Viilipytty ja mammanpoika

Olen viime viikonloppuna aloittanut luonnosvaiheeseen jumittuneen postauksen sillä, että "Jes! Maa on pikkasen valkoinen. Toivoa on, että tämä tästä vielä talveksi muuttuis." Noh, ei ole enää...

Vähän oli pakkasta ja kylmältä tuntui ja kävin talvivarustetta kaivamassa esille. Ei ois tarvinu vielä. Mutta saimpa korjattua toppahousut. Ne piti kyllä heittää pois ja ostaa uudet tälle talvelle, mutta mutta... Jos ne vielä vähän aikaa...
--------------

Hevoset on olleet yöt nyt sisällä. Kaiketi oisivat pihatossakin pärjänneet, mutta kun on ollut niin märkää koko ajan ja on täytynyt todeta, että vaikka tuo pihatto on ihan hyvä, niin ihan tämmöstä sademäärää ei kestä tulla tässä vaiheessa, kun maa on jo sen verran kohmeinen, että ei vedä kunnolla.
Taivaalta on tullut vuorotellen vettä, räntää ja kaikkea muutakin kökköä ja plussa keleillä sehän on sitten sulaa takuuvarmasti vedeksi. On ollu jotenki mukavampaa ottaa sitten iltaisin sisälle kuivaan. Samalla olen sitten saanut ympättyä herra hevosille vähän valkosipulia ja pikkasen muutakin hökheitä. Eli jonkinmoista talviruokintakautta ollaan sitten aloiteltu.
Lenni on aloitellut yrttikivennäistä ja Erkki saa vielä teollista kivennäistä, Erkki saa tyhjentää tuon kivennäistörpön ja sitten siirtyä myös yrtteihin. Kyytipojaksi molemmat saa muutaman jyvän kauraa. Ja siinäpä se kaikessa yksinkertaisuudessaan on.
--------------

Hevosilla oli eilen manikyyripäivä. Meillä kävi ihan uusi kengittäjä. Meidän pitkäaikainen vakkarikengittäjä on edelleen sairaslomalla.
Lenni sai alle hokkakengät, vaikka tuo ilma ei nyt oikein talvinen olekaan. Eiköhän sitä jonkinlainen talvi jossain vaiheessa tule. Kaiketi.
Lennin kaviot sai kehuja kaviomateriaalistaan ja ei ne ollut kuitenkaan hirveän pahassa kuosissa olleet, vain varpaalta olivat pitkän sorttiset, vaikka edellisestä vuolusta on turhan pitkä aika.. (Hyi häpeän!)
Oli jotenkin sympaattista, kun kengittäjä tuumaili, että vaikka on niin pienet kaviot (3x0 ja 4x0 kengät, pikkuponi kokoa), niin ne on kuitenkin ihan "hevoseen kuuluvan näköiset" eli ihan on sopusuhtaiset kaviot muuhun hevoseen, vaikka Lennarttikin tuollainen ison ponin kokoinen röväke on.
Lennille laitettiin kokeeksi eteen sivukäänteelliset kengät. Sillä saatiin kenkää edestä pikkusen taaemmas ja ehkä vähän nopeutettua etukavion pyörähdystä. Kun tuota kannoille polkemista on ollut, niin testinä tämä, että jos etukaviot pyörähtäisivät pikkasen nopeammin pois alta. Saa nähdä miten käy. Pitää käydä jokin päivä testaamassa miten poni liikkuu uusilla popoilla.
Lenni keräsi kyllä kaikki pisteet kotiin käytöksellään. Aluksi tyttö oli tallissa kaverina ja kaikesta nelivuotiaan kurapukuisen naperon hyppimisestä, pomppimisesta, huutamisesta ja riehumisesta huolimatta kylmähermoinen Lennartti seisoi kiitettävästi kavionhoidossa.

Erkin kaviot ei myöskään pahassa kuosissa olleet. Niitä vain vähän vuoltiin. Erkin kohdalla oli tarkoituskin vain saada Erkille positiivinen kokemus alle tästä hommasta. Edellinen vuolu oli mennyt ihan ok, mutta oli tehty rauhoitettuna. Sille linjalle en meinaa lähteä. Herkkis-Erkki saa vaan totutella tähänkin hommaan. Tätä se pienen hevosen elämä vain on.
Ja niinhän se meinasi Erkille olla kova pala jo se, että vieras ihminen tulee niin lähelle tuosta nuin vain ja käy vielä kiinni jalkoihin. Alku meinasi olla melkoinen hässäkkä, mutta niin Erkki vain rauhoittui ja homma alkoi sujua ja saatiin kyllä ihan positiivinen kokemus kaikille.
Kengittäjä naureskelikin Erkille, että pittää mammasta hakea tukea aina välillä, kun Erkki käänsi päänsä vähän väliä mulle syliin. Erkki on mammanpoika...

Voihan virtahepo

Joskus kannattais uskoa itseään, eikä muita. Latoa remontoidessa mietin tuota yhtä seinää, että se pitäis vielä laittaa. Minut kuitenkin kahdelta taholta puhuttiin ympäri, että se on ihan kelvollinen vielä. Noh, ois kannattanut laittaa. Ei ois tarvinu sitä tänään räntäsateessa fiksailla... Nyt se kuitenkin on tilapäisesti elvytetty ja täytyy ens kesänä paremmilla keleillä laittaa uusiksi. Sain myös niitä lapiohommia tehtyä ihan kivasti. Hyvälle alulle jos ei muuten.

Samalla naputtelin yhteen trukkilavaan "kannen". Saa heinät nakata semmosen päälle, että ne eivät oikein uppoaisi tuonne rapakkoon. Kun ei tähän meinaa tulla helpotusta ollenkaan tähän rapakauteen. Maa on vissiin sen verran kohmeinen kuitenkin, että ei enää oikein vedä tuosta kaikkea vesimäärää, mitä taivaalta lappaa alas.
Ajatuksena oli laittaa tuohon lavaan vielä kiinni osa tuomosesta kontista, että siihen olisi tullut tavallaan astia heinille. Mutta aika pitkän tovin askartelun (ja yhden vasaran lipsahduksen peukaloon) jälkeen sain kontista vain yhden sivun leikottua auki, niin se jäi nyt vielä vajaaksi toteutukseltaan.

Sittenpä yli kolmen tunnin ulkona olon ja askartelun jälkeen olikin taas semmonen olo, kun ois jyrän alle jäänyt, että eipä taas hevosen selkään tarvinut haaveillakaan. Saati sitten, että jos olisi halunnut sinne selkään kiipeillä olisi pitänyt varmaan hevoset pestä ensin.
Eilen illalla nimittäin kun otin hevoset sisälle kuivattelemaan, niin vastassa oli tämmönen...

Virtahepo tai jotain... Kivat sille... Erkki on ilmeisesti päättänyt vaihtaa värinsä. Nykyinen on ilmeisesti mvhkrjvkko l. mutavellinharmaankirjavanvoikko.

Lenni ei näytä ihan yhtä pahalta, mutta kylläpä sekin aika rapainen oli. Taian nyt ottaa noita öiksi sisälle. Ainakin siihen asti, että tämä märkyys vähän hellittää. Erkkikin on ollut ihan tyytyväinen jo karsinassa oloon ja ovat kohtuudella pysyneet karsinoissakin, vaikka Erkki on aukonut ovea kiinnipitävän köyden ja Lennin karsinan ovessa oleva haka on vähän heikosti kiinni. Jos vielä illankähmässä sen haan laittas vähän paremmin, niin siinähän ois taas remppaa tehtynä kerrakseen.
Ja köyttäis Erkin oven vielä useammalla solmulla kiinni, kun ottaa sisälle.

Voihan syksy

No voi sanonko mikä. Kaksi päivää oli ihan kiva keli. Pikkasen ripsautti lunta, maa oli valkoinen ja himpun verran pysyteltiin pakkasen puolella. Nyt sitten tulee taas vettä niinkuin aisaa ja tuulen kanssa vaakatasossa ja ja ja... Sohvannurkka ja villasukat kuulostaa oikein loistavalta idealta..

Sen verran tuosta lumesta on jäljellä, että tuohon hiekkatielle on liistaantunut jonkinmoinen jääkerros ja siellä on sitten liukasta. (joskaan tällä vesisateella ei varmaan enää pitkään). Kengättömien hevosten kanssa siis ihan totaalinen nou nou lähteä tuonne liikenteeseen.

Ja tuo muta. Argh! Luulin jo, että siitä päästiin eroon, mutta ei. Taas on niin märkää, että on mutaa Erkin kauneudenhoitoon ihan kerrakseen. Onneksi tuolta aidasta löytyy sen verran lääniä, että siellä kuivempaakin kohtaa on.

Syämestä riipii tämmöstä talliasukkeihin tottunutta hevosenpitäjää jättää hevoset ulos. Näyttävät niin surkeilta uitetuilta koirilta tuolla pihalla. Ja kun vielä näyttävät viihtyvän ennemmin tuolla metsikössä, kuin pihatossa.
Mutta kun noita käy tarkemmin tutkimassa, niin karvapeite on päältä märkä, mutta alta kuiva. Näyttävät olevan niin paksussa karvassa jo, että eivät palele. Ja jos metsikkö tuntuu mieleisemmältä, niin se on heidän oma valintansa. Mutta kun silti riipii. Ensi yöksi saavat tulla taas käymään sisällä kuivattelemassa. Hevosenomistaja sillä rauhoittelee soimaavaa omaatuntoaan, jos ei muuta...

Koko ajan vain tätä samaa valitusta. Mutta kun ei vain tapahdu mitään ja ilmat on sieltä ja syvältä. Onko nämä syksyt aina näin tuskaista aikaa??
-----

Jos nyt jotain, niin nyt on ollut aikaa mietiskellä kaikkea (turhanpäiväistä). Olen ehkä vähän luopunut toivosta, että noihin selkiin löytyisi sopivaa lännensatulaa ja siihen sitten miettinyt jotain mukavaa korviketta tilalle. Barefootin Cheyenneä olen mietiskellyt. Mulla ois tuolla jemmassa fenderit ja jalustimet, niin se ois vähän sinnepäin. Ehkä. Mutta sitten siinä on se ongelmakohta, että en nyt ole yhtään varma, että kestääkö mulla lonkat enää rungottomalla ratsastusta. Sitten olen miettinyt esim Freemaxia, että oisko sen vähän muotoiltu istuin ehkä armollisempi noille lonkille. Ei voi tietää, kun en ole sellaista koskaan päässyt testaamaan.
Toisaalta sitten ehkä lampaankarvasatula voisi olla ihan kiva ja asiansa ajava vaihtoehto siihen "rentoiluun".
En tiedä. Ehkä tämä tästä joskus selkiytyy tai vaan vastaan kävelee se oikea vaihtoehto.

Höpinää

Se ois marraskuu ja ilmat ja kelit on mitä on. Oisin kovasti väittänyt, että kyllä viime vuonna tähän aikaan oli asiat paljon paremmin, mutta kävin sitten päivityksiä lueskelemassa ja juu ei, ei ole ollut. Tosin sillä erolla, että viime vuonna tähän aikaan on ilmeisesti kuitenkin ollut pakkasta. Nyt meillä on vain vesisadetta. Perjantai-iltana oli tosin sellainen ilmiö, että satoi alijäähtynyttä vettä ja oli ihan älyttömän liukasta.

Hevoset käytin tuossa viimeyönä sisällä vähän kuivattelemassa. Olivat olleet ihan hevosiksi sisätiloissa. Lenni tykkää kauheasti, kun pääsee sisälle illalla. On se vissiin pienen ikänsä tallihevosena ollutkin. Erkki taas ei ois tullut millään sisälle. Mutta tyytyi kyllä karsina-asuntoonsa aika nopeasti, kun siellä oli ruokaa.

Pihattolato kaipais pikkusen korjaustoimia. Se ainoa seinä, joka oli ihan ok ja sitä en alkanut laittamaan, näyttä nyt sitten siltä, että täytyy vähän fiksailla. Ja pikkasen lapiohommia pitää käydä tekemässä. Nyt kun on tullut vettä kuin aisaa, niin näyttää pahimmoilleen keräävän kulkuaukon eteen lätäkköä. Muuten näyttää toistaiseksi toimivalta tämä meidän pihatto. Kaikesta skeptisyydestäni huolimatta.

------

Paria satulaa olen tässä kerennyt testailla. Aiemminkin meillä piipahtanut vaellussatula kävi tekemässä uuden välilaskun ja itseasiassa näytti nyt paremmalta selässä, kuin tuossa. Mutta vaikka oli niin lähellä, niin kuitenkin turhan kaukana. Lennille turhan kapea ja Erkille sitten myös turhan pitkäkin.

Toisena satulana kävi Nash lännensatula ja sekin liian kapea ja Erkille myös liian pitkä.

-----

Kenkähommia sen verran, että löysin kirppikseltä myynnistä tuollaiset samanlaiset sievät Sieviläiset, kuin mitkä mulla yhdet jo on. Investoin sitten toiset samanlaiset. Kengät oli uudet ja käyttämättömät ja pikkasen edullisemmat, kuin mitä kaupasta ostettuna olisivat olleet. Olivat vaan nyt kokoa isommat, että saa nähdä ovatko sitten jo turhan isot. Noille minun aiemmille sieville Sieviläisillehän kävi niin "ikävästi", että ne ovat joutuneet ihan työhommiin, eli olen niitä töissä joutunut käyttämään ja mulla ei nyt sitten tallikenkiä ole ollut. Ovat olleet kyllä hyvät ja mieleiset käytössä. Ainoa mitä olen moittinut on, että jos kengät ovat löysällä, niin isovarpaalle saisi olla sivusuunnassa vähän enemmän tilaa ja siksi uskaltauduin nuo kokoa isommat ostamaan. Nyt sitten arvontaa, että kummat näistä alkaa työkengiksi ja kummat tallikengiksi.

Viikonloppu oli kiva

Lennin kanssa käytiin lauantaina köpöttelemässä ilman satulaa pitkin ja poikin aitausta. Pariin otteeseen meinasin kyllä lahjakkaasti kellahtaa maankamaralle, mutta kynsin ja hampain kiinni pidellen pysyin selässä. Lennillä oli pikkasen lentsikka-fiilis. Lopuksi meinasin testata, että miten pikkuherra toimii kaulanarulla, mutta jo pelkkä narun ottaminen "tuntumalle" sai Lennin jostain syystä hermostumaan. Hyppäsin (niin varmaan joo hyppäsin. Könyäminen ois ehkä oikea ilmaisu...) alas selästä ja testattiin kaulanaru sitten maastakäsin. Ja hyvinhän se pelitti. Pitää satulan kanssa testailla joskus uudestaan.

Sunnuntaina uhmasin kohtaloa, tai no siis metsästäjiä ja suuntasin Lennin kanssa maastoon. Käytiin aukion laidalla toteamassa, että sinne ei ole mitään asiaa. Maa on koppuraa ja päällä on vetinen kasvusto. Eli siis liukasta ja epätasaista ja kovaa. Jippii. Pysytellään siis hiekkateillä toistaiseksi. Käveleskeltiin ja siinä ohimennen aina laiskanlaisesti taivuttelin ja väistätin. Sitten haettiin vähän tölttiä. Kyllä näkyy taas tämä vähäinen ratsastaminen... Oli kyllä niin onnetonta räpellystä, että hävettää. Kun siitä töltistä tuli vain passitahtista höpötystä, niin pyysin sitten vain liikkumaan eteen ja nousin vähän kevyempään istuntaan ja annoin liikkua. Sieltä tuli jotain epämääräistä, varmaan pääasiassa passitahtista liikettä, mutta ihan sama, kunhan liikkui. Tekniikka oli sangen toimiva. Tuon pienen irroittelun jälkeen pyysin tölttiä ja sitähän löyty. Nautin hetken siitä wau! -fiiliksestä, annoin Lennartin pysähtyä ja kehuin ja hyppäsin (okei, könysin) alas selästä ja käveltiin kotia.
-------

Erkin kanssa on sen verran touhuiltu, että olen käynyt selässä istuskelemassa. Ollaan menty paria askelta eteenpäin, paria askelta taaksepäin ja pysähdytty. Siinäpä sitä on jo alkeita melkoisesti. Taidetaan alkaa olemaan valmis talutusratsastukseen. Pitää vain jotakuta pyytää taluttajaksi. Kun tässä kerkeää.

Sunnuntain touhuiluissa vain meinasi aluksi iskeä totaalinen laiskuun. Ihan siitä syystä, että ihana vaalea Erde on ammattilainen näissä maastoutumishommissa. Se näyttä aina tältä.

Jos nyt en muuten talvea kovinkaan innokkaasti odota, niin sitä odotan, että ois lunta, että Erkki pysyis vähän puhtaampana..

Ja mulla oli jalassa vielä nuo minun ihan huiput synttärilahja housut. HKM:n Miss Bling jodhpur housut. Ne on i-h-a-n-a-t! Takaa korkeampi vyötärö, blingejä taskujen reunoissa ja napeissa. Olen jo miettiny, että siirrän nämä ihan pyhähousuiksi, kun ovat niin kivat ja nätit, mutta milläs housuilla mie sitten ratsastan?

Ilman satulaa olen Erkin selässä käynyt istuskelemassa, niin tämä hienot housut+p*skainen hevonen yhtälö meinasi olla ihan mahdoton. Eihän noita housuja voi sotkea semmosella. Laitoin sitten huopasatulan...

Kuvassa vilaus myös Hööksin pitkästä punaisesta softshell takista, joka on ihan huippu. Ja Agrin edullisista tallikengistä, jotka on melko köpöt, mutta menee tämmösenä kura-aikana.

Käytiin Erkin kanssa viikonlopun aikana myös keskustelut siitä, että kelle ne Erkkiä kannattelevat jalat kuuluu. Erkin mielestä ne on hänen ja kun minä niihin koskin, niin ne pitää kiskaista vauhdilla ja voimalla pois. Ä-ä, väärä vastaus! Kerroin Erkille, että MINÄ olen maksanut herran kustakin jalasta summan X ja jos MINÄ haluan ottaa herran koiven ja katsoa mitä sen koiven kaviolle kuuluu, niin siihen ei ole herralla nokan koputtamista ja sitä koipea pidetään nätisti ylhäällä. Ekan koiven kohdalla piti taistella, toisen kohdalla piti vielä kokeilla, mutta kolmas ja neljäs meni jo sujuvasti. Sen kolmannen Erkki jopa nosti ite valmiiksi.
------

Varusteita kun päästiin höpisemään, niin totesin tuossa, että nuo komposiittijalustimet ei ole minun juttu. Ovat liian kevyet, vaikka niissä ois nuo turvakopat kiinni. Harmi sinällään, ne olisivat saattaneet talvipakkasilla olla lämpimämmät.

Lennin kuivattelin sunnuntain maaston jälkeen villaloimella. Ihan loistava sekin. Vähän napapaita mallinen, mutta ihan loistava.

Kiusasin Erkkiä myös suitsien sovituksella. Yllättävää kyllä, että Piskon länkkäsuitset passaavat myös näille. X-fullista cob kokoon. Näppärät. Lennin bling-suitsiakin mallailin Erkille ja hyvältähän ne näyttäis. Täytynee Erkille investoida joskus samanlaiset, niin on pojat samiksii. Ihq! (pahoittelen hetkellistä taantumista.)
-------

Ja totesin, että mikä tahansa mieltä painaiskin, niin silittele tätä silkkistä turpaa, niin johan huolet haihtuu. On se niin terapeuttista välillä tämä hevosten kanssa oleminen.