Kengittäjä kävi eilen ja poikain kaviot pääsi uuteen uskoon. Lennin kohdalla kengittäjä vuoli kaviot kertaalleen ja juteltiin tästä Lennin kompuroinnista ja suojien tarpeesta jne. Ja kengittäjä tutkiskeli kavioita vielä kertaalleen. Toteamuksena, että Lennin kavio on jännän värinen pohjasta. Se näyttää siltä, että anturasta ei kestä ottaa enempää, vaikka todellisuudessa kestääkin. Kaviot lyheni siis vielä vähän. Oppia ikä kaikki, sekä mulle, että kengittäjälle.
Ostin kengittäjältä myös säteille jotain tököttiä, kun Lennin säteet on olleet aika repaleiset ja pienensorttiset. Tänään laittelin sitä ja tää haisee ihan hammaslääkärille. Ja tää haju ei lähe pois käsistä, vaikka kuinka pesis... Toivottavasti kuiten noihin kavioihin auttaa... Kävis kuiten ostamassa kertakäyttöhanskoja...
 |
| Etuset työnalla |
Lennille laitettiin uudet kengät ja oikein tämmöset issikkamallin kengät laitettiinki. Wau! Kyllä näillä pitäis kulkea.
 |
| Jos näillä ei tölttää, niin ei sitten millään... |
Tänään lähinkin sitten täpinöissäni kokeilemaan, että mites se poni kulkee. Ja kulkeehan se, hyvin huonosti tai ihan huipusti. Iloisesti possuttelee menemään, jos antaa possutella. Sitten kun aletaan vaatia, niin sitten sekoaa possuttelusta jalat ja takapää rikkoo (tehosekoitin). Yritin kovasti hakea tölttiä suoraan käynnistä, mutta ei sitä meinaa löytyä. Yksi kiva pätkä saatiin ja siitä kehuin vuolaasti. Muuten meni possuksi. Kerran rikkoi possuttelusta raville ja annoin vain tilaa ravata ja kehuin siitäkin. Loppureissun häämöttäessä käytiin vielä tuossa aukiolle vievällä pikkupätkällä, missä ollaan yleensä käyty kiihdyttelemässä. Mennessä annoin vaan aluksi tilaa liikkua mahdollisimman paljon eteen ja kyllähän tuo possuttelu kiihtyy aika kivasti ja kyllä sieltä varmaan se liitopassikin irtoa sitten joskus ihan oikeasti. Aukion lähetessä aloin kokoamaan ja kokosin aika reilusti ja siihen Lenni protestoi takajalan ninjapotkulla taaksepäin. Sitten käännyttiin ja pyysin vauhtia ja annoin tilaa ja Lenni, ilmeisen ärsyyntyneenä tuosta kokoamisesta, lähti ja laukkasi. Ja hämmentyi kovasti siitä, että annoin vain laukata ja kehuin ihan älyttömästi. Lenni hidasti pikkuhiljaa siitä käyntiin ja pysähdykseen ja hyppäsin alas selästä. Ja hevonen pärskii oikein tyytyväisenä itseensä.
Että siellä ois tuossa paketissa ihan mielettömät askellajit, kunhan vaan opitaan ne sieltä löytämään.
Koluttiin tuolla Lennin kanssa maastoa, jota ei olla ennen käyty. Yhtä metsätietä lähdettiin etenemään ja yhtäkkiä putkahdettiin asfalttitielle. Piti puhelimesta vilkaista, että ollaanko siellä missä ajattelen, että voitais olla. Ja siellähän me. Näitä uusia reittejä löytyy niinku sieniä sateella, kun vaan ottaa ja lähtee tutkimaan.
------
Ai niin ja Erkki. Erkin kaviot vuoltiin. Tällä kertaa ovi sai olla auki, koirat ja lapset juoksennella ulkona ja kengittäjä hoitaa työnsä ihan rauhallisissa merkeissä Erkin syödessä. Lopuksi kengittäjä puisteli hupparitakkia Erkin vieressä ja muisti vasta siinä vaiheessa, kun Erkki hätkähti, että niin tämä oli se hevonen, joka ensimmäisella vuolukerralla oli kireä kuin viulunkieli, yritti tulla syliin ja oli hyvin lähellä paniikkia koko ajan. Niin se aika kuluu ja Erkki muuttuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti