Maastoreissuja, mitäpä muutakaan

Eilen käytiin Lennin kanssa ettimässä reittiä mökille. Tiedän suunnillen mistä se menee, mutta en löytäny kuitenkaan. Menin about 100metriä väärästä kohdasta, niin ei sitten löytynyt. Ei ollut kauhean hyvä reitti mitä mentiin. Aika kivistä ja itikkaista oli koko reitti. Reitti oli huono, hevonen tuntui huonolta ja ratsastajan puoli selkää oli jumissa eli huono. Tasaisen kökkö fiilis jäi reissusta.

Mutta just tuosta katselin meiän reittiä ja semmonen 6,4km suuntaansa oli tuo reitti mitä mentiin. Eli 12,8km + meidän muutamat harhailut, niin varmaan semmonen 15km tuli kokonaisuudessaan matkaa. Ei se ollu ihme, että hevonen oli vähän lötkön oloinen...

Tänään käytiin kaverin ja hänen heppansa kanssa koluamassa taas uusia reittejä. Sitä reittiä tuossa kattelin ja vähän reilu 4km oli suuntaansa, ja kun tehtiin muutamia tutkimusmatkoja välille, niin reilun 10km lenkin varmasti käytiin. Niin se vain Lennikin jaksaa. Keväällä tuntui, että kolmen kilometrin jälkeen Lenni suunnilleen kuolee. Lötköhän Lenni oli. Ja varsinki, ku vertailukohta oli kaverin energinen oripoika. Mutta ihan kivasti meni. Hyväksi vastapainoksi eiliselle vähän kökölle reissulle.

Huomasimpa muuten, että Lennin toinen etusuoja oli haljennut. En tiiä, onko ottanut nuin kovaa osumaa vai oiko köyhän kannattanu sittenki ostaa pikkasen kalliimpaa ja ehkä laadukkaampaa...
Halki se kuitenkin on.

Juhannusmaastossa

Lähin käymään Lennin kanssa maastossa. Lähtiessä oli ketutuskäyrä erinäisistä, hevoseen liittymättömistä, syistä päässyt kihahtamaan melkoisen korkealle. Varmaan mielentila, jossa ei ihan välttämättä tarvis nousta hevosen selkään lainkaan. Ehkä. Tai sitten se on just se mielentila, jossa pitäisi Lennin selkään nousta. Heti ensimmäisestä venkoiluyrityksestä pistin liikkumaan ja kokoamaan ja väistämään ja tekemään töitä.
Kaakki perhana nyt ottaa ja liikkuu! *sensuuri* Kyllä me tapeltiin sitten niin viimisen päälle. Lenni pukitti ja potki vihaisesti ja nakkeli niskojaan ja meni kaikki maholliset höpöhöpösekoitukset. Ja sitten yhtäkkiä, naps ja hevonen tölttää. Ja tölttää ja tölttää ja tölttää... Ilman mitään ongelmia, helposti ja kevyesti. Kehuin ja annoin kävellä pitkällä ohjalla.

Samanlaista taistelua käytiin uusiksi muutamaan kertaan ja joka kerta se tölttää ja hienosti meneeki. Ja sitten se alkaa tarjota tölttiä joka kerralla, kuin ois yhtäkkiä hoksannut, että jalat liikkuu tälleen, niin tuo tykkää ja tää on aika helppoaki tää liikkuminen tälleen.
Yhdellä suoralla mulla oli ajatuksena laukata, mutta se sitten vähän kuihtui se idea, kun mentiinkin ravia. Siis ihan oikeasti ravia! Se osaa ravatakin. Ihan aikuisten oikeasti,

Kotiapäin käppäillessä tuolla pidin raippaa ja ohjia yhdessä kädessä ja jostain hevosta komensin, niin se lähti heti tölttiä. Että viimisellä tölttipätkällä mulla oli ohjat yhdessä kädessä ja sain vain olla ja nautiskella ja hevonen tölttäsi rennosti ja päristellen. Ja lähtiessä ollut käyrä on laskenut ja olotila on varsin zen. Se on tuo ratsastus terapiaa parhaimmillaan. :D

Edelleen ja vieläkin jaksan ihmetellä, että miten olen voinut asua näin pitkään tässä paikassa ja meillä on ihan tuhottomasti tutkimattomia maastoreittejä. Tänäänkin käytiin taas muutaman kilometrin verran ihan uusilla reiteillä.

Miinuksena, että kavereita tuolla reiteillä on kiitettävästi. Sääskiä on vaikka muille jakaa. Hyttysmyrkyillä pärjää kuitenkin kohtuudella. Ja kirvoja on ihan älyttömästi. Koivujen alta kun menee, niin on ihan täynnä kirvoja. Yh!

Mutta sen pitempiä jaarittelematta.
Hauskaa juhannusta!

Poni tölttikenkäinen

Kengittäjä kävi eilen ja poikain kaviot pääsi uuteen uskoon. Lennin kohdalla kengittäjä vuoli kaviot kertaalleen ja juteltiin tästä Lennin kompuroinnista ja suojien tarpeesta jne. Ja kengittäjä tutkiskeli kavioita vielä kertaalleen. Toteamuksena, että Lennin kavio on jännän värinen pohjasta. Se näyttää siltä, että anturasta ei kestä ottaa enempää, vaikka todellisuudessa kestääkin. Kaviot lyheni siis vielä vähän. Oppia ikä kaikki, sekä mulle, että kengittäjälle.

Ostin kengittäjältä myös säteille jotain tököttiä, kun Lennin säteet on olleet aika repaleiset ja pienensorttiset. Tänään laittelin sitä ja tää haisee ihan hammaslääkärille. Ja tää haju ei lähe pois käsistä, vaikka kuinka pesis... Toivottavasti kuiten noihin kavioihin auttaa... Kävis kuiten ostamassa kertakäyttöhanskoja...

Etuset työnalla

Lennille laitettiin uudet kengät ja oikein tämmöset issikkamallin kengät laitettiinki. Wau! Kyllä näillä pitäis kulkea.

Jos näillä ei tölttää, niin ei sitten millään...

Tänään lähinkin sitten täpinöissäni kokeilemaan, että mites se poni kulkee. Ja kulkeehan se, hyvin huonosti tai ihan huipusti. Iloisesti possuttelee menemään, jos antaa possutella. Sitten kun aletaan vaatia, niin sitten sekoaa possuttelusta jalat ja takapää rikkoo (tehosekoitin). Yritin kovasti hakea tölttiä suoraan käynnistä, mutta ei sitä meinaa löytyä. Yksi kiva pätkä saatiin ja siitä kehuin vuolaasti. Muuten meni possuksi. Kerran rikkoi possuttelusta raville ja annoin vain tilaa ravata ja kehuin siitäkin. Loppureissun häämöttäessä käytiin vielä tuossa aukiolle vievällä pikkupätkällä, missä ollaan yleensä käyty kiihdyttelemässä. Mennessä annoin vaan aluksi tilaa liikkua mahdollisimman paljon eteen ja kyllähän tuo possuttelu kiihtyy aika kivasti ja kyllä sieltä varmaan se liitopassikin irtoa sitten joskus ihan oikeasti. Aukion lähetessä aloin kokoamaan ja kokosin aika reilusti ja siihen Lenni protestoi takajalan ninjapotkulla taaksepäin. Sitten käännyttiin ja pyysin vauhtia ja annoin tilaa ja Lenni, ilmeisen ärsyyntyneenä tuosta kokoamisesta, lähti ja laukkasi. Ja hämmentyi kovasti siitä, että annoin vain laukata ja kehuin ihan älyttömästi. Lenni hidasti pikkuhiljaa siitä käyntiin ja pysähdykseen ja hyppäsin alas selästä. Ja hevonen pärskii oikein tyytyväisenä itseensä.

Että siellä ois tuossa paketissa ihan mielettömät askellajit, kunhan vaan opitaan ne sieltä löytämään.

Koluttiin tuolla Lennin kanssa maastoa, jota ei olla ennen käyty. Yhtä metsätietä lähdettiin etenemään ja yhtäkkiä putkahdettiin asfalttitielle. Piti puhelimesta vilkaista, että ollaanko siellä missä ajattelen, että voitais olla. Ja siellähän me. Näitä uusia reittejä löytyy niinku sieniä sateella, kun vaan ottaa ja lähtee tutkimaan.
------

Ai niin ja Erkki. Erkin kaviot vuoltiin. Tällä kertaa ovi sai olla auki, koirat ja lapset juoksennella ulkona ja kengittäjä hoitaa työnsä ihan rauhallisissa merkeissä Erkin syödessä. Lopuksi kengittäjä puisteli hupparitakkia Erkin vieressä ja muisti vasta siinä vaiheessa, kun Erkki hätkähti, että niin tämä oli se hevonen, joka ensimmäisella vuolukerralla oli kireä kuin viulunkieli, yritti tulla syliin ja oli hyvin lähellä paniikkia koko ajan. Niin se aika kuluu ja Erkki muuttuu.

Ei mitään. Ei sitten yhtään mitään.

En oo tehny yhtään mitään! Totaalisen lannistuneena edellisestä ratsastuskerrasta kaikki kiinnostus, motivaatio ja innostus tipahti ihan totaalisesti. Jos hevonen on muutenkin "laiska", niin tällä mielentilalla on ihan turha kiikkua selkään. Tekee hallaa vaan kummallekkin.
Tänään tulee kengittäjä ja odotan suunnilleen ihmettä tai jotain. Kengitysvälihän on ollu ihan liian pitkä, niin ootan, että kengittäjä tekee jotain ihmeitä ja hevonen löytää jalkansa ja alkaa liikkua ihan bueno. No ei vaiskaan. Mutta siis kengitysväli venähti kyllä ja kengittäjä tulee tänään.

Eihän Lenni silti ihan laakereillaan ole lepäillyt. Lenni on tehny tärkeitä töitä lastenratsuna ja ruohonleikkurina.

Pitää kuunnella mitä se pieni ratsastaja siellä selässä juttelee. Pääasiassa My Little Ponyista...

En oo muuten ruohonleikkuria vielä tälle kesälle käyttäny kertaakaan. Nyt ehkä pitäis, ku hevoset kuitenki vähän jättävät syömättä.

Meillä piti olla huomenna kisapäivä. Minun osalta tuomarina ja tyären osalta lastenluokan osallistujana, mutta valitettavasti kisat jouduttiin perumaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi. Jospa seuraavalla kerralla sitten. Jos mullakin sitten hevonen pysyis jaloillaan, niin vois ehkä osallistuakin.

Rompetta

Vihdoin ja viimein. Todella pitkällisen odottelun jälkeen (puolitoista kuukauttaa kyttäämistä, koska Sihy shop on toiminnassa ja 2,5vkoa tilauksen jälkeen ja ilmeisesti tämä oli viimeinen kappale) sain (mä mitään saanu, ku ihan rahalla ostin) tämän satulan eteen tulevan satulalaukun perille ja testaukseen. Aika kiva laukku, Pitää päästä paremmin testaamaan, että mitä kaikkea tähän mahtuu.

Paitsi, että laukun laatu aiheutti pienoisen pettymyksen. Tässä ekassa testauksessa sitten kävi näin. Sinällään ei ongelmaa, että muovilukot nyt saattaa hajota ja helppohan tämä on vaihtaa, mutta harmittaa silti. Toivottavasti laukku noin muuten on kestävä ja toimiva.

Samassa kyytissä laukun kanssa tilasin tuollaisen tarjouksessa olleen t-paidan.

Tämmänenhän on ihan pakko olla! Näytän vaan possulta tuossa vaaleanpunaisessa paidassa.. Mutta kotioloissa menee.

Tutkailin tuossa noiden suojia. Oisin jotkut kivanväriset suojat halunnu Lennille toisiksi suojiksi, mutta järkytyin hinnoista. Kävin sitten kipittelemässä tuolla kaupassa, josta nuo ruskeat suojat alekorista kaivoin ja kävin samaa alekoria kaivamassa uusiksi ja ostin toiset eurohunterin alesuojat.

Katotaan mitä nämä kestää. On niitä nyt kaks paria kuitenki, että kestää rapaisia pestä ja sitä rataa.

Ja tietysti tärkeimpänä.. Löytyi tytölle oma satula. Eihän tuo kauhean aktiivista tuo ratsastus tytöllä ole, mutta ompa kuitenkin sopiva satula. Satula passasi sekä Lennille, että Erkille selkään (niinkuin rungottomasta olettaa saattaakin) ja tyttö kävi satulan testaamassa sopivaksi sisällä penkin päällä. Mutta on kertakaikkisen söpö tuo Barefoot Lily.

Sitten vielä innostuin hieman askartelemaan. Tilasin tuon avaimenperän Saranialta jokin aika sitten ja se on hyvä, mutta pikkaisen turhan pitkä pidettäväksi vyössä, niinkuin suunnittelin. Kaivoin sitten tuolta omista varastoista nahkaa ja tekaisin pari lyhyempää versiota. Eihän ne ole puoliksikaan niin nättejä, kuin tuo ammattilaisen tekemä, mutta jospa olisivat käyttökelpoisia. Ehkä sitten jonain päivänä raskin tilata tuomosen lyhyemmän nätin timantillisen sieltä Saranialta. Testataan ensin näitä käytössä.

------

Siinäpä sitä. Pelkkää varustehöpinää. Ratsastuksesta ei olekaan oikeastaan mitään mainittavaa. Viime viikolla käytiin vain käppäilemässä Lennin kanssa. Lampaankarvasatulalla ja hackamorella tallusteltiin pitkin ja poikin. Tuo lampaankarvasatula on aika raaka lonkille. Ois kauhean hyvä saada siihen jalustimet, että sais jalat asettumaan parempaan asentoon. Mutta täytyy katsoa, jos jossain vaiheessa jaksais askarrella.
Sitten Lennartti on ollut tuossa viikon verran lomalla. Kelit on olleet mitä on. Räntää ja semmosta normaalia kesäsäätä... Eilen kävin ratsastamassa ja se oli yhtä tuskaa. Lenni ei liikkunu mihinkään! Ei sitten yhtään mihinkään. Raipan kanssa sai hätyytellä liikkumaan. Sitten Lenni esitti mielipiteitä reittivalintoihin ja tapeltiin tuolla useampaan otteeseen siitä, että mihin mennään. Ja sitten vielä tuntui, että Lenni ei taas meinannut pysyä pystyssä ollenkaan. Vähänkin kun vauhti kiihtyi, niin jalat oli ihan solmussa. Ja vähänkään estettä edessä, niin ei meinannut jalka nousta vähääkään, että olisi mikään ylittynyt. Turvallaan meinattiin olla aika monta kertaa. Plaah. Pitää keksiä tänään jotain kivaa, ettei lannistuta molemmat.