtiin takaisin. Pienet on meidän reissut, mutta etenee pikkuhiljaa.
On aivan uskomatonta, kuinka ison harppauksen Erkki on ottanut näihin ratsunhommiin. Kesällä kun käytiin parikin ihan onnistunutta reissua, niin olin vielä melkolailla varma, että ei Erkistä ole ratsuhommiin. En ole sitä vaan ääneen viittinyt mainita..
Sitten vaan yhtäkkiä Erkki otti jonkun ihme henkisen harppauksen tässä hommassa. Yhtäkkiä on hevonen, jonka voi satuloida normaalisti, jonka selkään voi nousta ihan normaalisti ja jonka selässä voi jopa liikkua ja elää. Kaverin kanssa tuossa juteltiin ja hänkin totesi, että Erkki vaikutti kesällä melko pommilta. Ja siltä se tuntuikin kyllä kieltämättä. Enää ei ole ollenkaan sellainen fiilis selässä, että istuis pommin päällä. En tiedä mistä tämä harppaus nyt on tullut, mutta ilmeisesti Erkki on pääasiassa tarvinut aikaa.
-----
Lennartin kanssa käytiin tuolla maantien toisella puolella maastoissa. Lenni on ollut sinne menossa melkein joka kerta, niiin päätin nyt sitten, että mennään käymään. Lauantaina käytiin ihailemassa tuota yhtä lähitietä, kuinka se on melkoinen lentokenttä ja kertakaikkiaan huutaa pieneen kiihdyttelyyn.
Sunnuntaina mentiin samaa tietä mutta käännyttiin sieltä tuollaista linjaa pitkin menevälle tielle. Tuo on varmaankin ravureille aurattua baanaa, kun oli kärryn ja kavion jälkiä. Ei keretty hirveän pitkälle käydä tutkimassa, että mihin asti tuo olisi mennyt.
Houkutteli niin kovasti laukata, mutta kävin lauantaina ensimmäistä kertaa about kymmeneen vuoteen luistelemassa. N. 10 minuuttia luistimilla teki tehtävänsä ja lonkkia särki niin maan perusteellisesti. Laukattiin kuitenkin pikkupätkä. Jos ens viikonloppuna uusi yritys.
Ja voi juma! Nämä mustat suojat on jotain uskomatonta. Jo toiset etusuojat halkesivat! Meillä on prikulleen samanlaiset ruskeat suojat, jotka on ostettu ennen näitä mustia ja ne kyllä pitävät pintansa, mutta nämä mustat ei vaan kestä. Ihan uskomatonta!
Sunnuntaina kävin vielä ratsatusten jälkeen pitämässä kavereille vähän maastakäsittelyharjoituksia. Kylläpä mun haalari sit vaan näkyykin kirkolta kotia...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti