Satulan alle valikoitui Hööksin liukuestehuopa. Edellisenä iltana pikapikaa testatessa oli ihan oikea Hafpad mutta sen kanssa satula tuntui liukuvan ainakin sivulle ihan älyttömästi. Ilman sitä oikeaa huopaahan tätä saisi käyttää vain semmosella hevosella, jolla tuo selän lihaksisto on täydellisessä iskussa ja silleen. Ja Lenni ei varmasti siihen kategoriaan mene, mutta mutta.. Aika hyvässä kuosissa tuo selkä on ja on tuo huopakin vähän sinne suuntaan, että eiköhän siellä selkärangallekin tilaa ole. (seli seli ja hiihtoliiton piikkiin)
Normi satulavyönkin vaihdoin liukuestevyöhön, jos tuon pienenkin liukumisen saisi sillä kuriin heti alkuunsa.
Samaan syssyyn laitoin vielä testattavaksi nuo komposiitti jalustimet kera komposiittikoppien. Kaikki vaan kerralla... Sitten vaan suitset päähän ja turparemmiäkään en jaksanu alkaa virittelemään ja sitten vain tuonne aitaukseen. Siellä käytiin sitten semmonen 10 minuuttia pyöriskelemässä. Lenni ei oikein edelleekään innostunut tuosta hommasta, mutta en tuohon aikaan illasta viittinyt enää maastoon lähteä.
Jalustimet tuntui ihan ok:lta. Tosin tuo satula vei suurimman osan huomiosta, niin en niihin ehkä niin keskittynyt. Mutta täytyy niitä vielä testata. Olisivat aika houkuttelevat noin kylmille keleille, jos olisivat vähän metallisia lämpimämmät.
Ja sitten se satula. Noo, hmm... Selkään istuessa totesi taas, että voi jumprahuiti ku tuo pieni eläin ossaa olla leveä. Mutta lonkat ei huutaneet hoosiannaa. Vähän olivat tiukilla, mutta eivät sinne kidutukseen asti. Satula ei ehkä ollut niin tukevan tuntuinen, kuin mitä noin maastosatulalta toivoisin. Ja Lenni meinasi pariin otteeseen lentää nenälleen ja melkeimpä sinkosi katapultti kivenmurikan päin linnan muuria. Tai jotain. Mutta joo ihan positiivinen yllätys oli tämä rungoton.
--------
Seuraavana iltana jälleen iltahämärissä toistin tämän operaation. Tällä kertaa suunnaten tuohon parkkipaikalle. Piti vähän haeskella, että missähän mahtaa minun selkäännousu pölkky sijaita, kun se oli peittynyt tuonne kinoksen keskelle. Löyty se ja selkäänkin asti pääsin. Vähän taivuteltiin ja väistettiin ja haettiin semmosta kevyttä ja pehmeää tuntumaa. Ja olihan se taas se tunne kun hevonen nostaa selkänsä tuomosen rungottoman satulan alla. Lenni on edelleenkin vaan niin hyvänmielen hevonen.
Lopuksi käytin satulaa myös Erkillä selässä ja se vaan istahti sinne. Erkin selkä vaikuttaa suoristuneen jonkin verran. Onko se sitten se vastapuolen mahareppu pikkusen pienentynyt ja sitämyöten maan vetovoima joutunut hieman hellittämään otettaan tuosta Erkin keskivartalon kohdalta. Joka tapauksessa satula löysi selässä paikkansa heti. Ja on Erkkikin edistynyt. Aiemmin satulaa kun nosti selkään, niin Erkki ajatteli parhaakseen poistua paikalta, mutta nyt jalat pysyi paikallaan, vain pää kohosi hieman heinistä.
Kyllä voi taas olla tyytyväinen poneihinsa. Ja satulakin taitaa jäädä toviksi paremmin testattavaksi.
-------
Viimeksi kengitettäessä sanoin, että ei tuonne Lennin kavioihin niin tieroja kerry, että se tilsakumit tarvisi. Ja niin se viime talvena olikin. Piskolla oli kokoajan korkkarit ilman tilsakumeja ja Lennillä muistan vain kerran olleen niin pahat tierat, että käveltiin kotia. Nyt pyörrän puheeni ja seuraavassa kengityksessä taian pyytää tilsakumit. Onko se sitten erinlainen tuo kengitys vai onko se tämä talvi erinlainen. Mutta ihan sama, nyt vaikuttaa tilsakumit tulevan tarpeeseen.
--------
Yhtenä päivänä taas katselin ikkunasta kun ponipojat temmelsivät. Siellä mentiin kiitolaukkaa polviin asti yltävässä hangessa, sitten pysähdyttiin ja hypittiin pystyyn ja sitten pudottiin polvilleen kun yritettiin purra toista jalkaan. Mukava nähdä, että pojilla on kivaa ja se, että ihan oikeasti liikkuvat tuolla keskenään. Lennille on selvästi tehnyt nuoremman ja virkeämmän kaverin seura oikein hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti