Remu-Erkki osa2

On se tuo Erkki melkonen remuaja. Vaikka onhan tuota syypäätä varmasti tuossa toisessakin. Tuskin Erkki tuon kaverin kavioita nostelee niin korkealle, että saa haavoja joka puolelle...

Mutta tosiaan, heti kun polvessa näkyy turvotus alkavan laskea, niin johan tuota voi taas seuraavan vekin hommata.

Tällä kertaa sitten ihan naamaan ja huuleen... *erittäin pitkä ja raskas huokaus* Hampaat kuiten tallella...

Aurinko lupailee, että tämä tästä vielä kevääksi muuttuisi... Ehkä...

Aurinko pilkahti hetken verran taivaalla ja ryntäsin ihan päättömänä suoraan talliin ja nappasin Lennin mukaan ja erittäin pikainen harjailu ja menoksi. Käytiin ottamassa alkulämmöt (ratsastajalle) kävelemällä tuonne vähänmatkan päähän. Käytiin kattomassa, että miltä tuo pyörätie vaikuttaa. Voisko siellä ratsastaa. Nyt nimittäin puskee sen verran lunta, että pahoin pelkään että maastomoposta loppuu tällekki talvelle maavara.
Mutta jotta pääseee pyörätielle ja siitä sitten muihin maastoihin täytyy kulkea autotien laitaa. Sitä sitten käytiin taas treenailemassa. Tai no, en oo oikein varma, että opetinko hevoselle autotiekäytöstä vai oltiinko me Lennin kanssa opettamassa autoilijoille miten kohdataan hevonen tiellä. Lennihän meni niinkuin vanha tekijä. Vähän reippaasti kylläkin, mutta mikään vekotin ei hetkauttanut.
Pyörätie vaikutti olevan ihan ok ja hevonen on melkolailla liikennevarma, niin sitten kun maavarat loppuu voidaan tuonnepäin suunnata. Samoin voisi tuon raviradan käyttömaksun maksaa ja käydä siellä sitten.

Noh, mutta palailtiin Lennin kanssa kävelyltä ja tultiin tuohon pihalle. Lähdettiin sen verran säpäkästi, että en muistanut selkäännousujakkaraa ottaa mukaan. Ja meidän selkäännousukantokin oli tuolla hangen keskellä. D´oh. Mietin pienen hetken ja päätin kuitenki kokeilla, josko sitä vielä osais ja pääsis selkään suoraan maasta. Ja onnistuihan se ja itseasiassa yllättävän kivuttomasti. Suunnattiin lähimaastoon käppäilemään ja olipa kivaa. Ei käyty kovin kaukana, mutta vähän kuitenkin.

Ihan vähän meinaa ratsastajaa jännittää tuolla maastossa se hetki, kun tulee ekan kerran moottorikelkat vastaan. Luotan kyllä tuohon hevoseen, että se ei varmasti kovin niitä pelkää ja käyttäytyy ihan hevosiksi, mutta en ole yhtään varma noista kelkkailijoista osaavatko käyttäytyä hevosiksi. Ajavat niin hirmu lujaa tuolla, että hirvittää.

Sitten ihailin, kun hevosilla oli hännässä tämmösiä ihan kamalia jääpuikkokokoelmia. Ihan järkyttävän kokosia paakkuja. Aikani koitin niitä Lennin hännästä paljain käsin sulatella ja totesin, että ei onnistu.

 Siispä kylmän rauhallisesti patistin ruunapojjaat viime yöksi sisälle sulattelemaan itseään. Hännät oli sulaneet ja myöskin mahanalusjääpuikot, mutta eihän ne nyt yönaikana olleet kunnolla kuivuneet. Mutta eipähän tarvi piiskata itseään jääpuikkohännällä. Tai jotain. Nyt siellä taas tulee tuota valkeaa unelmaa, että illalla lienee tilanne samanmoinen. Katotaan sitten, että työnnänkö karsina-asukiksi vielä ens yöksikin.

Remu-Erkki

No eihän tämä oo tosi. Erkki on kyllä yhen sortin remuaja. Tai kaiketi tää on tuon kaverin ja sen hokkakenkien aiheuttama. Ei kait Erkki nyt muuten ois tuomoseen paikkaan onnistunu haavaa saamaan?

 Mutta on verta. Ihan takuulla on verta. Mutta nyt oli haavakin löydettävissä, mistä tuo veri tulee.

Ja polviki on niinku potkupallo.

Tämä oli eilinen tilanne ja taas näyttää vähän valoisammalta. Haava oli arpeutunut, polvi oli laskenut ja Erkki revittelee ihan samaan malliin menemään.
Oli vaan semmosena pienenä ajatuksen poikasena, että oltais nyt viikonloppuna Erkin kanssa jotain tehty.... Mutta siirrettäköön sitä taas.

Jos tuota Lennarttia sitten. Tai noh, siellä tulee tuota valkeaa unelmaa taivaan täydeltä, että katotaan mitä tämän päivän lumitöiden jälkeen jaksaa sitten tehdä...

Märkää on tuo lumi, mitä taivaalta tupruttelee alas. Kovasti olen halunnut ottaa noita hevosia sisälle, että kuivuisivat, mutta kun on niin lämmintä, että sisällä sitten tuossa karvassa hikoilisivat turhaa. Ja aika toimivalta tuo karva näyttää. Hevoset näyttää ihan uitetuilta koirilta, mutta karva on päältä märkä ja alta kuivaa, Ja näkyy tuo karva ohjaavan tuon veden pois aika tehokkaasti.

Ratsastamaan on vain vähän haastavampi lähteä, kun pitää kuivailla ennen ja jälkeen ratsastuksen niin perusteellisesti. Mutta elämä on valintoja ja on tämä nyt hevosten kannalta aika kiva.

Illalla

Miksi minä teen kaikki illankähmässä? Ilmeisesti mulla on aikaa vasta sitten... Noh, joka tapauksessa. Kun aurinko laskee mäkien taa ja teletapit menevät nukkumaan, lähdin talliin. Nappasin Ratsu-Reiman sisälle ja nakkasin Erkille heinätupon. Pikainen harjaus ja pitkällinen satulanmallaus.
Satulan alle valikoitui Hööksin liukuestehuopa. Edellisenä iltana pikapikaa testatessa oli ihan oikea Hafpad mutta sen kanssa satula tuntui liukuvan ainakin sivulle ihan älyttömästi. Ilman sitä oikeaa huopaahan tätä saisi käyttää vain semmosella hevosella, jolla tuo selän lihaksisto on täydellisessä iskussa ja silleen. Ja Lenni ei varmasti siihen kategoriaan mene, mutta mutta.. Aika hyvässä kuosissa tuo selkä on ja on tuo huopakin vähän sinne suuntaan, että eiköhän siellä selkärangallekin tilaa ole. (seli seli ja hiihtoliiton piikkiin)
Normi satulavyönkin vaihdoin liukuestevyöhön, jos tuon pienenkin liukumisen saisi sillä kuriin heti alkuunsa.

Hevonen just kurottelee jotain ja seisoo hassusti ja ylämäkeen, mutta ei tuo tuolla muuten pahalta näytä. Viisastuin tuossa myös sen verran, että kyseessä on tosiaan 20" pitkä Short Back versio ja istuin näytti antavan 17" mitaksi.

Samaan syssyyn laitoin vielä testattavaksi nuo komposiitti jalustimet kera komposiittikoppien. Kaikki vaan kerralla... Sitten vaan suitset päähän ja turparemmiäkään en jaksanu alkaa virittelemään ja sitten vain tuonne aitaukseen. Siellä käytiin sitten semmonen 10 minuuttia pyöriskelemässä. Lenni ei oikein edelleekään innostunut tuosta hommasta, mutta en tuohon aikaan illasta viittinyt enää maastoon lähteä.

Jalustimet tuntui ihan ok:lta. Tosin tuo satula vei suurimman osan huomiosta, niin en niihin ehkä niin keskittynyt. Mutta täytyy niitä vielä testata. Olisivat aika houkuttelevat noin kylmille keleille, jos olisivat vähän metallisia lämpimämmät.
Ja sitten se satula. Noo, hmm... Selkään istuessa totesi taas, että voi jumprahuiti ku tuo pieni eläin ossaa olla leveä. Mutta lonkat ei huutaneet hoosiannaa. Vähän olivat tiukilla, mutta eivät sinne kidutukseen asti. Satula ei ehkä ollut niin tukevan tuntuinen, kuin mitä noin maastosatulalta toivoisin. Ja Lenni meinasi pariin otteeseen lentää nenälleen ja melkeimpä sinkosi katapultti kivenmurikan päin linnan muuria. Tai jotain. Mutta joo ihan positiivinen yllätys oli tämä rungoton.
--------

Seuraavana iltana jälleen iltahämärissä toistin tämän operaation. Tällä kertaa suunnaten tuohon parkkipaikalle. Piti vähän haeskella, että missähän mahtaa minun selkäännousu pölkky sijaita, kun se oli peittynyt tuonne kinoksen keskelle. Löyty se ja selkäänkin asti pääsin. Vähän taivuteltiin ja väistettiin ja haettiin semmosta kevyttä ja pehmeää tuntumaa. Ja olihan se taas se tunne kun hevonen nostaa selkänsä tuomosen rungottoman satulan alla. Lenni on edelleenkin vaan niin hyvänmielen hevonen.

Lopuksi käytin satulaa myös Erkillä selässä ja se vaan istahti sinne. Erkin selkä vaikuttaa suoristuneen jonkin verran. Onko se sitten se vastapuolen mahareppu pikkusen pienentynyt ja sitämyöten maan vetovoima joutunut hieman hellittämään otettaan tuosta Erkin keskivartalon kohdalta. Joka tapauksessa satula löysi selässä paikkansa heti. Ja on Erkkikin edistynyt. Aiemmin satulaa kun nosti selkään, niin Erkki ajatteli parhaakseen poistua paikalta, mutta nyt jalat pysyi paikallaan, vain pää kohosi hieman heinistä.

Kyllä voi taas olla tyytyväinen poneihinsa. Ja satulakin taitaa jäädä toviksi paremmin testattavaksi.
-------

Viimeksi kengitettäessä sanoin, että ei tuonne Lennin kavioihin niin tieroja kerry, että se tilsakumit tarvisi. Ja niin se viime talvena olikin. Piskolla oli kokoajan korkkarit ilman tilsakumeja ja Lennillä muistan vain kerran olleen niin pahat tierat, että käveltiin kotia. Nyt pyörrän puheeni ja seuraavassa kengityksessä taian pyytää tilsakumit. Onko se sitten erinlainen tuo kengitys vai onko se tämä talvi erinlainen. Mutta ihan sama, nyt vaikuttaa tilsakumit tulevan tarpeeseen.
--------

Yhtenä päivänä taas katselin ikkunasta kun ponipojat temmelsivät. Siellä mentiin kiitolaukkaa polviin asti yltävässä hangessa, sitten pysähdyttiin ja hypittiin pystyyn ja sitten pudottiin polvilleen kun yritettiin purra toista jalkaan. Mukava nähdä, että pojilla on kivaa ja se, että ihan oikeasti liikkuvat tuolla keskenään. Lennille on selvästi tehnyt nuoremman ja virkeämmän kaverin seura oikein hyvää.