Kaakki perhana nyt ottaa ja liikkuu! *sensuuri* Kyllä me tapeltiin sitten niin viimisen päälle. Lenni pukitti ja potki vihaisesti ja nakkeli niskojaan ja meni kaikki maholliset höpöhöpösekoitukset. Ja sitten yhtäkkiä, naps ja hevonen tölttää. Ja tölttää ja tölttää ja tölttää... Ilman mitään ongelmia, helposti ja kevyesti. Kehuin ja annoin kävellä pitkällä ohjalla.
Samanlaista taistelua käytiin uusiksi muutamaan kertaan ja joka kerta se tölttää ja hienosti meneeki. Ja sitten se alkaa tarjota tölttiä joka kerralla, kuin ois yhtäkkiä hoksannut, että jalat liikkuu tälleen, niin tuo tykkää ja tää on aika helppoaki tää liikkuminen tälleen.
Yhdellä suoralla mulla oli ajatuksena laukata, mutta se sitten vähän kuihtui se idea, kun mentiinkin ravia. Siis ihan oikeasti ravia! Se osaa ravatakin. Ihan aikuisten oikeasti,
Kotiapäin käppäillessä tuolla pidin raippaa ja ohjia yhdessä kädessä ja jostain hevosta komensin, niin se lähti heti tölttiä. Että viimisellä tölttipätkällä mulla oli ohjat yhdessä kädessä ja sain vain olla ja nautiskella ja hevonen tölttäsi rennosti ja päristellen. Ja lähtiessä ollut käyrä on laskenut ja olotila on varsin zen. Se on tuo ratsastus terapiaa parhaimmillaan. :D
Edelleen ja vieläkin jaksan ihmetellä, että miten olen voinut asua näin pitkään tässä paikassa ja meillä on ihan tuhottomasti tutkimattomia maastoreittejä. Tänäänkin käytiin taas muutaman kilometrin verran ihan uusilla reiteillä.
Miinuksena, että kavereita tuolla reiteillä on kiitettävästi. Sääskiä on vaikka muille jakaa. Hyttysmyrkyillä pärjää kuitenkin kohtuudella. Ja kirvoja on ihan älyttömästi. Koivujen alta kun menee, niin on ihan täynnä kirvoja. Yh!
Mutta sen pitempiä jaarittelematta.
Hauskaa juhannusta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti